Kello herätti klo 8 ja vaikka unta oli hankittu siihen mennessä vain kolme tuntia, niin pirteänä kuin peipponen nousin sängystä. Ohjelmassa oli suihku ja päiväkirjan viimeistely häiden osalta. Kahteentoista mennessä olin saanut pakattua reppuni ja kemmarit matkalaukkuun. Mele meni istumaan minun valmiiksi pakatun matkalaukun päälle. Silloin tuli vähän ikävä, etukäteen. Lounaaksi nautimme kanapihviä ja nuudelia. Häistä jäänyt kuohari kippistettiin häämatkan alkamisen kunniaksi. Isin ja Puupin tuomia mansikoita saimme vetää napan täyteen.

Rakas Mele.

Rakas Mele.

Sitten oli hyvästien aika. Kävin halimassa Jasun ja jokaisen kisun erikseen. Nyt tuntuu ikävältä, mutta kyllä se sitten helpottaa kun tietää heidän olevan kotona hyvässä hoidossa. Heli tuli viemään meidät bussiasemalle. Isi ja Puupi halivat meidät pihassa. Oli kyllä outo olo. Ei ihan kovin todentuntuista lähteä kahdeksi kuukaudeksi matkalle, mutta fiilis oli kyllä siitä huolimatta mainio. Tommi oli odottamassa bussiasemalla. Hän oli juuri tullut Raumalta ja pääsivät molemmat hyvästelemään kun nousimme bussiin.

Bussimatka meni rattoisasti takapenkillä. Saavuimme lentokentälle mukavasti hyvissä ajoin klo 16.45. Check-in –automaatin käyttö oli tällä kertaa vaivatonta. Boardingien lisäksi se sylki meille myös matkalaukkujen tarrat, jotka piti itse laittaa kiinni. Viivakoodin lukijalla matkalaukut tsekattiin sisään. Senkin saa siis tehdä nykyään itse. Minun matkalaukulle tuli jo tässä vaiheessa painoa 22.3 kg. Antin laiheliini painoi 18 kg. Vielä ennen turvatarkastusta imutin kaksi pilttipurkkia ilman lusikkaa nassuuni, ettei tule sanomisia…

Pientä kommelluksen tynkää oli ilmassa kun turvatarkastuksessa virkailija oli laittanut minun passin miniläppärini alle kaukaloon. No sujuvasti unohdin sen sinne pariksi minuutiksi, mutta emme montaa metriä olleet kävelleet kun muistin, etten ollut ottanut sitä sieltä.. ja sieltähän se löytyi kaukaloiden välistä kasasta. Operaatio hääsuklaan (wiener nougat) osto ei ollutkaan niin yksinkertainen kuin aiemmin. Isosta tax freestä ne oli loppu, mutta pienemmästä Fine Foodista niitä löytyi vielä. Eihän häämatkan alku ole mitään ilman hääsuklaita. Nallekarkit myös houkuttelivat nallen muotoisessa purkissa. Siitä taisi tulla meidän uusi perinne, koska niitä ostimme viime vuonnakin.

Siirryimme portille 20, josta lentomme AY 877 Pariisiin lähti klo 19.30 Ehdimme hyvin natustaa eväitämme, Antti saarioisläppää ja minä karjalanpiirakkaa metkustilla. Katselimme ikkunasta kuinka meidän laukut lastattiin koneen ruumaan. Parin tunnin lento Charles de Gaulleen meni pikaisesti nukkuen ja päiväkirjan parissa. Pariisiissa piti vaihtaa 2D-terminaalista 2E-terminaliin, melkoisen näppärästi kun seurasi kylttejä ja bussi tuli hakemaan. Mitään kovin järkevää ruokapaikkaa emme löytäneet, mutta eväät riittivät hyvin. Istuimme portille L26. Kaksikerroksinen Air France oli jo tuubin päässä valmistautumassa seuraavalle AF 990 10 tunnin lennolle Johannesburgiin. Meidän piti vielä saada vierekkäiset istumapaikat seuraavalle lennolle. Kuulemma lento oli ihan täynnä eikä virkailija edes yrittänyt saada meitä vierekkäin.

Näitä liukuhihnoja rakastan lentoasemilla.

Näitä liukuhihnoja rakastan lentoasemilla.

DSC_0255Lento alkoi olla myöhässä kun valtava jono alkoi muodostua portille. En ole varmaan ikinä ollut niin pitkässä boarding-jonossa, arviolta yli 50 metriä. Mutta enpä ole kovin usein kahdessa kerroksessa lentänytkään. Väen paljoudesta huolimatta jono kulki aika sukkelaan. Portilla pyysimme vielä paikanvaihtoa, olemmehan sentään honeymoonilla. Tämä mukava mies sentään rupesi selvittämään asiaa ja sain uuden paikan, jonka vierestä yksinään matkustava voisi siirtyä Antin paikalle pari riviä eteenpäin. Pääsimme toiseen kerrokseen, mutta ei se sisällä tuntunut ylemmältä. Ihan viimeiseen riviin, ainakin sai tuolin laskea ilman takana istuvan häiriköintiä. Suurin osa yläkerrasta oli businessin käytössä. Antti sai istua minun vieressä kun yksinään matkustava mies suostui vaihtamaan Antin kanssa paikkaa.

Lähdimme yölennolle reilun tunnin myöhässä, mutta arvioitu lentoaika oli hiukan lyhyempi kuin lipussa. Armoton väsy alkoi painaa heti nousun jälkeen. Oli otettava unet ennen päivällistä ja sitten ihan unen pöpperössä ruokailemaan. Tarjolla oli kanaa, paistettua perunaa, makaroonisalaattia ja sitruunatartelettia. Hyvä setti! Juhlan kunniaksi joimme ranskalaiset punaviinit myös. Hetken jaksoin kirjoitella edellisten päivien tapahtumia koneelle kunnes uni vei voiton.

Share: