Heräilimme klo 11 aikaan. Söimme pitkän aamupalan partsilla, mm. eilisiä nacoja. Ei olisi oikeastaan yhtään huvitanut lähteä parkelta, niin mukavata siinä oli. Poolilla oli menossa jonkinmoinen ranta-asujen muotinäytös. Me suuntasimme pian rantaan rantatuoleihin ja aaltoihin. Ranta on ihanan hiljainen ja ihmisiä on harvassa. Melkein kuin oma ranta.

Meidän partsilla

Meidän partsilla

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tulimme poolille lillumaan, kunnes alkoi tulla nälkä. Pikasuihkun jälkeen menimme Tradewindsiin syömään. Minun oli otettava sama chicken marsala, jonka otin viimeksi, koska se oli niin hyvää. Antti otti minun testaamani chicken parmesanin. Jälkkäriksi houkutteli perinteinen juustokakku mansikkakastikkeella, aivan mielettömän hyvää. Alkuun pienen näköinen pala oli tuhtia tavaraa, jos olisi yhtään isompi ollut niin olisi jopa tälle herkkuhännälle ollut liikaa. Antilla kun ei ole jälkkärimahaa erikseen (niin kuin minulla), hän harvoin ottaa kakkupalaa jälkkäriksi. Nyt hän kuitenkin otti porkkanakakun, jossa oli puolet juustokakkua. Isosta palasta oli pakko jättää hiukan kun hän tuli ylitäyteen. Ruuan sulattelupäikkärit olivat tarpeen.

Illalla kirjoittelin blogiani ja katselin otettuja kuvia. Tv:stä tuli Life of Pi, jossa nuori mies haaksirikkoutuu tiikerin kanssa pelastusveneeseen keskelle avomerta. Olisin mielelläni katsonut leffan loppuun (, vaikka aloitimme keskeltä), mutta kello läheni jo kymmentä. Lähdimme bussilla hotellialueen keskustaan haistelemaan Cancunin yöelämää. Tanssibaarit olivat avoimia tiloja, joissa musiikki soi kovalla ja korokkeilla oli pienipukeiset “esitanssijat”. Niihin maksoi sisälle 30 -60 US $ (hintaan kuuluu jokunen määrä juomia). Emme käytä baari-iltoihin ikinä tuollaisia summia rahaa, emme myöskään matkoilla. Menimme Carlos and Charlie’s istuskelubaariin,  Antti osti minulle 50 cm pituisen lasillisen mansikkamargaritaa ja itselleen saman kokoisen blue cancunin. Onneksi olivat hyviä, niissä oli juotavaa muutamaksi hetkeksi. Pelle ilmestyi viereemme ja teki meille molemmile hienot ilmapallopäähineet. Kun hän oli tehnyt minulle myös kukkaa muistuttavan rannekorun ilmapalloista, saimme hänet lopettamaan antamalla 50 pesoa. Kohta viereemme ilmestyi snapseja juottava täti. Siis oikeasti, se juotti ja vihelsi pilliin, ei kysynyt, että halutaanko me. Tottakai hänellekin piti maksaa. Cancunin yössä voi todella saada rahat kulumaan jos ei ole varovainen. No thank you/no gracias pitää saada suusta ulos sekunnin sadasosassa, muuten olet jo mukana jutussa, joka tyhjentää lompakkoa. Baarissa tuli hyvää musaa, sen puolesta viihdyimme. Välillä tarjoilijat tanssivat lattialla ja pienellä lavalla ja sai siihen toki mukaan mennä, mutta varsinaista tanssilattiaa ei ollut.

Congo bar

Congo bar

Carlos n Charlie's

Carlos n Charlie’s

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kävelimme vielä hetken katselemassa Cancunin menoa. Iltapalaa söimme forumissa crepe-mestassa. Yksi olisi riittänyt molempien tarpeeksi. Crepejä oli suolaista ja makeaa, ihan lounaan kokoisia. Pakkasimme puolikkaat mukaan, olihan meillä jääkaappi hotellissa. Oli ihana päästä viileään hotellihuoneeseen ja suihkuun hikisen illan jälkeen. Uni tuli heti.OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Share: