Edessä oli kokopäiväretki O’ahun pohjoisosaan Polynesian Cultural Centeriin. Viereisen korttelin Marriot-hotellin edestä bussi tuli hakemaan meitä ja muutamaa muuta turistia klo 10.30. Oppaanamme oli rasittavan jenkkiläinen alun perin tongalainen mies. Matka kesti noin tunnin. Hän opetti Hawaiin kielisiä sanoja ja lauloi tuntemaani hulabiisiä ärsyttävällä äänellä.

Polynesian Cultural Center

Polynesian Cultural Center

Perillä päätimme kiertää alueen itse ilman opastettua kierrosta. Porteilla jokainen saarialue (Samoa, Fiji, Tonga, Tahiti, Aotearoa (Uusi-Seelanti), Rapa Nui (Pääsiäissaaret) ja Hawaii) oli esitettynä postereilla. ”Polynesian kolmion” kulmissa sijaitsevat Hawaii, Aotearoa ja Rapa Nui. Puistossa jokaisella saariryhmällä on oma alueensa, jossa saaria esitellään. Puiston halki kulkee pieni joki. Petyin kun meille ensin annettiin leit, otettiin kuvat ja sitten jouduimme luopumaan niistä.

Nälkä oli jo pienen aamupalan jälkeen tullut ja kävimme syömässä kanahampurilaiset pikaruokapaikassa. Eri saarten esitykset kestivät puoli tuntia. Menimme katsomaan Aotearoan esitystä ison puutalon luo. Siihen kuului maorien nenätervehdys ja maoritanssia, jota olimme nähneet jo Kaua’illa. Fijin alueeseen kuului muutama kaislakattoinen pikkutalo. Sisällä oli täydessä talossa oli intiimi tunnelma, kun meille esiteltiin Fijin saaria, kerrottiin sen monikansallisuudesta ja kehuttiin Fijin loistavia snorklaus- ja sukelluspaikkoja. Lopuksi fijiläinen tanssiesitys.

Aotearoan alue

Aotearoan alue

Fijiläistä tanssia

Fijiläistä tanssia

Joella kulki vene, joka veti perässään pieniä esiintymislavoja. Siellä oli tanssijoita kaikilta saarilta. Voi minäkin olisin halunnut joelle tanssimaan. Tongalla yleisö otettiin vastaan rummutuksin. Yleisöstä valittiin kolme miestä, joille opetettiin rummutusta ja tongalaisia tanssiesityksiin kuuluvia karjaisuja. Hyvin pärjäsivät miehet Louisianasta, Marylandista ja Japanista, jokainen omalla tavallaan. Tahitilla meille esiteltiin Ranskan Polynesian viisi saariryhmää, Society Islands (, joihin Tahitin saari kuuluu), Tuamotu Islands, Marquesas Islands, Gambier Islands ja Australis Islands. Naiset saivat nousta ja kokeilla tahititanssia esitanssijan opastuksella. Antti sanoi, että olin paras… no tietysti olin. Olisinpa vain saanut jatkaa tanssia lavalla. Samoalla oli stand up-koomikon tapainen mies. Hän halkaisi kookoksen ja juotti kookosmaidon yleisöstä keräämille lapsille. Loppunumero oli kiva kun mies kiipesi palmun latvaan ja poseerasi sieltä meille monessa asennossa. Rapa Nuita edusti vain pieni saareke joen keskellä, johon oli rakennettu kuuluisien Moai-patsaiden jäljennökset.

Tahitia joella

Tahitia joella

Samoan palmumies

Samoan palmumies

Rapa Nuin feikki-Moait

Rapa Nuin feikki-Moait

382 Polynesian Cultural CenterKello läheni viittä ja menimme jonottamaan Ohana Luauhun (ohana = perhe, luau = tanssiesitys ja ruokailu). Saimme kukuileit kaulaamme ja tällä kertaa pitää ne. Meidät ohjattiin pitkiin pöytiin istumaan. Lavalla oli hulaesityksiä lasten ja aikuisten tanssijoiden esittämänä. Pöydässä oli lilan värisiä poi-sämpyliä, makeita, mutta hyviä. Buffetista keräsimme lautaselle salaattia, krutinkeja, tomaatti-sipulisalaattia, makeaa poi-perunaa, riisiä, löysän spagetin tuntuista läpinäkyvää pitkää riisiä, kanaa, porsasta ja paikallista valkoista kalaa. Jälkkäripöydästä hain suklaakakun paloja, kookosvanukasta ja bread puddingia. Seisova pöytä oli kivaa vaihtelua hampurilaisiin.

Poi-sämppy

Poi-sämppy

384 Polynesian Cultural CenterIllan show oli isolla hienolla osittain sisäareenalla. Olimme saaneet hyvät istumapaikat katsomon keskivaiheilta. Pian alkoi Ha – The Breath of Life, Polynesialainen musikaali. Kerronta tapahtui valkokankaalle heijastettuina piirrettyinä. Tarinaa kerrottiin aina kun esityksessä vaihdettiin saarta. Tarina kertoi Tongalla syntyvän Mana-nimisen pojan elämäntarinan. Saarelle tyypillinen tanssiesitys oli jokaisella saarella tarinan teemaan liittyen. Tongalla uusi ihminen toivotettiin tervetulleeksi. Hawaiilla juhlittiin Manan kasvua mieheksi sekä kahiko- että auanatanssityyliin. Aotearoalla Mana koulutetaan taitoihin, joita hän tarvitsee tullakseen sotilaaksi. Samoalla Mana rakastuu Laniin. Hän joutuu osoittamaan rakkauttaan istumalla ja tanssimalla tulen päällä. Tahitilla Manan ja Lanin avioliittoa juhlitaan riemukkaalla tanssiesityksellä. Fijillä Mana suojelee kotiaan hyökkäykseltä ja joutuu todistamaan isänsä kuoleman. Lani tulee raskaaksi ja samoalaiset juhlivat sitä taidokkaalla tulitanssilla. Lopuksi Lani synnyttää ja kaikkien saarten tanssijat tulevat juhlimaan. Ihaillen katselin tanssijoiden pukuja, ideoita omiin asuihimme. Ja upeita tansseja, joita olisin heti halunnut alkaa opettelemaan.

Paluumatkalla myöhään illalla bussissa oli rauhallista. Ärsyttävä jenkkiopas ei ollut meidän bussissa. Takaisin Waikikilla olimme klo 23.

Share: