Aamusta meni taas reilusti aikaa retkiselvittelyihin. Netissä oli useampikin Sian kaanin retki, mutta vain yhdessä oli varausmahdollisuus. Emme olleet saaneet maksettua netissä sitä eikä retken järjestäjä ollut sen jälkeen vastannut meidän sähköpostiin. Alakerran retkimyyjä ei myöskään ollut ihan ajantasalla retkistä ja kun hän alkoi soittelemaan firmoihin, hänelle selvisi, että juuri mikään firma ei tee sinne retkiä. Calakmulista oli luovuttu kun ainoa retken järjestäjä ei ollut vastannut minun useisiin maileihin. Päädyimme varaamaan huomiselle Aventura Mayas -firman retken, johon kuuluu honujen kanssa snorklausta, ziplinea ja luolacenote.

Aamiaista syödessä jatkoimme järjestelyä liittyen serkkuni Satun ja hänen ystävänsä  Anu-Maaritin korurahoihin, jotka piti toimittaa pesoina Cancunin Bahia Azulissa asuvalle Emmalle, joka on Meksikossa vuoden asuneen Satun kaverin entinen naapuri. Satu tapasi hänet ollessaan kuukauden Cancunissa kaverinsa luona keväällä. Alunperin meidän piti tavata hänet huomenna, mutta retkisähläilyjen takia jotka siis johtuivat hiton meksikolaisista, niin meidän pitikin järjestää tapaaminen tälle päivälle. Jos meistä olisi ollut kiinni, niin tämän viikon retkiohjelma olisi ollut jo viime viikolla valmis ja tapaamisen olisi voinut sopia hyvissä ajoin ns. vapaa päivälle. Whatsappin kautta saimme sovittua, että menemme hänen luokse tänään.

Vihdosta viimein pääsimme lähtemään huoneestamme klo 14. Museo de Maya Cancun sijaitsi ihan lähibussipysäkkimme vieressä. Sisäänpääsy oli 59 pesoa yhdeltä eli alle 4 €. Museo oli rakennettu pienen Maya-kylän raunioiden viereen. Viidakkomaiseen pihaan oli rakennettu kävelyreitti raunioiden luokse. Sieltä löytyi mm. Chitchen itzaa muistutava pieni pyramidi ja huonommin säilyneitä raunioita asuinhuoneista ja alttarirakennelmista. Tämä myös oli igujen valtakuntaa. Ei niin paljon kuin El Rey:ssä, mutta kymmenittäin heitä varmasti oli täälläkin. Eräs oli oikein kesy, eikä liikkunut kävelytieltä mihinkään vaikka me lähestyimme häntä. Vaikka alue oli varjoisa, niin puolen tunnin kävelyn aikana ehti tulla jano. Mikä oli hirmuisen näppärää ajatellen, että museon säilytyslokeroihin oli pitänyt jättää reput ja vesipullot. Mitäköhän hiton haittaa me olisimme niillä vesipulloilla saaneet aikaiseksi museossa? Taas kerran keksitty sääntöjä ihan vaan keksimisen ilosta.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Museorakennuksen alakerta oli puutarhaa, yläkerrassa oli ilmastoitu sisätila. Sieltä löytyi mm. sapelihammastiikerin ja muinaisen mayan luuranko. Sisätilassa ei saanut kuvata, varmaan taas ajatuksena, että turistit myyvät kuvia. No kun vartijan silmä vältti, otin pari kuvaa ilman salamaa. Mayojen kiviveistoksia  ja kiviseinään veistettyjä kuvia esiteltiin toisessa huoneessa, samanlaisia kuin raunioillakin mm. Chichen itzassa on nähtävillä. Apinapatsas oli minun suosikki. Kolmannessa huoneessa oli tarinaa espanjaksi ja englanniksi, sekä mayojen käyttämiä tarve-esineitä vitriineissä.

Mayojen elinikä oli keskimäärin 35 vuotta. Löydetyissä mayan luissa on merkkejä tuki-ja liikuntaelimistön rappeutumisesta johtuen kovasta fyysisestä rasituksesta. Perusravintoa oli maissista tehty juoma ja maissilehtiin käärityt pavut, kalkkuna tai kala. Kaupungit rakennettiin makeiden vesien esim. cenoteiden läheisyyteen. Urbaanissa maisemassa jokaisella rakennuksella oli kosmologinen merkitys. Temppelit, aukiot ym. myös jäljittelivät niitä asioita luonnossa, joita mayat pitivät pyhinä, kuten metsiä, vuoria ja luolia. Espanjalaiset tapasivat Mayat ensimmäisen kerran K. Columbuksen 4. matkalla Amerikan mantereelle, lähellä Hondurasia, vuosina 1502-1504. Vuonna 1517 alueen tutkiminen alkoi. Conzalo Guerrero oli espanjalainen, joka pelastui haaksirikkoutuneesta tutkimusaluksesta. Hän omaksui maya-kulttuurin ja meni naimisiin maya-naisen kanssa. Hän ei halunnut osallistua espanjalaisten valloitustaisteluihin. Hänestä lasketaan uuden Maya-aikakauden alkavan.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ajoimme r1 bussilla linja-autoasemalle, josta sai helposti taxin. Matkaa Emman luokse oli noin 5 minuuttia. Hänen asuialueelle pääsi vain vartioidun portin kautta. Sellaiset ovat täällä ilmeisesti yleisiä ihan keskiluokkaistenkin alueilla. Pienen kadun molemmin puolin oli kaksi-tai kolmikerroksisia pienehköjä taloja, valkoisia ja jokunen pastellivärinen. Talojen numerointi oli vähän epäselvä, mutta löysimme kuitenkin talon numero 1. Oikeahan se oli, koska kolme koiraa tulivat haukkuen portille. Tiesin, että Emmalla on koiria. Alakerrassa hänellä oli pieni olohuone ja keittiö. Ihan kivan näköinen, mutta ilmastoinnin puutteessa meidän makuun vähän tukala. (No niin oli kyllä meidän oma kotikin kun Suomen helteistä pari viikkoa sitten lähdimme.) Koirat (kaksi naarasta ja uros) olivat tietysti meistä kiinnostuneita ja halusivat rapsuja. Koirat oli hylätty ja Emma oli hankkinut ne turvakodista. Meksikossa koirien hylkääminen on ikävän yleistä. Emma elää vain koiriensa kanssa. Hän on entinen lentoemäntä ja nyt työttömänä. Hän tekee nyt kivikorutaidetta, minullakin on yksi hänen tekemänsä vihreä perhosrannekoru. Jokainen koru on uniikki, jokaiseen tulee oma inspiraatio. Hän pitää kovasti kivimateriaalista ja tiesikin kivistä paljon. Juttelimme hetken aikaa ja annoin hänelle rahat, jotka olivat hänen myymistään koruista. Hän maistatti meillä tamarindo-hedelmää, jossa on ohut kova kuori. Se oli kuin kirpeä luumu. Hän ruokki koirat ja lähti ystävällisesti viemään meitä vanhalla avoautolla zona hoteleraan. Hän oli kovin ystävällinen ja pyysi ottamaan yhteyttä häneen jos meille tulee tarvetta/jos tulemme joskus uudestaan Cancuniin.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Menimme Satun suosittelemaan Taco factoryyn syömään. Siellä oli hirmuisen innokas tarjoilijamies. Hän suositteli meille yhteiseksi pehmeitä tacoja monenmoisten lihojen ja lisukkeiden kanssa ja se olikin hyvä valinta. Tarjoilija lupasi meille ilmaiset drinkit kun seuraavan kerran tulemme. Käväisimme vielä Plaza Caracolissa, ostoskeskuksessa, josta puolet kaupoista oli lopettanut ja osa käytävistä oli autioita. Muutama souvenirkauppa sieltä vain löytyi. Starbuckista ostin suklaakakkupalan mukaan.

Iltauinnin jälkeen oli kiva herkutella nachoja, salsaa, papumössöä ja jälkkäriksi suklainen kakkupala.

Share: