Pai’assa

Aamiainen a la Natalia

Aamupäivällä kävimme bikinikaupassa ostamassa Heidille lilat bikinit. Sitten lähdimme koko porukka kohti Mauin länsiosaa, Kahuluin läpi Iao Valleyyn.

Saaren sisäosaan ajettaessa vehreät vuoret kohosivat tien molemmin puolin. Iao Valleyn tunnetuin huippu on Iao Needle, 686 metriä korkea. Koskimainen puro laskeutui vuorilta Iao Valleyyn.

Iao Valleyssa

Meidän sekalainen sakki

Iao Needle

Matkan varrella takaisin Kahuluihin, pysähdyimme Tropical Gardensiin, jossa oli mm. monia erilaisia orkideoita. Kahuluista lähdimme ajamaan Mauin eteläpuolelle Maui Ocean Centeriin, melko lähelle Lahainaa. Tuuli kävi kovasti satamassa. Viimeiset aurinkovoideostokset pystyimme tekemään sataman kaupassa. Pieni katamaraanimme Pride of Maui lähti pian mukanaan noin 20 turistia eli mukavasti oli paatissa tilaa. Seilasimme jonkin matkan päässä Mauin etelärannikosta.

Tropical Gardens

Tropical Gardens

Minä, Nata, Heidi ja Kimmo pulahdimme snorkkeleinemme veteen. Minä vedenpitävällä pussilla varustetun pokkarikamerani kanssa. Mustia valkoraitaisia kaloja näkyi ensin. Sitten bongasimme kaksi merikilpikonnaa, joka on honu hawaiin kielellä. Honuista puhun jatkossa. Se on syrjäyttänyt täysin merikilpikonna-sanan meidän perheessä.

Honu

Honujen näkeminen on aina hieno kokemus. Tämä oli minun toinen kerta. Silloin ymmärtää mikä matkustamisessa on niin upeata. Puolen tunnin snorklauksen jälkeen kiipesimme takaisin paattiin, jossa hampurilaiset odottivat meitä. Toki nälkä oli tullut, uidessa tulee aina. Laivan keinuminen paikallaan aiheutti minulle vähän merisairautta, mikä onneksi helpottui kun tuijottelin merta ja lähdimme pian takaisin päin.

Rantaan päästyämme ajoimme Kahuluin ruokamarketin kautta Pai’aan. Minä, Heidi ja Nata jäimme istuskelemaan Baldwin Beachille ja katselemaan laskevaa aurinkoa. Samalla tuuli kuljetti hiekkaa viinimukeihimme.

Baldwin Beach

Matkaa Pai’an keskustaan ja meidän kämpille oli noin kilometri. Jatkoimme iltaa mansikoiden ja kuohuviinin kanssa.

Vaikka olen hirmuisen aamu-uninen, niin heräsin seitsemältä aivan virkeänä. Tällaista ei Suomessa tapahdu. Muut olivat heräilleet jo kuuden jälkeen. Natalia ryhtyi minun ja Heidin viralliseksi aamupalan laittajaksi. Ensimmäisestä aamusta lähtien lautasellemme ilmestyi tomaattimunakasta ja paahtoleipää.

Meidän Pai’an “koti”.

Naapurin kissa

Aamupäivän aikana tutustuin Natan ja Heidin kanssa Pai’aan. ”Kotikatuamme” reunustivat plumeriapuut. Meiltä Pai’an pieneen keskustaan oli alle puoli kilometriä. Surffi- ja beachputiikit ja Hawaii-galleriat houkuttelivat meitä kovasti. Kävimme kuitenkin ensin fiilistelemässä Pai’an Ho’okipa Beachillä. Koska olimme Mauin pohjoispuolella (eli windward side), aallot olivat välillä aika isoja. Meidän pitkällä rannalla oli ehkä kymmenen muuta ihmistä ja keppiä merestä hakeva koira. Ihana rauha. Tähän ei voinut muuta kuin tottua… Hawaiilla melkein kaikki rannat (hyvät uimarannatkin) ovat hiljaisia, lähes autioita ihmisistä.

Ho’okipa Beachillä

Ho’okipa Beachillä

Hawaiian art galleryssa olisin viettänyt vaikka koko päivän. Maisematauluja, kuvia vedenalaisesta Hawaiista, puuesineitä, Hawaiian style –kangasluomuksia ja –koruja. Paikallinen tonnikala on nimeltään ahi ja nautimmekin ahiburgerit ravintolassa Pai’an pääkadulla.

Ahiburgerilla

Ahi burger

Plumeriat

Iltapäivällä lähdimme katsomaan Haleakalan, Mauin korkeimman tulivuoren (ei aktiivinen), auringonlaskua. Kimmo ja Nuppu jäivät kämpille. Sopiva juomataukopaikka oli Makawao, jossa kävimme taas yhdessä Hawaiian art –galleriassa, aiheina mm. Hawaiin kukat ja vesiputoukset. Matkamme jatkui vuorta ylös onneksi vain loivasti kieputellen. Pitkät housut ja takki piti pukea noin puolivälissä matkaa. Tumput olisivat olleet myös tarpeen. Huipulla (3055 m) oli huoneen kokoinen lasikoppi, jossa pystyi lämmittelemään auringonlaskua odotellessa. Pilvet olivat meidän alapuolella. Niiden väleistä näimme Mauin rantaviivaa.

Matkalla huipulle

Haleakalan rinteellä

Haleakalan rinteellä

Keskellä Mauia

Haleakala Sunset

Haleakala Sunset

Kun aurinko oli laskenut, lämpimään autoon palaaminen oli ihanaa. Paluumatkamme pimeässä sujui hyvin kun tie oli valaistu. Mietin, että Haleakala Sunset on ”näytettävä” myös Antille kun myöhemmin vietämme viikon Mauilla. Eli kullalta tilaukseen Suomesta tuotavaksi tumput, mahalo.