Heräsimme yhdeksältä vähän liian lämpimässä huoneessa. Ilmastointilaite oli lakannut pörisemästä. Kohta selvisi, että meillä on sähkökatkos ja vettäkään ei parin pöntön huuhtelun jälkeen tullut. Menimme aamiaiselle first clubin terassille. Henkilökohtaisen munakkaan sai itse valituilla täyteillä. Se oli tosi hyvää. Sämppy oli kuivaa, joten katsoin parhaakseni nuolla siihen latomani nutella/peanutbutter-kasan sämpyn päältä. Sähköt eivät olleet palautuneet vielä aamiaisen jälkeen. Toivottavasti palaavat pian. Meillä oli klo 11 sovittu tapaaminen suomalaisen, mutta Cozumelissa asuvan Reetan kanssa hänen kotonaan. Ajoimme San Migueliin 4 norte-kadulle, josta löysimme oikean paikan pienen pyörimisen jälkeen. Siellä uusi ystävämme oli meitä odottamassa persikan värisen talon pihalla. Reeta on asunut vuoden Cozumelissa meksikolaisen miesystävänsä Miguelin kanssa. He ovat asuneet yhdessä myös Tampereella.OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Saimme juotavaksemme tosi hyvää mansikka-kiivi-porkkanamehua, jossa toisin kuin yleensä täällä, ei ollut liikaa sokeria. Makuuhuoneen vaatehyllystä löytyi Ciruela, snowshoe-kissa, joka on heidän lemmikkinsä. Hän haisteli meitä, toivottavasi meissä oli jäljellä jotain kisun hajua kotoa. Miguel on ammatiltaan sukellusopas ja hän oli nyt veneessä työkaverinsa kanssa. Meille järkättiin privaattiretki veneellä Cozumelin eteläpuolelle. Reeta tuli meidän mukaan. Ajoimme takaisin hotelliin, jonne ajoi keskustasta alle puoli tuntia. Haimme bikinit päälle ja mikä tärkeintä, sähköt olivat tulleet takaisin ja sain ladattua kameraani. Miguel ja Luiz tulivat Ganosa-veneellä hakemaan meitä hotellin laiturilta. Melkoisen hyvä palvelu ja ihan yksityisretki. Reput laitettiin veneen kattoon pingotettuun verkkoon, jotta pysyvät kuivina. Veneilimme vartin verran ja aloimme olla perillä. El Cielo tarkoittaa taivasta. Melko lähellä rantaa vesi oli niin kirkkaan turkoosia, etten varmasti ole ikinä nähnyt yhtä kaunista vettä. Pulahdimme snorkkeleinemme ja räpylinemme veteen. Muutaman metrin päässä pohjassa valkoisella hiekalla näimme meritähtiä. Uskomattoman kaunista kimmeltävän veden läpi. Toinen spottimme oli aution valkoisen hiekkarannan tuntumassa. Vesi oli sielläkin kirkkaan turkoosia, olimme paratiisissa. Antti, Reeta ja Miguel joivat corona-oluet siinä rennosti lilluen. Aaltoja ei ollut juurikaan. Matalassa vedessä oli ihana hengata puhtaan valkoinen hiekka alapuolella ja niin uskomattoman kauniin meren ympäröimänä. Eikä mitään kiirettä.

Miguelin ja Luizin vene

Miguelin ja Luizin vene

El Cielo

El Cielo

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Seuraava pysähdyksemme oli kaikisa turkooseimman alueen ulkopuolella, muutama metri oli matkaa pohjaan. Puimme taas snorklit ja räpylät. Korallit ovat täällä tosi kauniita ja näkyvät hyvin snorklatessa. Niitä on keltaisen eri sävyissä, oransseja, punaisia ja liloja. Vedenalainen maisema on täällä paljon kauniimpaa kuin Cancunin lähellä. Musta-valko-keltaiset kauniit kalat olivat täälläkin. Myös pieniä kirkkaan sinisiä kaloja. Etsimme honuja, niitä on yleensä. Miguel sukelteli pohjaan asti. Hän halusi välillä minun kamerani haltuun ja kävi ottamassa syvemmällä hienoja kuvia. Olen kovasti tarkka kameran käytöstä vedessä, että käsiremmi on tiukasi ranteen ympärillä. Miguel ei sellaisista varotoimista niin piitannut, mutta ajatelin, etä jos hän kamerani pudottaa niin hän myös pomii sen pohjasta, onhan se punainen ja siksi näkyvä. Honuja ei ollut niin hyvin kuin normaalisti. Yhden kuitenkin näimme, kauniin kirjavakilpisen vihreäkilpparin. Hän oli noin 40 cm pitkä. Ihanaa, että näimme edes yhden, honun tapaaminen on aina tähtihetki elämässä.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Viimeinen spottimme oli syvemmällä, siellä missä koralliriutta loppuu ja merenpohja syvenee äkisti. Emme ehtineet snorklata tässä paikassa kauaa kun aallot alkoivat olla liian suuria snorklaukseen ja voimistuva tuuli nosti aallot pienille vaahtopäille. Veneeseen paluu ei ollut ihan yhtä helppoa kuin aiemmin, koska aallot veivät venettä minne halusivat. Aallot oliva niin voimakkaat, että hetken luulin ajautuvani veneen alle ja kaikin voimin kauhoin itseni kauemmaksi veneestä. Antti pääsi veneeseen kun oli tikapuiden luona. Me muut jäimme hetkeksi mukanamme olevaan pelastusrenkaaseen kiinni vähän kauemmaksi veneestä. Mietin hetken miten ihmeessä pääsemme veneeseen kun aallot heittelevät sitä miten sattuu. Kohta aallot olivat vieneet meidät minun mielestä liian lähelle moottoria. Irrotin otteeni renkaasta ja onneksi saimme kaikki kiinni veneen köydestä ja pääsimme sitä myöten tikapuille.

Muutama jännittävä minuutti tuli oltua aalloissa, mutta huokaisin todella helpotuksesta kun olimme taas veneessä. Retkemme loppui vähän ennen aikojaan muuttuneen sään takia. Olimme kuitenkin olleet pari tuntia vedessä ja saaneet snorklattua minusta ihan tarpeeksi. Privaattipaattiimme vei meidät kotilaiturillemme. Retki maksoi meiltä kahdelta yhteensä 3000 pesoa eli noin 185 €. Reissu oli ollut jännityksestä huolimatta tosi hieno ja seuralaisemme ihan huipputyyppejä. Sovimme Reetan kanssa, että huomenna taas nähdään.

Tämä odotti huoneessa

Tämä odotti huoneessa

Pikaisen suihkun jälkeen popsin muutaman cookien, jotta jaksan odottaa pian aukeavaa buffettia. Lepäilimme ja kirjoitin blogia reilun tunnin, sitten international buffettiin klo 18. Tarjolla oli mm. imeläpossua ja kevätkääryliä kiinalaisittain, tortilloja meksikolaisittain, ratatouillea ranskalaisittain ja spagettia, paistettua perunaa ja riisiä. Illalla jatkoin kirjoittamista. Antti kaatoi meille tequila-shotit. Tv:stä tuli Tom Hanksin “Castaway”, joka sopi hyvin tunnelmaan ja on mielestäni yksi parhaista leffoista. Leffan jälkeen menimme aulabaarin kautta first clubin terassille “nettialueelle” käymään netissä. Sieltä otimme Maitait, jotka olivat alkoholijuomaksi aika hyviä täällä. Toiset sellaiset joimme nettiterassilla. Kyllä niissä alkoholia oli kun jo kahdesta nousi vähän päähän. Ilta jatkui huoneessa toisilla tequila-shoteilla, kun nettivelvollisuudet oli suoritettu.

Share: