Antti herätti minut klo 7.50 kun hänen kellonsa soi. Voi perse olin nukkunut pommiin, minun piti herätä klo 7 suihkuun. Hitto, kuinka voin nukkua pommiin näin tärkeänä päivänä? Hätä ei kuitenkaan ollut suuri, ehdimme myöhemmälläkin bussilla linja-autoasemalle. Ripeästi vain suihkuun ja sitten oli melkein valmista, onneksi kaikki oli valmista. Kissoille halit ja sitten mentiin.

Bussi tuli ajallaan ja olimme hyvässä ajassa linja-autoasemalla. Formatoin järkkäni muistikortin ja söin aamiaiseksi ruisleipää. Sitten nukahdin aamu-unille. Me molemmat nukuimme melkein perille asti, Keimolassa ei tarvinnut vaihtaa. Sitten pääsimme fiilistelemään lentokentälle. Yritimme automaatilla lähtöselvitystä, mutta kone antoikin meille vain jälkimmäisen lennon boardingit. Finnairin luukulla ei ollut juurikaan jonoa, joten saimme suoritettua lähtöselvityksen nopeasti sielläki. Turvatarkastuksesta pääsimme myös nopeasti. Hienoa kerrankin meillä oli hyvin aikaa chillata kentällä. Tax freesta ostin hääsuklaata, joka oli ikävä kyllä muuttanut paketin ulkonäköä ja hääpari on nyt vain sivussa ei paketin päällä. Ostin myös pienen purkin nallekarkkeja, teki mieli. Itse suoritettavasta passintarkastuksesta pääsime sujuvasti, siellä ei ollut jonoa ollenkaan. Ostin chai latten Starbuckista, siellä oli toistaiseksi pisin jono. Menimme gatelle 37. Siellä kävimme facessa ja nautimme eväämme, minä chaini ja Antti saarioispizzan.

Gate 37

Gate 37

Klo 13.40 pääsimme Finnairin koneeseen, paikoille 50 g ja h. Rivillä oli 8 paikkaa (2, 4 ja 2). En olekaan pitkään aikaan lentänyt niin isolla Finnairin koneella, yleensä sillä lennetään vain Heathrowhun, mutta nyt lennämmekin Nykiin. Lentokone vaikutti uudelta, uudet penkit ja henkilökohtaiset kosketusnäytölliset tv:t. Seurasimme nousua tv:n kamerasta. Alkulennosta kirjoitin päiväkirjaani tabletilla. Se sujuikin yllättävän näppärästi. Toivottavasti sujuu jatkossakin, ettei tule ongelmia sen kanssa. Vaikka vähän kaipaan perinteistä päiväkirjaa niin on tässä puolensa. Eiköhän tämä nykyaikaan siirtyminen olisi tapahtunut ennemmin tai myöhemmin.

Lounaaksi saimme kanaa jonkinlaisten pitkulaisten makarooniperunien kanssa. Hyviä olivat, mutta emme oikeasti tiedä mitä. Jälkkäriksi oli raparperipiirakka. Alkumatkasta oli turbulenssia, mutta sitten laskeuduimme rauhallisempaan ilmatilaan joksikin aikaa. Luin hetken kirjaani ja nukahdin pariksi tunniksi peiton kanssa.

Heräsin Suomen aikaa klo 18 ja katsoin leffan ” The secret life of Walter Mitty”, jossa pääosaa näyttelee Ben Stiller. Välipalaksi oli juustosämppy, jonka saimme ennen laskeutumista. Laskeuduimme Nykin JFK:lle klo 15.15 kun kelloja oli siiretty 7 tuntia taakse päin. Rullasimme kentällä ikuisuuden ja samoin odotimme tuubissa pienen ikuisuuden ennen kuin pääsimme ulostatumaan koneesta.

Flight connections – ihmisille oli oma passintarkastusjono, joka sujui melko nopeasti. Matkalaukut piti ottaa hihnalta toisin kuin yleensä jatkolennoissa ja ne ohjattiin jättämään niille tarkoitettuun paikkaan jatkolentoa varten. Sitten pääsimmekin yläkertaan viime talvesta tuttuun lähtöaulaan, jossa menimme suoraan turvatarkasukseen, koska boardingit olimme saaneet jo Helsingissä. Vähän alle kolmen tunnin vaihtoaika oli oikein sopiva. Meille jäi aikaa käydä food courtissa kiinalaisessa syömässä. Portilla 12 saimme vaihdettua istumapaikkamme vierekkäisiin exit-paikkoihin. Portilta oli myös hyvät näkymät kentälle, kuvasin vanhan ja uuden tyylin American Airlines -koneita.DSC_0014

Klo 18.15 pääsimme AA:n koneeseen. Lentoaikamme Cancunin oli 3,5 tuntia lipussa ilmoitetun 4 tunnin sijaan. Lento meni melkein kokonaan nukkuessa. Suomessa oli jo yö pitkällä. Näillä ns. lyhyillä AA: n lennoilla ei ole lipun hintaan kuuluvaa ruokatarjoilua vain juotavia ja siksipä Antti oli ostanut kaksi juustohampparia lennolle evääksi. Ja ihan niinkuin lentokoneissa yleensä, tässäkin oli aika viileätä. Henkilökohtaisia peittoja ei tietenkään ollut, koska tämä oli lyhyt lento.  Minä palelin melkein koko matkan, kunnes sain Antin varapaidan päälleni. No ehkä tästäkin palusta piti nauttia, seuraavat kolme viikkoa on lähinnä tosi kuuma.

Laskeuduimme pimeään Cancuniin klo 21.30 kun olimme Nykistä siirtäneet kelloja tunnin taaksepäin. Olimme siis Suomen ajasta 8 tuntia jäljessä. Passintarkastus sujui melko nopeasti, tarkastajatäti tosin oli aika yrmeä ja kyllästyneen oloinen. Shuttletiskiltä saimme näppärästi kyydin Zona Hoteleraan ja meidän hotelliin. Hintaa tuli 17 US$ henkilöltä. Ulkona vastaan tuli todella kostea lämmin tropiikin yöilma. Ilmastoidussa shuttlessa oli mukava matkustaa ja matkaa meidän hotelliin oli vain 15 minuuttia kentältä. Hotellimme Royal Caribbean on melko etelässä zona hotelera -kaistaletta, joka rajautuu toiselta puolelta Karibian mereen ja toiselta puolelta laguuniin Cancunin edustalla.

Meillä on varattuna kaksi RCI-lomavaihtoviikkoa tänne, joten kyllä nyt kelpasi naattia. Sisään tsekkauskin sujui hyvin, vaikka loma-osakkeet ovat minun vanhempien ja ns. vieraskortti minun nimellä vain suomeksi, mitä jaksan aina ihmetellä. Lomahuoneistomme oli toisessa kerroksessa. Makuuhuone ja olohuone/pikkukeittiö olivat erikseen. Iso partsi avautui pool-alueelle ja merelle, melko jees. Kello läheni jo puolta yötä kun kävimme pääkadun oxxo-lähikaupassa. Melkoisen pienet valikoimat, mutta kyllä sieltä evästystä välipalaksi sai ihan kohtuullisesti, mm. juotavaa jugurttia munia ja nuudelia. Takaisin kämpillä minulle tuli kaatoväsymys ja täysin tavoistani poiketen nukahdin king size petiimme vaatteet päällä ja ilman iltapesuja. Heräsin sitten viideltä yöllä suihkuun ja hampipesulle.DSC_0020DSC_0025

 

Share: