Vaikka olimme tottuneet nukkumaan muutamana aamuna myöhään, klo 6.30 soiva herätys ei ollut kovin paha. Pikaiset aamupalat namaan ja menoksi. Tänään ohjelmassa oli suurin turistirysäretki, Chichen itza, yksi maailman seitsemästä ihmeestä. Klo 7.20 olimme aulassa, josta pikkupaku haki meidät zona hoteleran “turrejen” keräyskeskittymään Flamingo ostoskeskukseen, jossa oli retkelle ilmoittautuminen ja osallistujien jako englannin ja espanjan kieliseen bussiin. Odottelua noin puoli tuntia jonossa ja sitten pääsimme ilmastoituun vaalean vihreään bussiimme. Opaamme yritti olla hauska. Hän kysyi jokaiselta mistä on kotoisin. Meidän lisäksi turisteja oli bussissa jenkeistä, Venäjältä, Puolasta ja Ausseista. (Oi minäkin haluan olla Ausseista, ajattelin, heh.) Alun vitsailujen jälkeen saimme puoli tuntia aikaa aamu-unille, jotka kyllä virkistivät.

Ajoimme länteen ja pian olimme osavaltiorajalla, Quintana roosta Yucataniin. Siellä oli myös pissatauko melko siisteine tienvarsivessoineen. Opaamme kertoi matkalla mayojen historiasta. He olivat tulleet alunperin Mongoliasta Alaskan kautta ja siksi näyttivät nykyäänkin aasialaisilta. 1500-luvulla espanjalaiset tulivat ja sekoittuivat alkuperäiskansoihin.

Ajoimme siniagavepellon ohi. Siitä tehdään tekilaa. Isoja ananaksia oli tehtaan edessä auringossa grillaantumassa. Niistä tuli joku ainesosa paikalliseen tekilaan. Muuten Mexicossa on vähän mitään viljelyä, koska siihen sopivaa maaperää ei ole. Karjankasvatusta ei myöskään juurikaan ole kuuman ilmaston takia. Moottoritie, jota ajoimme, oli rauhallisen oloista. Liikennettä ei ollut paljoa. Maisema oli lähes jatkuvasti matalakasvustoista metsikköä.

Parin tunnin ajamisen jälkeen klo 11.30 olimme lounaspaikassamme. Siellä oli myös handicraftsputiikki, jossa oli aitoa tavaraa, ei kiinalaista tai filippiiniläistä niinkuin monissa krääsäkojuissa. Oppaamme esitteli meille obsidian-kiven, joka on vulkaanista lasia. Tumma kivi kimaltaa kullan värisenä valossa. Shoppasin obsidian-kristallista tehdyn patsaan (ukon niinkuin sellaisia nimitän). Erilaiset patsaat olivat symboleja eri asioille, kodin turvaksi, terveyttä ylläpitämään jne. Minä valitsin hedelmällisyyssymbolin. Antti sai hienosti tingittyäkin 600 pesosta 500 pesoon eli noin 33 €. Myymälän edessä oli pieni suihkulähde, jossa pikkuiset honut (vesikilpparit) kellottivat ja jokunen oli uimassa. Aurinko porotti nyt keskipäivällä aivan suoraan, siinä ei voinut olla montaa minuuttia ennekuin hiki alkoi valua. Melkoisen hiostavassa paikassa meidän piti lounastaa, ison katoksen alla heikkojen tuuletusräppänien alla. Mieluummin olisin mennyt bussiin syömään. Buffetissa oli pikkutortilloja possunlihatäytteellä, kanan koipipaloja, riisiä, spagettia, papumuhennosta, keitettyjä kasviksia. Erehdyin ottamaan vihreätä habanerokastiketta, joka oli el portonissa ollut ihan mietoa. Nyt yksi kerta sitä suuhun ja se poltti suuta koko loppuaterian. Spagetti, johon sitä oli levinnyt jäi syömättä.

Obsidian-ukkoja

Obsidian-ukkoja

Meidän hedelmällisyyssymboli

Meidän hedelmällisyyssymboli

Matkamme jatkui tunnin verran kunnes olimme perillä. Muutama muukin turistibussillinen oli tullut sinne tänään. Kauppiaat huutelivat kojuistaan jo Maya-kaupungin portilla. Sisäänpääsy oli tietysti valvottua. Antti hukkui minulta hetkeksi kun hän ei saanut viedä kameran jalkaa portista sisään, mitäää miksi? Ehdin jo luulla, että hänet on kidnapattu. Jalka piti viedä (onneksi) ilmaiseen säilöön.

Kauppiaita oli pitkin metsään raivattua tietä myymässä mayakalenteritauluja ym. Huutelivat niiden maksavan vain yhden us dollarin. Tuskinpa olivat sitten ainakaan itse niitä tehneet. Parin minuutin kävelyn jälkeen tulimme metsäaukiolle jossa Chichen itza komeana kohosi, upeimpana tietysti pyramidimainen El Castillo. Retkeemme kuului alle tunnin mittainen englannin kielinen opastettu kierros alueella.

Chichen Itza

Chichen Itza

Mayojen kansoittama alue ulottui Jukatanin niemimaalta Guatemalaan, Belizeen, El Salvadoriin ja Hondurasiin. He elivät 1000 ekr eteenpäin. Mayat olivat edistyksellisiä koska he osasivat kirjoittaa ja lukea. Hieroglyfikirjoitus oli intiaanien edistynein, koska sillä voitiin ilmaista ihmisen kaikkia ajatuksia. Kirjoituksessa käytettävät kuvat tarkoittavat sanoja ja tavuja. Mayoilla oli myös naisjohtajia toisinkuin millään muulla kansalla siihen aikaan. Maya-kaupunkeja oli alueella useita, tunnetun niistä Chichen itza. Jokaisen kaupungin keskus on pyramidimainen rakennus, jossa ylimystö rukoili ja suoritti uhrirituaaleja. Tolteekit sotaisana kansana tuhosi mayakulttuurin. Tosin mayojen suoria jälkeläisiä on vielä olemassa. He ovat lyhyitä, isopäisiä ja lyhytkaulaisia.

Chichen itzan päärakennus, El castillo on voiman symboli. Sinne kiivettiin rukoilemaan kulkien jokainen porrasrivi sivusuunnassa ennen nousemista seuraavalle. Pyramidi on myös kello. Puolen vuoden välein sen portaat hohtavat auringon valossa (21.3 ja 21.9.) ja se on merkki sadekauden alkamisesta ja loppumisesta. Kun espanjalaiset tulivat, he pitivät alueen rakennuksia saatananpalvontapaikkoina, koska niissä oli kivisiä käärmeen päitä. Rakennusten tutkijat tapettiin saatananpalvojina. Sen sijaan kivien ottaminen rakennuksista oli sallittua. Paikka unohdettiin kunnes brittiläinen tutkimusmatkailija löysi sen uudestaan.

Kun siirryimme puun suojasta kirkkaaseen auringon paisteeseen, olo kävi aika tuskalliseksi. Opasta ei olisi millään jaksanut kuunnella. Kävimme mayojen peliareenalla, jossa mayat pelasivat kissan nahat päällään koripallon tapaista peliä, jossa palloon ei kuitenkaan saanut koskea käsillä. Kun joukkue sai korin, peli loppui siihen ja hävinneen joukkueen kapteenin kurkku viillettiin auki. Mayat ratkaisivat heimojen väliset konfliktit tällä tavalla, koska he eivät halunneet sotia. Siinä olisi tullut enemmän uhreja.DSC_0221

Erään raunioituneen lähes tuhoutuneen rakennuksen käärmeen päässä makoili pieni iguaani auringolta suojassa. Tunnin saimme kuvata alueella ja kierrellä itseksemme. Taivas meni meidän onneksemme pilveen ja sadetakin ripautti kevyesti, mikä virkisti oloa. Kun palasimme bussille, onnistuimme eksymään krääsäkojukujalle. Mutta emme olleet ainoita ja ehdimme bussille ajoissa.DSC_0231DSC_0249

El Castillo

El Castillo

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Matkamme jatkui muutaman minuutin verran Ik-Kil cenoteen. Cenoteja on jukatanin niemimaalla paljon. Nimi tulee mayojen sanasta dzonot joka tarkoittaa pyhää kaivoa. Cenote on syöpymällä syntynyt syvä kuoppa, osa niistä on makeavetisiä, osa merivetisiä. Mayoille cenotet olivat tärkeitä, ainoita makean veden lähteitä. Cenoteja on eniten kehän muotoisella alueella, joka on asteroiditörmäyksen aiheuttaman kraaterin reunaa. Chicxulub-kraaterin syntyessä dinosaurukset kuolivat sukupuuttoon. Kraaterin päälle on kasautunut kalkkikiveä. Kraaterin reunalla cenotet ovat suurempia kuin muualla. Ne kehittyivät merenpinnan laskettua jääkaudella, jolloin veden pinta cenotessa laski ja jää rapautti kalkkikiveä. Kun vedenpinta jääkauden loputtua nousi, cenotet täyttyivät vedellä.

Cenotea ympäröi trooppinen metsä. Se oli kuin valtava vehreä kaivo, jonne pystyi kurkkaamaan. Veden pinta siellä on 26 metriä maan pinnan alapuolella. Pukuhuoneet oli rakennettu cenoten yhteyteen, jossa voitiin vaihtaa biksut päälle. Laskeuduimme portaita luolaan, jossa 40 metriä syvään cenoteen pääsi pulahtamaan. Tarjolla oli myös pelastusliivejä, joita osa käytti. Cenoten vesi oli raikkaan viileätä. Ohuet monta metriä pitkät liaanimaiset kasvit ulottuivat ylhäältä melkein veden pintaan asti. Monnikaloja ui cenotessa meidän lisäksi.

Cenote

Cenote

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Cenotessa uiminen virkisti kivasti hikistä päivää. Paluumatkalla kävimme pikaisesti Valladolidissa, Yukatanin osavaltion toiseksi suurimmassa kaupungissa (, Meridan ollessa suurin). Eipä Valladolid suurelta kuitenkaan vaikuttanut. Puiston reunalla oli kivinen katolilainen kirkko. Pikkukatujen varrella oli pastellivärisiä taloja. Puiston kojusta ostimme churrot, uppopaistetut taikinapötköt, jotka kieritetään sokerissa ja päälle laitetaan esim. suklaakastiketta. Se oli hyvä välipala kun nälkä alkoi jo olla ja Cancuniin oli vielä parin tunnin matka.

Aurinko ehti laskea paluumatkalla ja pari kertaa tuli nukahdettuakin. Oma musa oli tässä vaiheessa hyvä, tällä kertaa kuuntelimme Sabatonia. Meidät jätetiin hotellin lähelle Kukulkanille noin klo 20.30 Kuljettajalle jätimme tippiä 50 pesoa. Menimme suoraan allasalueemme Tradewinds-ravintolaan tuhoamaan nälkäämme. Vaikka kyse oli hotellin ravintolasta, hinnat olivat meidän mielestä edullisia. Antti söi hamppariaterian 130 pesolla (noin 8 €) ja minä kunnon kokoisen kanapihvin pastan kanssa 205 pesolla (noin 13 €). Matkamme ensimmäinen kunnon rankkasade alkoi kun poistuimme ravintolasta omaan huoneeseemme. Illalla olimme aika väskiä koko päivän reissusta.

Share: