Päivän ohjelmassa oli ensin shoppailua San Miguelin Royal Villagessa. Se oli pieni ostoskeskus, jossa ei juurikaan ollut meille sopivia kauppoja, vain urheilukauppa, josta Antti osti hihattomia paitoja ja Hecho en Mexico, jossa myytin kauniita  Mexicossa tehtyjä hopeakoruja. Shoppasin auringon muotoisen hopeariipuksen, jossa on opaalikivien lisäksi Maya-kalenteri. Päätimme jättää rantakadun shoppailut huomiseen. Olimme jo pitkällä iltapäivässä ja piti päästä uimaan.

Nacho-välipalaa sai beach clubissa ja siinä oli myös mukava kirjoitella blogia. Pelikaani vietti pitkän aikaa hotellin laiturilla. Hänellä ei ollut mikään kiire, vaikka lähestyin kameran kanssa. Uimaranta ei ollut yhtä upea kuin Cancunissa, mutta vaaleahiekkainen pohja kuitenkin. Rannalla oli leveitä sänkyjä valkoisine verhoineen. Minkälaista olisi loikoilla sängyssä rannalla, varmaan ihan kivaa, mutta kokeillaan joskus toiste. Royal clubin iso jacuzzi oli tyhjllään. Hetken nautimme siinä poreista. Ei kuitenkaan tullut samaa “ihana lämmn jacuzzi”-fiilistä kuin vaikka Hawaiilla kun ilma oli niin lämmin.

Beach club

Beach club

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tämän pituus ilman häntää oli 1 cm ja hännän kanssa 4 cm

Tämän pituus ilman häntää oli 1 cm ja hännän kanssa 4 cm

Kuudelta lähdimme autolla Reetalle. Vähän taas sateli. Sadekausi alkaa syyskuussa eli kai nämä lisääntyvät sateet sitä meinaavat. Kun sade rauhoittui, pääsimme aloittamaan. Reeta grillasi ohuita pihvejä ja Miguel tortillat. Salsa, guacamole ym. soosit olivat valmiina. Meille tuli vähän kiire syömisessä, kun klo 21.30 piti olla toisella puolella saarta Mezcalitoksen luona. Ehdimme kuitenkin syödä todella maistuvia tortilloja masun täyteen.OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Klo 21.10 lähdimme ajamaan saaren läpi menevää tietä. Pimeä oli tullut jo aikoja sitten ja ajaminen tuntuikin todella pimeältä. Huomasimme, ettei meillä ole valoja päällä. Hetki meni, että ne löydettiin. Semmonen karvalakki meidän auto, että pitää valot laittaa itse päälle. Mutta mikä vielä hauskempaa, olimme vasta kahden päivän ajelun jälkeen huomanneet, että autossa ei ole keskuslukitusta. Eli jokainen ovi pitää lukita erikseen, niin kuin ennen vanhaan. No, onnea mukana, kun autoa ei oltu varastettu. Tie hiljeni nopeasti ja kohta olimme ainoita tiellä, matkalla saaren itärannalle. Ohitimme yhden auton ja se taisi olla Panteran eli honuprojektin vetäjän auto. Öisin saarta kiertävä (ainoa tie) on suljettu meidän hotellista Mezcalitokseen asti eli koko eteläpuolen ja puoliksi itärantaa. Honut munivat yöllä ja pikkuiset kaivautuvat pesästä. Honut eivät tule munimaan jos rannalla näkyy valoja ja pikkuiset lähtisivät väärään suuntaan. Ajovalot olisivat siksi todella haitallisia.

Pantera ja John tulivat meidän perässä meeting pointtiimme. Me neljä olimme ainoita ihmisiä koko itärannalla. Meille annettiin otsalamput, joissa opastettiin käyttämään punaista valoa, sitä honut eivät näe. Kiipesimme pieneen katettuun kuorma-autoon, joka oli perästä auki. Isossa muovilaatikossa oli kaksi pikkuhonua. He nukkuivat, mutta heräsivät pian rapisemaan, tahtoivat mereen. Autossa oli punavalo päällä ja Pantera skannasi rantaa punaisella valolla ja etsi munimaan tullutta honua. Ajoimme hitaasti noin 20 minuutin verran. Sinä aikana ehti sataa kaksi kertaa rankasti. Luvassa voi olla märkä retki, tai sitten ei. Taivas oli aika pilvetön. Tähdet loistivat kauniisti.

Sitten Pantera meni katsomaan rantaan tarkemmin, hän oli löytänyt honun. Tulimme pian perässä. Pimeällä rannalla, pelkkien punaisten otsalamppujen valossa oli jännittävä kulkea. Siinä se yht’äkkiä oli. Iso vihreäkilpikonnanaaras perä meihin päin ja pulautti valkoisia hieman limaisia munia kaivamaansa kuoppaan. Saimme jäädä seuraamaan sitä ihan lähelle, puolen metrin päähän. Se ei haitannut emoa. Honun häntä taipui eteenpäin kun hän synnytti munan. Välillä niitä tuli useampikin kerralla, jopa neljä yhtä aikaa. Pantera arvioi honun iäksi 35 vuotta (20-vuotiaana he ovat sukukypsiä), pituutta emolla oli arviolta 120 cm ja painoa 250 kg. Yhdellä lisääntymiskerralla emo munii yli sata munaa. Välillä Pantera näytti valkoista valoa, jotta pystyin ottamaan pari kuvaa, mutta toki sillä tavalla, että se ei munivaa emoa häirinnyt. Kymmenittäin munia pulahti pesään, jonka jälkeen honu alkoi peittämään sitä. Hän suti takaräpylillä hiekkaa muniensa päälle. Siinä vaiheessa saimme siirtyä hänen viereen silittelemään sileää kilpeä.OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jatkoimme seuraamista honun etupuolella. Hiekkakumpu kasvoi siihen missä olimme olleet hetki sitten. Kummun alla on pesä ja kummun viereen kehittyy kuoppa, jota monet saalistajat luulevat virheellisesti pesäksi. Vihreähonulla on pieni pää kokoonsa nähden. Loggerheadillä on kolminkertainen. Honuemo oli selvästi väsynyt. Ensin rankka pesän kaivaminen, sitten yli sadan munan synnyttäminen ja vielä pesän peittäminen. Hän hengitti välillä syvään ja piti lepotaukoa, kunnes taas jatkoi parilla eturäpylien liikkeellä pesän peittämistä. Hän teki kovasti töitä, luovuttaa ei voi.

Tunnelma oli sanoin kuvaamattoman hieno. Rannalla oli täydellinen rauha. Siinä vain istuimme hiekalla öisellä rannalla, kirkkaiden tähtien alla. Olimme mukana luontodokumentissa. Mikä voi olla upeampaa kun seurata kauniin eläimen lisääntymistapahtumaa luonnossa? Honuvauvojen auttaminen mereen ja tämä ovat ehdottomasti matkamme parhaat muistot ja yksiä elämämme ihanimpia kokemuksia.

Honu peitti pesää pitkään, yli puoli tuntia. Sitten hän nousi kuopasta, jonka oli pesää peittäessä saanut aikaiseksi alapuolelleen. Hän suuntasi päättäväisesti mereen. Hän pysähteli välillä. Saimme kokeilla vielä kilpeä ja räpyliä. Kaula oli hassun pehmeän tuntuinen. Sinne hän sukelsi, pimeään mereen. Saimme vapauttaa autossa olleet honuvauvat mereen. Vähän matkan päässä näkyi toinen emo nousevan hiekalle. Seurasimme häntä vain hetken kauempaa. Kun honu etsii sopivaa pesäpaikkaa, hän on hyvin herkkä häirioille ja palaa helposti vain takaisin mereen. Annoimme hänelle pesäntekorauhan.

Ison urakan jälkeen matkalla mereen

Ison urakan jälkeen matkalla mereen

Noin kaksi tuntia oli vierähtänyt. Onnellisina palasimme meeting pointtiin, jossa automme oli. Privaattiretkemme maksoi 45 US$ eli noin 35 €. Annoimme vähän ylimääräistäkin. Kello läheni puolta yötä kun ajoimme ensin saaren poikki ja San Miguelin kautta hotelliin, noin 45 min. Tiet olivat hiljaisia, joten oli mukava ajella.

 

Share: