Morning Drive alkoi yhtä aikaisin kuin eilen, mutta tänään meillä oli privaattikyyti. Ilma oli pilvisyyden vuoksi vähän lämpimämpi emmekä olleet siksi niin hätää kärsimässä kuin eilen. Lisäksi tänään olin pukenut sukat ja välipaidan t-paidan ja hupparin väliin. Kolmen tunnin setti oli melko turha. Emme nähneet juuri mitään eläimiä, leijonista puhumattakaan. Ainoa uusi eläin meille oli pieni klipspringer (kalliohyppijä) -antilooppiuros ja –naaras, jotka olivat asettuneet kiville istumaan ja tähyilemään. Oppaamme David yritti kovasti puhua meille, selittää esim. kuninkaista ja näytti pienen kivisen vuoren päällä olevan paikan, josta kuningas on aikoinaan seurannut valtakuntaansa. Minua ei voinut vähempää kiinnostaa sillä hetkellä kun halusin nähdä eläimiä. Kun palasimme Phalaborwan portille, kääriydyin peiton sisään ja nukahdin hetkeksi.

Klipspringerpariskunta

Klipspringerpariskunta

Waterbuck-antilooppi

Waterbuck-antilooppi

Hotelliin takaisin päästyämme menimme suunnittelemaan huomista ohjelmaa. Olimme suunnitelleet käyntiä noin tunnin ajomatkan päässä Moholoholossa. Hotellin omistaja Dave suositteli sitä ja koska emme olleet nähneet vielä leijonaa, hän suositteli, että menemme sieltä Orpen portille ja tutkimme Krugerin vähän eteläisempää osaa omin päin. Siellä oleva Sataran matalakasvustoinen alue on enemmän leijonien suosiossa kuin Phalaborwan seutu. Minulla heräsi kysymys ja syyllisyyden tunto. Miksi emme ole majoittuneet sinne, jos siellä kerran on enemmän leijonia? Syytin vain itseäni. Minun olisi pitänyt ottaa Krugerista enemmän selvää hotelleja varatessa. Oli kuitenkin kiva, että Dave auttoi meitä. Hän tosin itse sanoi, että yleensä kun hän on Krugerissa, hän ei näe kissoja. Onko sattumaa vai mitä?

Kolmen tunnin päikkärit olivat myös tänään paikallaan. Lounasta menimme nauttimaan tänään toiseen Daven suosittelemaan paikkaan Buffalo Bar & Grilliin. Antti valitsi perinteisen Chicken and Prawn curryn riisillä ja minä valitsin Strutsipihvin uuniperunalla sekä karpalo –ja valkosipulisoosilla. Oli kyllä älyttömän hyvää strutsia. Ihan punaisen lihan näköistä ja makuista, mutta yhtä terveellistä kuin muutkin linnut. Syötyäni kärpänen tuli maistelemaan karpalosoosin jämääni ja päästeli peräpäästään nestepisaran veitseen. Toivottavasti astiat pestään hyvin. Kävimme Liquor shopissa ostamassa Antille kaksi kappaletta paikallista olutta.

Matkabloggaaja vauhdissa ruokaa odotellessa.

Matkabloggaaja vauhdissa ruokaa odotellessa.

Strutsipihviä

Strutsipihviä

Antin oluet

Antin oluet

Klo 16.30 David tuli hakemaan meitä kolmen tunnin Night Safarille. Nyt emme saaneet privaattiajelua, vaan lava-auto täyttyi kokonaan. Oli nelihenkinen perhe ja pari eläkeläispariskuntaa eväskoriensa kanssa. Ilmeisesti muutkin olivat nähneet paljon, mutta kissa puuttui eli kissan metsästys oli illan ohjelma numero yksi. Auringonlaskun aikaan pysähdyimme hiekka-aukealle. Pariskunnat alkoivat kahvittelemaan. Hitto, ei me millekään picnicille olla tultu. Eikö ihmiset osaa olla paria tuntia ilman kahvia?

Eläinten juomapaikalla tapasimme yksinäisen pilkullisen hyeenan. Toisinkuin monet tuntuvat ajattelevan, minusta hyeena ei ole ollenkaan ruma otus, hyvin koiramainen. Yöllä eläviä pupuja näimme loikkivan tiellä ja sen yli varmasti kymmeniä. Alkoi pian ärsyttää papan kommentit ” I see eyes!” Ja ne olivat kymmenennet pupun silmät. Kävimme vessassa kahdessa aukealle rakennetussa pömpelissä. Hiukan pelotti varsinkin pimeässä. Mitä jos leijona kuitenkin päättää näyttäytyä ja löytää meistä hyvän aterian? Niin ei kuitenkaan käynyt ja aikammekin alkoi pian huveta. Jo kolmas safari ilman leijonahavaintoa. Tiedän, että näin se on villieläinten kanssa, mutta kyllä turhautti. Olimme hotellissa puoli yhdeksältä. Haimme KFC:stä laatikollisen siipiä, ranskiksia Antille ja perunamuusia minulle. Ahmimme ne nautinnolla sängyllä random-leffaa katsellen.

Hyeena juomassa

Hyeena juomassa

Share: