Aamun pakkausten lomassa söimme Antin hakemat subit. Me ja kahdeksan laukkuamme, pääsimme lähtemään hotellihuoneesta klo 12. Meillä oli reilu tunti aikaa aulassa kunnes shuttlekyytimme tulisi. Hain chocolate chip cookeja matkaherkuksi ja chai latten viereisestä starbuckista. Samalla kun hyvästelimme Honolulun, tulevat matkat olivat jo mielessä.700 Viimeinen aamu Hawaiilla

Olimme hyvissä ajoin lentoasemalla. Boarding passit saatiin automaatista ja matkalaukut tsekattiin suoraan Helsinkiin. Shoppailin vielä yhden hula kahiko – kuvakirjan. Antti kävi ensimmäistä kertaa elämässään asioimassa Burger Kingissä, josta hän haki hamppariaterian jo kasvavaan nälkäänsä. 706 Honolulu Airport707 Honolulu Airport

American Airlinesin yölento (kun kellot siirrettiin 5 tuntia eteenpäin) Chicagoon meni päiväkirjaa kirjoitellessa ja kirjaa lukiessa. Lennon hintaan kuului vain juotavat. Ruuasta olisi pitänyt maksaa. Pringlesit ja cookiet tulivat tarpeeseen. Antti ei tietenkään saanut nukuttua yhtään ”aikaisesta” yöstä johtuen. Minäkin sain hädin tuskin nukuttua kaksi tuntia. Laskeuduimme Chicagoon torstaina klo 6.30.

Seuraava lentomme lähtisi vasta klo 15.30. Olimme kuitenkin liian väsyneitä lähtemään Chicagon keskustaan ja vielä viiden käsimatkatavaran kanssa. O’ Haren lentoasema oli tuttu seitsemän vuoden takaa. Aamupalalle menimme Chicagolaiseen pikapizzapaikkaan. Pienet paksut pizzat olivat hyviä, mutta järkyttävän rasvaisia (, koska niissä oli jonkin sortin voitaikinapohja). Viereisestä myymälästä ostin rasvaisen olon poistajaksi raikkaan mansikkasmoothien, joka oli kuin lääkettä pizzan tuomaan huonoon tilaan.714 Chicago 'O Hare Airport716  Chicago 'O Hare AirportMasut täysinä etsimme Antille sopivaa nukkumapaikkaa. Löysimme hiljaisen lähtöportin, jossa ei tällä hetkellä tapahtunut mitään. Sen kokolattiamatolle Antti asettui unille. Hän nukkui reilun tunnin, minun kirjoittaessa päiväkirjaa.718  Chicago 'O Hare Airport

Iltapäivällä yritin käyttää viimeisiä käteisiäni, mutta en oikein löytänyt shoppailtavaa. Cinnamon rollit ostimme välipalaksi. Muistin viime kerrasta, että ne olivat tosi hyviä. Kahdelta lähdimme omalle portillemme. Valmistauduimme kuulemaan suomea ja siistimään suumme. Mutta mikään valmistautuminen ei auttanut. Pitkän reissun jälkeen on aina outoa kuulla suomea jonkun muun kuin oman porukan suusta. Mutta ikinä se ei ole ollut niin outoa ja tuskallista kuin nyt. Olimme monta viikkoa saaneet puhua ”omaa salakieltämme”, jota muut eivät ymmärrä. Nyt emme voi enää puhua vapaasti, mitä sattuu mieleen tulemaan esim. vastaantulevista ihmisistä. Se vaati todella sopeutumista.730  Chicago 'O Hare Airport

American Airlinesin koneessa oli englannin lisäksi suomenkielinen selostus…. ihan kamalan kuuloista. Olimme taas ison koneen keskipaikoilla. Kelloja siirrettiin 8 tuntia eteenpäin. Edessä oli toinen yölento kun kellot olivat yht’ äkkiä 23.30. Ennen nukkumaanmenoa saimme kuitenkin päivällistä. Tänä yönä Antin unta häiritsi käytävän toisella puolella itkevä vauva.734 Atlantin yllä

Aamupalaksi oli lämmin kroisantti mansikkahillon ja jugurtin kanssa. Laskeutuessa Suomi näytti oudolta metsineen ja järvineen. Olimme maassa klo 7.30. Lentoasemalle oli matkan aikana avattu Suomen ensimmäinen Starbuck. Pitihän se korkata eli siis ostaa sieltä chai latte Tampereelle menevään bussiin juotavaksi.

Isi ja äiti odottivat meitä meidän kotona. Ovella oli vastassa Jasu, joka mökötti meille ja Tiare. Moana ja Fenua seurasivat paluutamme kauempaa. Kovasti nätiksi kasvanut Milana-pentu katseli meitä kissapuusta. Hän ei tainnut muistaa meitä. Muut kolme pentua oli saaneet uudet kodit poissaoloni aikana. Oma koti oli oudon ja jotenkin muuttuneen näköinen (, vaikka mikään ei ollut muuttunut). Oli juhannusaatto. Äiti oli asunut koko Antin matkan ajan meillä. Nyt meitä odotti keittiössä makaroonilaatikko.

Kun isi ja äiti olivat lähteneet, jäin pyörimään ja ihmettelemään kotona olemista. Laukut purkautuivat uusista ja vanhoista tavaroista ja vaatteista pikkuhiljaa oikeille paikoilleen. Iltapäivällä kävimme Antin äidin luona ja kavereillamme juhannusaattoiltaa viettämässä. Ulkona oli ihanan hiljaista. Kohta aloimme tajuta, että olimme todella joutuneet takaisin Suomeen. Mutta olimme erilaisia kuin matkalle lähdettäessä, monta hienoa kokemusta rikkaampia ja osittain oman itsensä löytäneitä. Osa meistä oli jäänyt Hawaiille ja se teki meistä onnellisia.

Share: