Heräsimme kahdeksalta pakkaamaan. Pari kosteaa vaatetta roikkui vielä pienessä kuivatustelineessä. Käsipyykillä pestyjen vaatteiden kuivuminen kestää täällä kosteassa ilmastossa kolme päivää. Tunnin päästä olimme valmiita. Nautimme viimeisen aamiaisen parkella ja poistuimme paratiisihotellista receptionin kautta, jossa maksoimme huoneen laskuun ostetut retket ja ruokailut. Lähdimme laukkujemme kanssa kohti Kukulkanin bussipysäkkiä. Matkan varrella taxikuskit huutelivat meidän perään. Ihmettelivät varmaan miksi emme ole oitis pakkautumassa matkalaukkuinemme taxiin. Eräs tarjosi Playa del Carmeniin 20 US$/ nuppi ilmastoidussa taxissa. Jatkoimme matkaa kuitenkin suunnitellusti julkisilla, joilla pääsimme Playaan alle 4 €/nuppi. Paikallisbussissa linja-autoasemalle meitä oli viihdyttämässä kitaramies, joka soitti ja lauloi hyvin. Melkein olisi tippiä voinut antaa.

Perillä osasimme mennä suoraan oikealle luukulle ja siitä kätevästi bussiin, joka lähti 10 minuutin päästä. Minä kirjoitin blogia koko matkan, Antti jatkoi unia. Matkalla bussin tv:ssä pyörii aina joku leffa. Vähän ärsyttävää, jos haluaisi vaikka työskennellä. Reilun tunnin matka Playaan meni nopeasti ja saavuimme samaan paikkaan kuin keskiviikkona, satamaan oli kävelemistä vain 200 metriä, mikä oli hitsin hyvä. Ultramarin kojusta saimme ostetta meno-paluuliput Cozumeliin (vaikka palaamme vasta viikon päästä). Laiturilla näytti olevan myös paikallisia odottamassa laivaan pääsyä. Me odotimme innolla, että pääsemme saarelle viikoksi ja ajelemaan vuokra-autolla. Saaret ovat niin kivoja.OLYMPUS DIGITAL CAMERADSC_0362

Matkalaukut laitettiin jonkinlaiseen ruumaan laivan takaosaan. Me valitsimme ilmastoidun sisätilan laivasta ja söimme välipalaksi muutaman cookien.  Matka kesti puoli tuntia Cozumelin San Migueliin. Matkalaukkuja ei saanutkaan heti laiturilta vaan henkilökunta pakkasi ne kärryyn ja kärräsivät muutaman metrin päähän hihnalle kuin lentokentällä. Tuntui minusta hiukan turhalta työltä. Satamasta päästyämme ylitimme kivan näköisen rantakadun, Avenue Melgarin ja siitä pari korttelia eteenpäin niin olimme dollarin/thriftyn autovuokraamossa, josta Antti oli varannut netin (rentalcars.com) kautta meille auton. Pikkuruinen ongelma kuitenkin oli, että meillä olisi pitänyt olla printattuna suomenkielinen varausvahvistus. Antilla oli se puhelimessa, mutta se ei käynyt. Se piti saada paperina. Ensinnäkin, vaikka me kuljetammekin monenmoista tarviketta ja välinettä mukanamme, niin printteri ei kuulu siihen joukkoon. Toiseksi, mitä helkuttia äijä tekee paperilla, jossa lukee vain suomea? No, hätä ei ollut tämän näköinen. Kun pikkusen hiillyin asiasta, niin mies rauhoitteli, että riittää kun tuomme paperin autoa palauttaessa. Eli no problem. Sitten valitsemaan vakuutusta. Perusvakuutus kattaa vain kolmannen osapuolen vahingot, mutta ei esim. jos joku törmää meihin. Päätimme ottaa laajan vakuutuksen, jolloin emme mahdollisen toisen henkilön töppäyksen jälkeen joudu korvaamaan vuokra-automme korjausta. Viikon vuokran hinnaksi tuli 1800 pesoa eli noin 112 ja laaja vakuutus lisäksi, jonka hinta oli euroissa noin 180. Eipä siltikään kallista lystiä. Ja sitten maksupuoleen. Antti oli siis kuljettaja, mutta minulla on vain luottokortti eli minä maksoin. Se tarkoitti siis sitä, että minullakin pitää olla ajokortti, mikä on aivan pöhköä. Olimme sen Hawaiilla oppineet. Ja nämä autovuokraamotyypit pitävät ihan itsestäänselvänä, että maksajalla myös on ajokortti. No, onneksi minulla on, vaikka en osaakaan enää ajaa. Sanoinkin Antille että tällaisia tilanteita varten olen ilmeisesti kortin ajanut. Tunti siinä meni (vaikka äijä toki hoiteli välillä toisenkin asiakkaan juttua välillä), kun pääsimme hopeiseen Volkswagen Goliin (golf meillä), karvalakkimalliin, jossa ei ollut edes radiota. Mutta ilmastointi löytyi ja auto oli siisti, se riitti.

San Miguel

San Miguel

Lähdimme ajamaan rantatietä etelään. Tällä puolella saarta on kauniit korallit ja resortit. Toinen puoli on autiompi ihmisistä. Iso risteilijä oli ankkuroituneena sataman toiseen laituriin. Sieltä ovat nyt turistit ulostautuneet päiväksi katsastamaan saarta. Meidän mielestä viikko on minimiaika, jota Cozumeliin voi tulla viettämään. Ajoimme ainoaa tietä keskustasta etelään. Puskametsää oli tien molemmin puolin. Ohitimme joitakin resortteja tai niihin opastavia kylttejä. Etsimme omaamme, Occidental Allegro Cozumel, olimme katsoneet kartasta, että se on heti Occidental Grandin jälkeen. Mutta eipä ollutkaan ja teimme jossain vaiheessa u-käännöksen. Ei löytynyt, joten menimme Occidental Grand Cozumelin vartioidusta portista sisään. Meidän nimi oli vartijan tiedoissa, joten ehkäpä tämä oli oikea paikka. Tulimme puutarhamaiseen miljööseen. Parkkipaikka löytyi autolle hyvin. Meitä ohjattiin ilmoittautumaan first clubin ilmastoituun toimistoon. Että oikein first club eli parempaa väkeä ollaan. Saimme kultaiset rannekkeet käteen (hotellin omaisuutta, heh), joka oikeuttaa meidät johonkin first club -etuuksiin. Tämäkin viikko meillä on RCI-vaihto ja pakollinen all inclusive hintaan 300 €/henkilö. Siihen kuuluu aamupala, lounas, päivällinen, ilta/yöpala, välipala ja alkoholia baarista, ravintolasta ja hotellihuoneesta niin paljon kuin haluaa.

Etsimme talon numero 14, johon majoituimme. Kuljimme jonkinlaisen plazan läpi, jonne aseteltiin tuoleja. Se olisi ollut kiva tanssikeikkapaikka. Kolmikerroksisia monikulmion muotoisia taloja on alueella 11. Jokaisessa kerroksessa on kahdeksan huoneistoa. Meidän huoneemme oli sopivasti toisessa kerroksessa, joten laukkuja ei tarvinnut kantaa kuin yhdet portaat ylös. Romanttinen huoneemme sisälsi taas king size sängyn, minikeittiön ja siistin kylppärin erillisine ammeineen ja suihkukaappeineen. Kotiuduttuamme menimme käymään rannassa. Alue oli kuin viidakkomainen puutarha. Pieniä suihkulähteitä oli siellä täällä kivettyjen teiden risteyskohdissa. Keraamiset eri väriset sammakot istuivat nurmikoilla ja niiden selkään oli istutettu kasveja. Pusikosta kuului romanttista musiikkia. Olimme tulleet todelliseen herran kukkaroon. Omalle pienelle valkohiekkaiselle rannalle oli lyhyt viidakon reunustama tie käveltävää. Käväisimme puulaiturilla ihailemassa biitsiä. Nyt olimme liian nälkäisiä uimaan.

First club hengailualue

First club hengailualue

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Meidän talo

Meidän talo

DSC_0376OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Klo 18 aukesi buffet La Posada receptiontalossa. Hotellissa on myös kaksi a la carte -ravintolaa, joihin on pukukoodi. Miehiltä vaaditaan pikät housut ja umpinaiset kengät. Antilla ei sellaisia ollut mukana. Eipä tarvitse mennä, olisi varmaan liian hieno paikka meille. Buffetissa oli tänään Karibialainen ilta: kattava salaattipöytä, valkosipulikalaa, banaanihunajamuusia (hitsin hyvää, maistui vähän bataattilaatikolle), makaroonia katkarapujen kera, possun kylkeä, paistettua kanaa, paistettua perunaa, riisiä ja jälkkäriksi banaanivanukaspaloja, suklaakakkupaloja ym. Ruokajuomaksi valitsimme veden lisäksi punaviiniä kun kerran ilmaiseksi sai. Tuntui hieman oudolta ruokailun jälkeen vain kävellä ravintelista pois maksamatta.

La Posada buffet

La Posada buffet

Illalla kävimme rannalla, joka oli auringon laskettua aivan pimeä. Tähdet näkyivät täällä tosi kirkkaina kun suuren kapungin valosaastetta ei ollut. Tähdet näkyivät kolmiulotteisemmin kuin Suomessa kirkkauserojen vuoksi. Näimme jopa linnunradan. Antti oli kokemuksesta ihan fiiliksissä, koska hän on suuri populaariastronomian ystävä.

Loppuillan ohjelma oli blogia. Suihkussä käyminen oli mielenkiintoinen projeki. Emme saaneet hanasta uimahallivettä lämpimämpää ja vesi tuli myös heikolla paineella. Puolisen tuntia meni kunnes sain itseni pestyä. Ensin pikkuhiljaa totuttelu viileään veteen ja sitten ikuisuudelta kestävä shampoon huuhtelu.

Netti toimi vain first clubin toimistossa ja sen välittömässä läheisyydessä. Kävimme kymmenen jälkeen istumassa netissä ja sitten la posadassa yöpalalla. Listalla oli meksikolaista välipalatarviketta, mm. nachoja ja erilaisia tortillavaihtoehtoja. Se tuntui oudolta. Kokki ja tarjoilija olivat siellä puoli kahteen asti auki satunnaisesti ilmestyviä nälkäisiä turisteja varten.

Share: