Starttasimme jo yhdeksän jälkeen etelärannalle Seal Bayhin, jossa elää Australian suurin merileijonapopulaatio. Lyhyin reitti sinne oli soratietä, menimme sitä vaikka emme oikeastaan olisi saaneet sitä ajaa kun emme olleet maksaneet päällystämättömän tien lisää. Onhan se ihme jos ei katumaasturilla saa soratielle mennä ilman lisämaksua. Seal Bayn yhteyteen oli rakennettu lasinen infomökki, josta merkityt kävelytiet lähtivät alas rantaan.

Australian merileijonia elää etelä- ja länsi-Australian rannikolla, 85 % heistä etelässä. Kengurusaaren Seal Bay on ainoa paikka maailmassa, jossa hylkeitä voi tavata luonnossa yli sata. Seal Bayn populaatioon kuuluu satoja hylkeitä. Tänä vuonna hylkeen poikasia on syntynyt jo 237. Osa hylkeistä on ruuan etsinnässä merellä. He viettävät siellä jopa kolme vuorokautta lepäämättä ja tulevat sitten omalle rannalle lepäämään. Poikaset odottavat emoaan rannalla kunnes tämä tulee takaisin ja poikanen voi asettua imemään. Hylje imettää poikasta jopa yli vuoden. Emo voi imettää vaikka masussa olisi jo toinen tulossa. Parin kuukauden ikäisenä poikanen käy ensimmäistä kertaa vedessä ja alkaa tutustua mereen. Puolivuotiaana poikanen alkaa opetella ruuan hankintaa meressä emonsa kanssa.

Kävelimme ensin omatoimireitin alas rantaan. Muutama hylje oli tullut muhkuraiselle nurmialueelle köllimään. Siellä näimme myös ensimmäisen ruskean vauvahylkeen äitinsä kanssa. Toinen vauva olisi tullut myös emon nisille, mutta emo ei antanut. Se ei ilmeisesti ollut hänen vauvansa. Raasu lähti kömpelösti hyppimällä muualle. Hänen oma emonsa oli varmaan ruuan hankinnassa. Rantahiekalla hylkeitä oli enemmän. Sinne ei päässyt ellei ostanut guided tour –lippua. Menimme ostamaan vielä ne, ei ollut mikään kovin iso lisä omatoimilipun päälle ja ihan kohta yksi opastettu kierros olikin alkamassa.

Seal Bay

Seal Bay

DSC_0512DSC_0514Meidän lisäksi neljä muuta osallistui opastuskierrokseen. Kävelimme toista kävelytietä alas rantaan. Asfaltoidulle tielle tuli pari hylkeen poikasta meitä katsomaan. Meidän oli kuitenkin pidettävä etäisyyttä, koska hylkeet ovat luonnonvaraisia täällä. Jos eilen olin suunnittelemassa talvella lämmitettävää eukalyptuspuita sisältävää koala-aitausta meidän pihaan ja pörröistä koalaa sinne asumaan, niin tänään suunnittelin hylkeen ottamista (se vain olisi vielä vaikeampi toteuttaa). Pensaiden suojassa hylkeitä oli enemmän kurkkimassa. Hiekalla köllötteli suuri osa aikuisista. Niitä oli siellä kymmeniä. Jotkut vain makasivat väsyneinä saalistusmatkasta, jotkut nousivat välillä venyttelemään ja heiluttamaan nisäkäseviään. Pari pientä aloitti ilmeisesti leikkimielisen tappelun parin metrin päässä meistä. Eivät välittäneet meidän läsnäolosta yhtään. Harmi, että opastettu kierros oli vain 45 minuuttia. Olisin halunnut jäädä rantaan kuvailemaan ja ihailemaan kölliäisiä vielä pitemmän aikaa.DSC_0540DSC_0543DSC_0549DSC_0560DSC_0571Ajelimme Kingscoteen, saaren pohjoispäähän ja suurimpaan kaupunkiin. Niin kuin kaikki muutkin kylät tällä saarella, niin myös Kingscote oli pienempi kuin etukäteen oletin. Iso ruokakauppa siellä kuitenkin oli, varmaan saaren ainoa meidän silmissä normaalikokoinen. Pari souvenirshoppia, yksi sekalainen vaatekauppa ja jokunen ehkä ravintola yhden lyhyen tien varrella. Deli-ravintola oli lehtikaupan yhteydessä. Menimme sinne syömään pasta-ateriat. Antti osti oluen pullokaupasta, niin kuin he täällä alkoholikauppoja nimittävät. Ruokakaupassa kävimme ostamassa muutaman päivän ruokatarpeet. Lisää Heinzin purkkeja, leipää, kanapihvejä, rasvatonta maitoa (täältä löytyi), suklaacookeja ja Gippsland Dairyn taivaallista passionjugua, jollaista olen viimeksi saanut Sydneyssä vuonna 2008 ja sen jälkeen sitä aina ulkomailta etsinyt. Siinä on paksua luonnonjugua ja paksuina raitoina passionia. Maailman parasta jugurttia!

Kingscote

Kingscote

Illan vietimme hiljaiseloa kämpillä.

Paikka: Kengurusaari, Etelä-Australia

Share: