Aamiaisella oli kätevä samalla olla netissä (ja kun sanon netissä, tarkoitan blogipostausta ja kuvien lataamista blogiin, mikä on tosi hidasta tabletilla), tehokasta meininkiä lomallakin. Klo 12 about olimme Reetalla ja Miguelillä. Ajoimme heidän kanssa keskustan lähellä olevaan kivikkoiseen meren rannan kohtaan. Nyt oli puhelimen vesipussille käyttöä kun auton avaimet sai laitettua sinne ja uimahousun taskuun. Lukittuun autoon pystyi melko turvallisin mielin jättämään tavarat, mutta rannalle ei kannata jättää mitään arvokasta. Kivisellä rannalla oli lasinsiruja, joten vesikengillä oli hyvä kävellä veteen ja siellä vaihtaa räpylät. Lähdime uimaan etelään päin rantaa vasten olevan koralliseinämän vieressä. Niin meidän pohjoispuolella kuin eteläpuolellekin kaukana oli laiturit isojen laivojen ankkuroitumista varten. Isoja risteilylaivoja on lähes joka päivä useita ankkuroituneena ja lähtevät illalla pois. Miguel kertoi, että lisää laituritilaa tarvitaan lisääntyville matkustajalaivoille ja sitä varten rannan läheltä on rikottu korallia. Olin aivan järkyttynyt. Mitä hiton järkeä? Kuka on niin idiootti, että tuhoaa sitä, mikä tänne juuri tuo turisteja ekosyystemin terveydestä puhumattakaan? Hyi kamala, kuinka ihmiset ovat tyhmiä.OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Miguel näytti meille keltaisen valkoreunaisen tulikorallin, joka polttaa jos siihen koskee. Kirkkaan tummansinisiä kaloja oli paljon, myös sateenkaaren värisiä. Saimme käteemme myös vaaleapiikkisen merisiilin, jonka Miguel haki meille. Se oli hauskan tuntuinen. Kun se otettiin pois, niin tunsi kuinka piikit olivat minimaalisesti takertuneet kämmeneen. Näimme myös kaksi pientä rauskua pohjassa. He olivat hiekan värisiä pilkullisia, maastoutuivat hyvin. Yhdellä keltaisella kalalla oli sininen kirkkaasti loistava reuna.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Rausku

Rausku

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hirvikoralli

Hirvikoralli

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Reilun puolen tunnin korallitarkastelun jälkeen käännyimme takaisin kun iso laituri tuli vastaan ja Miguel oli nopeasti uinut takaisin mistä lähdimme. Hän oli nähnyt kun joku oli käynyt meidän tavaroilla. Uimme pikaisesti takaisin. Miguelin sandaalit oli varastettu. Se harmitti tietysti, mutta ihmettelimme miksi minun uusi snorklivälinekassi tai meidän uudet vesikengät eivät olleet kelvanneet.

Jatkoimme matkaa jonkin verran etelämmäksi Caletaan, jossa pystyimme jättämään tavarat turvallisin mielin Moneybar-rantaravintolan tuoleille. Osittain hiekkaiselta rannalta pulahdimme snorkkeloimaan. Virtaus oli aika voimakas, mutta sen vietävänä oli kiva olla. Koralleja oli hiekkaisessa pohjassa pieninä ryppäinä. Yhden suojassa oli kuulemma hummerin tapainen rapu, olin ihan tyytyväinen etten moista rumilusta nähnyt. Ympärillämme kävi parvi keltaisia mustaraitaisia kaloja. Muutama isompi sateenkaarikalakin tuli vastaan. Pohjalta löytyi ilmeisesti jonkun laivan jäänteitä jossa parveili keltaisia pitkulaisia pikkukaloja. Käännyimme takaisin ja uimme muutaman kymmenen metriä vastavirtaan. Sai ihan kunnolla kauhoa. Tapasimme pienen vaalean ruskeapilkkuisen trunk fishin matkalla takaisin.OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Trunk fish

Trunk fish

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Rannassa oli suihku, jossa suolat sai pestyä pois, myös snorklikamoille oli pesuallas, jossa oli pesuainetta. Jäimme rantaan pöydän ääreen chillaamaan. Miguel ja Reeta joivat oluet, Antti oli kuski. Kun nälkä alkoi tulla, ajoimme keskustaan. Soriana-supermarketista ostimme tarvikkeita grilli-iltaa varten. Siellä tutustuimme mm. guyabaan, keltaiseen kiwanolta tuoksuvaan hedelmään, nopaliin, lehden muotoiseen vihreään hedelmään ja pitahayaan, lohikäärmehedelmään. Pilvet olivat uhkaavan tummia ja kun pääsimme Reetalle, alkoi sataa kaatamalla. No se sade meni ohi, mutta ilma pysyi sateisena. Maistoimme pitahayaa, joka on sisältä valkoinen ja pieniä mustia siemenä täynnä. Maistui kiiville. Päätimme lykätä grillausta huomiseen, jos olisi parempi keli.

Pitahaya ja tosi hyvää mehua

Pitahaya ja tosi hyvää mehua

Hotelliin ajettuamme, huomasimme, että hotellissa oli taas sähkökatko. Kello läheni seitsemää ja ulkona pimeni kovaa vauhtia. Buffet oli kiinni, olisi kiva saada tänään se ainoa kunnon ateria. Hitsi, oltaisi vain jääty grillaamaan. Ruokaa sai kuitenkin Los Olivos-ravintolasta, joka on a la carte. Poikkeustilanteessa sinne ei nyt tarvinnut pukea pitkiä housuja. Pieni tuikku pöydässä ei valaissut tarpeeksi ja minä kun en pidä pimeästä, aloin olla paniikissa. Ruokaa sai odottaa ja mitä saatin, liha (kylläkin hyvä) köntsä ja kolme perunasiivua. Joo, oltiin todellakin hienommassa ravintolassa, mutta eivätkö he voisi poikkeustilanteessa lisätä vähän perunaa annoksiin? Me rähjäisenä ja haisevana päivän reissusta olemme ehkä nälkäisen näköisiä.

First club oli ainoa paikka, jossa toimi sähköt. Majoituimme sinne blogin ja netin ääreen odottamaan sähköjen palautumista. Ja onneksi  ne palasivat noin klo 21, ennen kuin first club meni kiinni. Eli loppuilta sujui normaalisti, omilla rutiineilla ja valoa osasi taas arvostaa.

Share: