Ensimmäinen yö hotellissa nukuttiin makeasti. Aamiaisella sai valita munat skrämplättyinä tai omelettina. Lisäksi tarjolla oli ihan perus hyvää settiä; jugua, hedelmäsalaattia ja paahtista. Kun ei meillä ollut tänään kiire, niin oli kiva kierrellä hotellin pihassa ja kuvata Afrikan maaseutumaisemaa. Pieni lammikko löytyi pihasta, jossa uiskenteli isoja punavalkoisia kaloja. Saniaisrunkoinen palmu kasvoi jonkinlaisen kuusen vieressä. Ilma oli viileätä, perushupparikeli, mutta näin kuivana kautena sateista ei ollut pelkoa.

Amber Rose takapiha

Amber Rose takapiha

DSC_0352

Yhdeltätoista lähdimme takaisin Lion Parkiin. Nyt päivällä siellä oli porukkaa paljon enemmän, mutta ei tungokseen asti. Ostimme guided day tour –liput (eli sama setti kuin eilen, mutta päiväaikaan), 200 randia/henkilö (16 €). Koska seuraavaan lähtöön oli reilu tunti aikaa, menimme ensin rapsuttelemaan leijonavauvoja. Kolme vauvaa makoili puoliunessa varjossa. Olivat selvästi inaktiivisempia kuin illalla. Voi ihanat, niin kisuvauvoja, mutta vaan isompia!DSC_0525DSC_0369DSC_0383

Kolme pientä mangustia tapasimme löhöilemästä omassa aitauksessa. Eivät olleet sellaisia terhakoita seisovia, joita olen yleensä tavannut. Viereisellä laitumella oli kirahviemo ja hänen kaksi tytärtä. Jotkut syöttivät kirahveja ja kahta strutsia, jotka tulivat aidan viereen ruokaa hakemaan. Isompi tytärkirahvi hengasi meidän kanssa pitkään aidan luona, välillä nuolten puista tolppaa. Pitkä paksu tumman harmaa kieli liikkui vilkkaasti. Kirahvia pääsi ihan kaulailemaan kun kiipesi aidalle.DSC_0398DSC_0407

Ei päästy ihan privaattiajelulle niin kuin eilen, vaan ritiläseinäinen bussi täyttyi turreista. Kiertoajelu puistossa oli kuitenkin kiva tehdä myös päivällä kun näki paremmin. Ensin oli ohjelmassa leijonien lounastauko. Lauma sai useita isoja liha- ja koipiköntsiä, joista uros nappasi päältä parhaimman ja meni puun alle varjoon sitä natustamaan. Kohta oli suu ja tassut ihan veressä kun ruoka oli nautiskeltu. Pennut juoksivat emon suussa olevan lihapalan perässä. Emoille on toki tärkeätä, että omat pennutkin saavat ruokaa. Tapasimme aikuisten ja pentujen lisäksi yhden nuoren, jolla oli turkissaan vielä pennulle ominaisia pilkkuja, jotka häviävät leijonan aikuistuessa.

Emon ja pentujen lounashetki

Emon ja pentujen lounashetki

DSC_0443

Puistossa on sekä valkoisia että ruskeita leijonia (valkoiset vaaleampia, aika keltaisiltahan molemmat näyttävät). Se määräytyy ilmeisesti monogeenisesti eli yhden geenin perusteella. Jos leijona perii sekä valkoisen että ruskean geenin, niin sen väritys on siltä väliltä eli se on heterotsygootti kyseisen geenin suhteen. Valkoiset olivat komeita, varsinkin urokset valkoisine harjoineen. Ruskean uroksen harja on tumman ruskea. Korvan päät ovat molemmilla tumman ruskeat. He käyttävät sitä kommunikoinnissa. Leijonat kulkevat laumana ja jos korvat ovat pystyssä niin ruskeat päät viestivät liikkumista eteenpäin. Jos korvat laskevat alas, ruskeat päät poistuvat näkyvistä ja se on merkki pysähtymisestä.

Villikoiran pennut

Villikoiran pennut

Villikoira-aitauksessa tapasimme samat kirmailevat pennut kuin eilen illallakin. Lounasaika alkoi olla myös meillä. Puiston ravintola tarjosi monenlaista sapuskaa, mutta meidän teki mieli pizzaa. Ihan kunnon kokoisen ja hyvän pizzan sai viidellä eurolla. Puiston kissat (aikuiset ja pari meidän pentujen kokoista pentua) kierteli pöytien alla ja sai satunnaisesti ranskalaisia ja lihan paloja lounastavilta ihmisiltä. Minäkin annoin yhden lihapalan, josta eräs punatabby oli innoissaan. Puiston shoppi oli tullut hyvin tutuksi. Pohdinnan jälkeen ostin South African Wildlife –kirjan ja South African mammals –kirjan, josta löytyi vähän spesifisempää tietoa jokaisesta tällä asuvasta nisäkkäästä.

Klo 16 meillä alkoi päivän toinen aktiviteetti, Cheetah walk. Meidän lisäksi tunnin pituiseen aktiviteettiin osallistui neljä muuta. Tämä aktiviteetin ikäraja on 16 vuotta ja painoraja 50 kg. Sitä pienemmät ja nuoremmat ovat gepargin silmissä aterioita. Ajoimme ritiläbussilla aidatulle alueelle, jonne toinen oppaista tuli autolla, isossa takakontissa gepardiuros, Sabu. Aluksi tuntui aika hurjalta lähestyä isoa kissaa, ajatellako että se on vain iso koira (sitten ei pelottaisi)? Pienikin pelko haihtui kun häntä pääsi silittämään. Niskan alueella oleva pidempi karva (kuin pieni harja) oli erityisen kiva rapsutettava. Päätä ja häntää oli kuitenkin syytä välttää. Oppaamme houkutteli Sabua pienillä lihapaloilla. Ihan jokaista palaa hän ei viitsinyt vaivautua edes syömään. Mukana oli myös puiston virallinen valokuvaaja. Sabun kanssa hengailun ja kävelemisen lisäksi potretit hänen kanssa olivat suuressa roolissa. Tietysti jokainen halusi ikuistaa ainutlaatuisen kokemuksen gepardin kanssa. Ei ollut kuitenkaan mikään kiire. Saimme viettää laatuaikaa noin tunnin. Jokusen kerran Sabu intoutui nopeaan juoksuun kun mielenkiintoinen auto kulki aitauksen ohi. Melkein tuli ikävä kun oli hyvästien aika. Jos olisi vain eettistä, niin tuollainen Sabu olisi ihana lemmikki. Mitähän ihmiset tykkäisivät jos ulkoiluttaisimme gepardia?DSC_0556DSC_0594DSC_0611DSC_0644

Vielä parit shoppailut puistossa niin olimme valmiita. Ostin Part of my Pride –kirjan, joka kertoo tositarinan erään miehen elämästä leijonien seurassa. Kello lähestyi kuutta ja aurinko laski. Ajoimme Navin avulla muutaman kilometrin päähän hotellista, Monte Casinoon. Se näytti ulkoapäin vanhalta Eurooppalaiselta linnoitukselta. Sisältä se oli osin katettu. Monet suihkulähteet, liukas katukiveys ja kapeat kujat toivat mieleen Etelä-Euroopan kaupungit. Ei ihan se meidän juttu, mehän olimme tulleet tutustumaan Etelä-Afrikkaan, mutta ihan kivahan tuollainenkin oli vilkaista. Paikka oli täynnä erilaisia ravintoloita, siis ihan joka makuun (italialaista, portugalilaista, intialaista, kiinalaista, japanilaista, meksikolaista…). Nimensä mukaisesti siellä oli kasino ja myös elokuvateatteri. Porukkaa oli valtavasti, johtuikohan lauantai-illasta. Perheitä, kaveriporukoita, turisteja… Melukin oli sitten sen mukaista. Kontrasti äskeisen eläinkohteen ja tämän ihmisten viihdekeskuksen välillä oli aikamoinen. Pysähdyimme jätskibaariin, jossa Antti otti maltillisesti pirtelön ja minä melko överin triple chocolate mousse –jätskin. Hyväähän se oli, mutta morkkis sen jälkeen ei kuitenkaan ollut ihan sen arvoinen. Häitä ennen kropasta poistuneet viisi kiloa taitavat tulla vauhdilla takaisin tällä reissulla.

Monte Casino

Monte Casino

DSC_0666DSC_0669

Ilta-ateriaksi ostimme Fishawaysista mukaan, minä kalawrapin ja Antti kalafileen riisillä. Hotellihuoneessa oli pakko tehdä pari vatsalihassettiä huonoa omatuntoa helpottamaan. Antilla oli mukana myös punnerruskahvat eli pieni käsireeni teki myös hyvää. Nukkumaan mennessä tappelin pistokkeiden kanssa. En meinannut millään saada miniläppärini piuhaa kiinni seinään, koska sen johdossa on pyöreä pistoke. Lopulta sain sen kiinni kolmella adapterilla. Minulla oli yksi jenkeissä toimiva adapteri mukana, johon sain piuhan. Jenkkiadapteri kiinnittyi vuosi sitten ostamaani monitoimiadapteriin, joka puolestaan paikalliseen etelä-afrikkalaiseen (, jonka olimme ostaneet lentoasemalta). Menimme unille jo klo 24, koska huomenna on pitkä ajomatka edessä.

Share: