Voi kuinka olisi nukuttanut, kun kello soi ennen kuutta. Hetkessä olimme kuitenkin pihalla ja vastapäisellä bussiasemalla suorastaan etuajassa. Siirtyminen Adelaidesta bussilla Cape Jervisiin ja sieltä laivalla Kengurusaareen oli tehty erittäin helpoksi. Bussiaseman luukulla vain sanottiin nimi ja saatiin boarding-lippu sekä bussiin että laivaan. Myös bussin kuljettaja oli erittäin asiantunteva. Hän selitti kaiken selvästi ja kertoi 1,5 tunnin bussimatkalla myös harvoista nähtävyyksistä, jotka ohitettiin. Klo 6.45 bussi oli lähes täynnä, moni muukin oli siis innostunut näkemään Kengurusaaren. Maisemat olivat vehreää ja kumpuilevaa maaseutua. Viime viikolla oli satanut reilusti, jonka vuoksi kaikki oli raikkaan vihreää. Ajoimme pienen pienen kylän läpi, jonka laidoilla näimme matkan ensimmäiset kengurut, kymmeniä hyppijöitä kylän molemmin puolin.DSC_0193

Cape Jervisissä ei ollut muuta kuin satamarakennus ja laituri Sealinkin laivalle, joka kulkee kahdesti päivässä Kengurusaareen ja takaisin. Matkalaukut saatiin siirtää bussista pikkubussiin laivamatkan ajaksi. Laivalla matkustimme 45 minuuttia. Se meni kivasti Kangaroo Island –esitteitä lukien. Minusta alkoi tuntua siltä, että ihastun saareen. Mikä hienointa näimme laivasta pari delfiiniä hyppivän meressä. Jee, delfiinit bongattu! Sitä on yritetty jo aika monella matkalla.DSC_0194DSC_0196

Kengurusaari

Kengurusaari

Perillä Penneshaw:n satamassa meitä odotti Hertz-autovuokraamon täti, jolta olimme etukäteen varanneet vuokra-auton. Kengurusaarella on paljon päällystämättömiä teitä ja jos niitä haluaa ajaa, olisi maksettava 35 dollarin (AUD) lisämaksu/päivä. Katselimme karttaa, päädyimme siihen, ettemme paljon joudu sellaisia ajamaan. Eli ei todellakaan aiottu maksaa tuollaista rahastuksen makuista lisää (vaikka vähän hiekkatiellä kävisimmekin). Vuokra oli muutenkin jo aika kallis 500 dollaria (360 €) viideltä päivältä. Lisäksi saimme ajaa viiden päivän aikana vain 500 km, sitä ylittäviltä kilometreiltä menee lisämaksu. Ovat laittaneet tuollaisen ehdon kun tietävät, että saari on iso ja luonnon nähtävyydet kaukana toisistaan. Jos ajaisimme vain päällystettyjä teitä, niin tuo 500 km menisi varmasti rikki kun pitäisi kiertää pitkiä matkoja. Antti yllättyi kun saimme auton käsiimme. Se oli Toyota RAV4, katumaasturi. Cool! Hän sanoi, että varmaan hienoin auto, jota on ikinä ajanut. Ainoa huono puoli oli, että vilkku oli oikealla puolella. Afrikassa se oli ollut vasemmalla (meidän puolella) vasemman puoleisesta liikenteestä huolimatta. Pyyhkijät menivät muutaman kerran päälle kun Antti yritti vilkuttaa, mutta kyllä se siitä alkoi sujua muutaman kerran jälkeen. Penneshaw:ssa oli pari ravintolaa, bensa-asema ja kauppa. Niin pieni kylän poikanen, että päätimme ajella suoraan meidän omaan kylään Parndanaan. Vihreä kumpuileva maisema jatkui täälläkin. Lampaita oli paljon ja ihania karitsoja. Meri oli upean siniturkoosi. Se törmäsi välillä pieneen hiekkarantaan ja välillä rannassa kohoileviin kallioihin. Saari oli todellinen Herran kukkaro. Vain muutama vastaantulija tuli 78 km:n matkalla. Tietä reunustavat puut muodostivat paikoitellen kauniita puukäytäviä latvojen hipoessa toisiaan. Meille molemmille tuli saaresta Hawaii-fiiliksiä, jotain samaa tässä oli.DSC_0204DSC_0209DSC_0212Parndana sijaitsee Kengurusaaren sydämessä (ihan keskellä), hyvällä etäisyydellä mestoista, joissa aiomme käydä. Jos Penneshaw oli pikkuinen kylä niin tämä oli Pikkiriikkisen pikkuinen. Yhden kadun varrella sijaitsi Parndana hotel ja meidän Ficifolia Lodge, kaksi pientä ruokakauppaa ja leipomo. Pientä ongelmaa tuli kohta kun Lodgen receptionissa ei ollut ketään paikalla ja seinässä luki, että auki arkisin ja viikonloppusin vain tilauksesta. Mitä hittoa, eihän me tällaisesta tiedetty? Siinä oli myös pari puhelinnumeroa, mutta meidän puhelimet eivät toimineet. Menimme kysymään asiasta toiseen hotelliin. Sieltä selvisi, että lodgemme täti tulee tänään klo 14 paikalle. Kello oli nyt vasta 12.30. Tuo olisi voinut lukea siinä lapussa, joka kertoi viikonloppuaukiolosta vain sopimuksesta. Jäimme hotelliin syömään. Pasta carbonara maistui monien ranskalaisten jälkeen. Antti sai minun pekonit ja minä Antin sienet jo aterioiden tekovaiheessa, niin ei tarvinnut alkaa ronkkimaan toisten lautasilta. Ravintola oli tosi kylmä. Takki päällä sai ruokailla.

Pikkuisen ruokakaupan valikoima oli hyvin niukka ja hyllyillä oli kutakin lajia vain yksi kappale. Se näytti hassulta. Saimme ostettua pari pastapussia, tomaattia, mangojugurttia, suklaakaramellikeksiä, leipää ja margariinia. Järkyttävä väsy oli tullut lounaan jälkeen. Edellisten öiden lyhyet yöunet kostautuivat nyt ja olisin mielellään jäänyt vain autoon nukkumaan. Se oli tällä hetkellä ainoa paikka, jonka sai tarpeeksi lämpimäksi. Kello tuli kuitenkin kaksi ja menimme tsekkaamaan itsemme lodgeen sisälle. Saimme kaksion käyttöömme viideksi yöksi. Palveluun ei kuulu siivousta kesken majoituksen eli peti oli petattava joka aamu niin kuin kotonakin. Keittiö oli pienen olohuoneen yhteydessä ja siihen kuului jääkaappi, liesi, erillinen miniuuni, mikro, leivänpaahdin ja vedenkeitin. Pari vuotta sitten peruskorjattu kämppä oli siistissä kunnossa, mutta ei mikään viiden tähden hotelli. Lämmöt vain heti täysille niin ehkä kämpästä tulee asumiskelpoinen.

Väsymys kaatoi meidät molemmat kohta sänkyyn, jossa uinuimme kolmisen tuntia, juuri niin pitkään, että pimeä oli tullut kun heräsimme. Nimenomaan täällä olisi kiva olla hereillä ja ulkona valoisaan aikaan ja pimeällä olla kämpässä, mutta se ei onnistunut tänään. Ehkä se suotakoon meille kun olimme matkustaneet tänne kaksi vuorokautta. Ilta vietettiin blogin parissa. Antti suunnitteli tulevien päivien ohjelmaa minun tekemien ennakkotutkimusten perusteella. Antti pääsi ruoanlaittoon illalla meidän keittiössä. Kävimme yhdentoista aikaan illalla autoilemassa. Tiet olivat hyvin pimeitä. Mitään ihmisten elämää täällä ei ole pimeällä, monet eläimet kuitenkin ovat aktiivisempia. Näimme opossumin tulevan tien yli, mutta hän perääntyi takaisin tien sivuun kun näki meidän valot. Pysähdyimme hetkeksi katsomaan tähtiä. Ohut pilviharso himmensi näkyvyyttä jonkin verran.DSC_0218

Suihkusta loppui lämmin vesi jo muutaman minuutin suihkuttelun jälkeen. Loppuhuuhtelu ei ollut sitten niin kiva kokemus viileällä vedellä, mutta Antti toi minulle keitettyä vettä miksattuna hanaveteen pari kattilaa, ettei tarvinnut ihan jäässä poistua suihkusta. Ehkä huomenna suihkuun aikaisemmin, ettei lämmin vesi lopu kesken.

Share: