Aamiaista oli kiva syödä vaihteeksi omassa kämpässä. Päivän ohjelmaan kuului Kangaroo Island Wildlife Park Parndanassa eli kauas ei tarvinnut tänään lähteä. Ajoimme sinne noin 10 minuuttia. Puisto, jossa on vain aussieläimiä, aika ihanaa. Koala-aitauksessa oli kolme puun haarakohtiin nukkumaan kiilautunutta karvaista söpöläistä. Kenguruita, tumman ruskeita ja valkoisia hyppeli isoissa aitauksissa puiston laidoilla. Echidna eli nokkasiili oli kovasti aktiivinen ja lyllersi sinne tänne. Lintuaitauksia oli monia. Löytyi pelikaani, papukaija, kookaburra, kakadu ja muita. Koalaesittely alkoi yhdeltä. Me ja muutama muu halukas pääsimme koala-aitaukseen lähemmin tutustumaan.DSC_0221DSC_0246

Australian aboriginaalit käyttivät sanaa koala kun he eivät halunneet juoda yleisiltä vedenottopaikoilta. Tätä nimeä alettiin käyttämään puissa elävästä ja eukalyptusta syövästä eläimestä, joka ei juo. Koala käyttää ravintona eukalyptusta, josta hän saa myös tarvitsemansa veden. Koalan ei tarvitse silloin lähteä vedenhakuun maahan ja altistua vaaroille. Eukalyptus tekee koalasta pahan makuisen, koalalla ei juurikaan ole vihollisia.  Koala painaa 5.5-13 kg ja syö eukalyptusta 1 kg:n päivässä. Koalan aivot ovat sen silmän kokoiset eli hyvin pienet. Sen aivot ovat nisäkäsmaailman pienimpiä suhteessa kehon painoon. Se tekee koalasta hyvin yksinkertaisen eläimen. Syntyessään poikaset painavat vain 5.5 g ja ovat 2 cm:n pituisia. Koalan poikasella kuten muillakin pussieläinvauvoilla on syntyessään kehittyneemmät eturaajat ja leuat kuin istukkanisäkkäiden poikasilla kehityksen samassa vaiheessa, jonka vuoksi ne pystyvät kiipeämään emon pussiin ja kiinnittymään nisään tiukasti. Kuuden kuukauden pussissa elon jälkeen poikanen tulee ulos pussista ja alkaa matkustaa emonsa selässä. Vuoden iässä koala itsenäistyy ja etsii oman puun.

Koala sai meiltä rapsuja, mutta lähti sitten toiseen puuhun kun kyllästyi. Toisesta aitauksesta oli otettu kaksi koalaa syliteltäväksi. Siihen tarvitsi ostaa ylimääräinen lippu, mutta mitäpä ei turisti maksaisi koalan sylittämisestä tai ainakaan minä. Antti ei kuulemma tarvinnut koalaa syliinsä. Täällä koala ei mennytkään liukuhihnamaisesti sylistä toiseen niin kuin Sydneyn ja Cairnsin eläinpuistoissa, joissa olen samaa tehnyt. Täällä hänen kanssa sai viettää laatuaikaa. Koala toisella kädellä ja eukalyptuksen oksa toisessa. Siinä me halittiin toisiamme, minä yhä enemmän koalaan rakastuneena ja koala eukalyptuspilvessä. Ei hän ihan koko aikaa natustanut, katseli minua välillä silmiin.

Mun Ihanuus!

Mun Ihanuus!

DSC_0273Kengurun poikanen tuotiin myös sylitettäväksi (hän oli ilmainen sylitettävä). Anttikin sai siis tämän ihanuuden syliinsä. Joey on yleisnimitys pussieläimen poikaselle. Tämä Joey oli jäänyt orvoksi kun auto oli törmännyt hänen emoonsa. Kenguruvauvalle annettiin myös jotain ruohoa välillä mutustettavaksi. Kävimme vielä kuvaamassa koalia kun ne palautettiin omaan kotiinsa. Toinen kiipesi puuhunsa ja jäi nököttämään oksien haaraan tyytyväisen näköisenä. Kenguruaitauksessa syötimme kenguruille pellettiä ja siementä, jota olimme ostaneet. Kaksi tulivat innokkaina haistelemaan mitä meillä on. He ottivat omilla pikkutassuillaan ja isoilla kynsillään kiinni kädestä, jossa ruoka oli. Kolmas kenguru vieressä rapsutteli itseään ja piereskeli. Vietimme hyvän aikaa ruokkien, kengurut eivät olleet mitään nopeita ruokailijoita.

Joey

Joey

DSC_0318DSC_0341DSC_0349DSC_0371DSC_0386DSC_0403Kävimme tsekkaamassa pari pientä krokotiiliä ja sitten wallabiaitauksen. Valkoinen wallabi ei halunnut meidän namuja. Sen sijaan pieni wallabi, jonka pussissa potki vauva, oli nälkäinen. Wombatti oli päiväunilla puulaatikossa, samoin opossumi. Kakadu kutsui meitä muutaman metrin päästä. Kun menimme lähelle, hän oli hiljaa, mutta tuli meitä katsomaan. Kun lähdimme pois, hän huuteli selvästi Hello, hello! Kävimme syöttämässä loput kengurun jyvät kenguruaitauksessa ja tsekkasimme myös kolme emua. Infosta sai pientä ruokaa. Päätimme ottaa lounaaksi kanajuustosandwichit ja kananugetit mukaan seuraavaan paikkaan syötäväksi.

Emut

Emut

Ihan eläinpuiston lähellä, näimme echidnan tien vieressä ruohoissa. Oli valtavan hienoa nähdä nokkasiili luonnossa. Ajoimme saaren pohjoisemmalle rannalle Stokes Bayhin. Siellä oli paljon luonnossa eläviä kenguruita. Yhdellä pilkotti poikasen jalka pussista, voi kun söpöä. Villinä elävän kengurun näkeminen ensimmäisiä kertoja on myös aikamoisen upeata. Siellä ne katselivat meitä kun tulimme paikalle, mutustivat ehkä jotain ja kohta lähtivät hyppimään mihin ikinä halusivat. Jätimme auton rantaan ja söimme lounaamme autossa. Rannassa oli myös kahvila, mutta se oli auki vain kesällä, nythän täällä on talvi ja low season. Aurinko oli pikkuhiljaa laskemassa meren taakse meidän edessä.

Echidna (nokkasiili) tien varrella

Echidna (nokkasiili) tien varrella

Vapaina elävät kengurut

Vapaina elävät kengurut

Joey pussissa

Joey pussissa

Rannan toisella puolella kohoili isot kivilohkareet. Siellä oli kyltti toiselle beachille, joka osoitti kivien taakse. Menimme tutkimaan asiaa. Isot kivet muodostivat paikoitellen melko ahtaan käytävän, josta ei ihan kovin paksu ihminen mahtuisi edes kulkemaan. Kivien takaa paljastui pitkä täysin autio hiekkaranta. Ihan kuin olisimme tulleet omaan paratiisiin, jossa vain oli niin kylmä, ettei kenkiä viitsinyt ottaa pois jalasta saati sitten mennä veteen. Kävelimme hienon hiekkaista rantaa. Se sai meidät elämään hetkessä ja nauttimaan siitä.DSC_0448DSC_0450DSC_0455DSC_0458DSC_0466DSC_0473DSC_0477DSC_0484Honeymoonriitin omaisen rantatallustelun jälkeen palasimme ”salaista” käytävää avoimelle rannalle, jossa automme oli. Aurinko laski osittain pilvien takana. Ajoimme kämpille, jossa nautimme päivälliseksi Antin lämmittämää Heinzin maukasta liha-kasvissoosia purkista. Timtamit (suklaakeksit) olivat oiva jälkkäri. TV:stä tuli Australian Voice. Tänään kävin suihkussa jo yhdeksältä ja lämmintä vettä riitti koko suihkun ajaksi. DSC_0492

Normi setti Kengurusaarella

Normi setti Kengurusaarella

Share: