Aamusuihkun jälkeen kävimme aamupalalla, samalla setillä kuin eilen. Kamat oli nopeasti pakattu kasaan ja pääsimme lähtemään kymmenen jälkeen kohti uusia seikkailuja. Meillä oli reilusti aikaa ehtiä Johannesburgiin, koska lento lähtee vasta kymmeneltä illalla. Maisemat olivat tuttuja sunnuntailta. Tzaneenin ja Polokwanen välissä moottoritien jakamassa kylässä oli melkoisen iso ostoskeskus. Pysähdyimme siinä vessassa ja kävimme tutustumassa pariin vaatepuotiin. Ei ollut yhtään shoppailufiilis… outoa minulle 😉 Trueworthissa pistin silmäni kuitenkin pitkähköön denimhameeseen, joka jollain tapaa houkutteli. Sen lisäksi shoppailin Identity-kaupasta valkoisen collegetakin, joka myös tuntui kutsuvan minua luokseen. Antti löysi samasta kaupasta itselleen college/farkkutakin. Voi hyvin olla, että seuraavassa kohteessa nämä uudet vaatteet tulevat tarpeeseen.

Shoppailua kesken pitkän ajon.

Shoppailua kesken pitkän ajon.

Meillä oli Sparista ostettuja ruokia vielä jäljellä, jotka piti tuhota ennen Aussiin laskeutumista. Nautimme siis lounasta autossa parkkipaikalla eväitä syöden. Tonnikalaa, papua ja jugua purkista. Vähän ravintoa myös autolle viereiseltä bensa-asemalta niin matka jatkui. Antti stressasi vähän Johannesburgissa ajoa, vaikka viimeksi se oli varmasti vaikeampaa kun koko vasemmanpuoleinen liikenne oli outoa. Ohitimme monta banaaniviljelmää. Appelsiinejä myytiin pienissä kojuissa tien varrella.

Tätä mieltä Antti oli tonnikalapurkista.

Tätä mieltä Antti oli tonnikalapurkista.

Appelsiineja kaupan.

Appelsiineja kaupan.

Ajoa oli takana jo monta tuntia. Emme olleet nähneet mitään pysähdyspaikkoja pariin tuntiin, mutta noin tunnin matkan päässä Johannesburgista moottoritien päälle oli rakennettu taukopaikka ja siellä tuttu pikaruokaravintola Steers menomatkalta. Perushampparia ja ranskalaisia moottoritiemaisemalla kiiruhtavien autojen yllä. Kyllä ne taas tunalounaan jälkeen maistuivat.

Päivällistauko ennen Johannesburgia.

Päivällistauko ennen Johannesburgia.

Johannesburg

Johannesburg

Kello tuli kuusi ja aurinko laski. Saavuimme Johannesburgiin pimeällä. Lentokentälle oli hyvät opasteet niin kuin yleensä. Autovuokraamon löytymisessä vain oli vähän ongelmaa, mutta viereisellä bensa-asemalla (,jossa täytimme tankin luovutuskuntoon) oli mukava mies innokkaana opastamassa niin löysimme paikalle. Saimme auton palautettua hyvin ja ehjänä, Antti oli helpottunut. Rengasjutusta ei tullut mitään ongelmaa, ehkä joku rengaslasku tulee perässä. Yritimme tsekata itseämme lennolle automaatissa, mutta se ei jostain syystä onnistunut, niinpä menimme tiskille. Virkailija siellä kysyi onko meillä muita passeja. Ihmettelimme, että mikä kysymys se oli. Hän sanoi, että on joku ongelma ilmeisesti Australian päässä, jonka vuoksi check-in ei onnistu. Aloimme miettiä onko viisumimme kunnossa. Olin ne Kilroylta ostanut lentolippujen yhteydessä, maksanut ja saanut vahvistuksen niistä. Kohta nainen sanoi, että viisumeissa on ongelma. Järjestelmä ei löydä niitä. Voi hitto, miten tässä vielä käy? Aloin miettiä, että mitä jos meillä ei olekaan viisumeita. Joudummeko jäämään Johannesburgiin odottamaan? Virkailija haki kokeneemman avukseen. Vanhempi mies tuli pian kertomaan, että meillä ei ole voimassa olevia viisumeita Australiaan. Olimme hakeneet ne joulukuussa ja niiden pitäisi olla vuoden voimassa, mutta eipä ole. Minun tiedoista löytyi viisumi vuodelta 2008, jolloin olin Australiassa viimeksi. Antilta löytyi viisumi vuodelta 2013, vaikka hän ei ikinä ole sitä hakenut eikä ikinä ole ollut Australiassa, mitä? Meillä ei kuitenkaan ollut hätää, sillä mies sanoi, että he voivat myöntää meille viisumit, joiden hinnaksi tulisi yhteensä noin 66 €. Oi mikä helpotus! Mutta mitä hittoa Kilroy on sekoillut? Onneksi olimme tulleet lentokentälle ajoissa. Viisumeiden kirjoittamiseen meni puolisen tuntia ja koko sotkuun tunti ylimääräistä aikaa.

Kun vihdoin pääsimme tsekkaamaan laukut lennolle ja itse turvatarkastuksesta läpi, meillä oli noin tunti aikaa hengata. Mutta meidän olisi tarvinnut myös saada portilla vaihdettua istumapaikat, jotka olivat erillään. Ja taas kone oli kuulemma täynnä. Alkaa olla tylsää tämä paikkasäätö, joka lennolle. Ärsyttää kun ne saa varata nykyään netissä. Kaikki yksinmatkustajat varaavat itselleen ikkunapaikan ja parilliset joutuvat erikseen. Ihan kuin lennolle tai pitkälle matkalle lähdössä ei olisi tarpeeksi tekemistä ja muistettavaa. Pitäisi vielä käydä tsekkaamassa itsensä lennolle, että saa sopivan paikan.

Shoppailin viimeisillä randeilla laihduttajan souvenirlusikan, jonka lusikkapesässä on Afrikan muotoinen aukko. Olisin kovasti halunnut ostaa jotain puista souveniriä, mutta sitten tulisi Aussin tullissa vaikeuksia. Ennen porttia oli vielä käsimatkatavaroiden extratarkastus. Minulta tarkistettiin vain, että liemet on asiallisesti pakattu. Klo 21.30 alkoi boarding South African Airwaysin SA 280 –lennolle. Minun paikka olisi ollut keskellä outoja ihmisiä, Antilla oli käytäväpaikka monta riviä minun jälkeen. Se oli varmaa, että yksinäinen matkustaja, joka istuisi Antin vieressä ikkunalla, ei mitenkään halua vaihtaa minun kanssa paikkaa. Sitä ei kannata edes ehdottaa. Vanhempi täti minun vieressä suostui harkinnan jälkeen vaihtamaan käytäväpaikkansa Antin käytäväpaikkaan, joten pääsimme tyytyväisinä vierekkäin. Tiedän, että monet varsinkin yksin lentelevät joutuvat istumaan pitkiäkin lentoja molemmilla puolillaan vieras ihminen. Mutta minua kyllä vähän ahdistaisi. Ihmiselläkin on jonkinlainen reviiri ja sen kunnioitus ei toteudu lentokoneen economy-luokassa. Jos saisi istua vaikka käytäväpaikalla niin se jo helpottaisi paljon asiaa.

Tyytyväisenä lentoa odotellaan lähteväksi.

Tyytyväisenä lentoa odotellaan lähteväksi.

Lentomme Perthiin oli tarkoitus kestää tavallista vähemmän, reilu kahdeksan tuntia. Eihän siinä ajassa ehdi mitään tehdä ja vielä yölento. Vähän jaksoin kirjoittaa miniläppärillä kunnes tuli päivällinen, kanaa ja riisiä. Sitten oli antauduttava unille.

Share: