Aamupalan jälkeen lähdimme ajamaan etelään päin ja West End Highwayta Flinders Chase kansallispuiston tuntumassa Hanson Bayn Koala Sanctuaryyn. Eläimen raatoja tuli vastaan monin verroin enemmän kuin autoja. Päivä oli hyvin hiljainen. Tuulinen ja pilvinen sää taisi pitää ihmiset sisällä. Hanson Bayn parkkipaikalla meitä tuli vastaan ja tutustumaan ihana musta koira ruskein merkein. Vähän meidän Jasu tuli mieleen. Kun koira oli paijattu, ostimme edulliset koala walk –liput pienestä infotilasta. Niitä oli myymässä nainen, joka innostui kun kuuli meidän olevan Suomesta. Hän pitää kovasti Marimekko-tuotteista ja haluaisi joskus käydä Suomessa.DSC_0583DSC_0587

Kerroin koalasta jo vähän sunnuntaina. Tässä on vähän lisäinfoa ihanasta karvapallosta. Koalanaaras saavuttaa lisääntymisiän 2-vuotiaana, uroksella menee 3-4 vuotta. Koala tekee aina yhden vauvan kerralla ja odottaa vauvaa 35 vuorokautta. Keskimäärin koalanaaras synnyttää 2-4 poikasta elämänsä aikana. Koala on ainoa nisäkäs, joka käyttää ravintonaan pelkästään eukalyptuspuun lehtiä, mutta niitä se voi syödä 120 eri lajisesta eukalyptuspuusta. Lehdet sisältävät paljon kuitua ja vähän ravintoaineita. Koalan onkin pureskeltava ruokansa huolellisesti, jotta se saa vähät ravintoaineet talteen suolessa. Suuri osa ravintoaineiden imeytymisestä ja eukalyptuksen sisältämien myrkkyjen detoksifikaatiosta tapahtuu koalan harvinaisen pitkässä takasuolen osassa, caecumissa. Koalavauvat eivät pysty sulattamaan eukalyptuspuun lehtiä vaan imevät emonsa maitoa kunnes tulevat ulos pussista 6-7 kuukauden ikäisenä. Silloin koalalapset syövät emonsa ulostetta, jossa on tärkeitä mikrobeja emon caecumista, joita tarvitaan eukalyptuksen sulattamiseen. Koalat elävät hyvin vaihtelevissa ilmasto-oloissa. Niillä on fysiologiset ja käyttäytymiseen liittyvät keinot selvitä tuulessa, sateessa, jopa yli 40 asteen kuumuudessa ja pakkasasteissa. Metaboliaa lisäämällä koala tuottaa lämpöä kylmällä ilmalla. Koalan turkki on pussieläinten parhaiten eristävin. Tumma tiheä turkki koalan selkäpuolella tarjoaa parhaan eristyksen ja vaalea vähemmän tiheä turkki koalan vatsapuolella edistää lämmön menetystä. Palloksi rullautuminen suojaa kylmältä. Kesällä koalat ovat aktiivisimmillaan yöllä, jolloin on viileämpää kuin päivällä.

Koala walk oli aivan ihana, omin päin tehtävä pieni noin 400 metrin kävely kahden eukalyptuspuurivin välissä. Luonnonvaraisten koalien näkeminen oli varmaa. Havainnointia helpottamaan oli laitettu keppejä, jossa oli pieni punainen lippu sellaisten puiden viereen, joissa oli tänään havaittu koala. Siellähän niitä oli, paksujen oksien tyveen rullautuneena. Näimme yhden kävelemässä maassa. Hän oli vaihtamassa puuta. Yhdellä emolla oli lapsi selässä. Se oli jo niin iso lapsi, ettei mahtunut pussiin, mutta oli selvästi vielä emoaan pienempi. Tuuli kävi välillä kovasti korkealla puussa. Emo rullautui osittain poikasensa päälle suojelemaan pientä. Meidän lisäksi koala walkilla oli muutama muukin turisti, mutta he kuittasivat ”nähtävyyden” pikaisella käväisyllä. Meillä ei ollut kiire. Meille koala walk oli rentoutumista ja elämän nautiskelua. Koalia kökötti siellä täällä, paljon sellaisissakin puissa, joita ei ollut merkitty. Useimmat nukkuivat pallona. Yhden näimme aterioimassa lehteä. Näimme yhteensä noin 20 koalaa. DSC_0595

DSC_0598

Koala Walk

Koala Walk

DSC_0607Viereisellä nurmikolla touhusi nokkasiili. Hän tutki pienellä nokallaan tarkasti maata, etsi varmasti hyönteisiä syötäväksi. Hän ei häiriintynyt meistä yhtään vaikka menimme aika lähelle. Eukalyptuspuita kasvoi koala walkin vieressäkin metsässä, mutta ne olivat vielä pienempiä. Wallabi walk oli muutaman sadan metrin mittainen kivillä merkitty metsikköpolku, jota ympäröi laajat nurmikkoalueet. Eri kokoisia wallabeja näkyi puskissa ja varsinkin nurmialueilla. Kun palasimme wallabi walkilta, tapasimme ilmeisesti saman echidnan kuin aiemmin. Hän kaivoi maata kovasti nokallaan, kaivoi mullat nurmikon alta. Hän eteni nokka edellä joka paikkaan. Kun hän löysi hyvän muurahaisapajan, hän jäi moneksi hetkeksi imemään niitä nokallaan. Hauskan näköistä touhua.

Nokkasiilin touhuja

Nokkasiilin touhuja

DSC_0626

Wallabi

Wallabi

Wallabi Walk

Wallabi Walk

Opastettu nocturnal tour oli tältä päivältä peruttu kovan tuulen vuoksi. Olisimme osallistuneet siihen muuten. Se ei infotädin mielestä ollut mitenkään erityinen meille koska olimme nähneet paljon eläimiä jo omatoimisesti ja eläimiä myös touhuilemassa. Joten tulemme huomenna ehkä kysymään iltakierroksesta jos ehdimme. Lähdimme ruokapaikan toivossa ajamaan viereiseen Hanson Bayhin meren rantaan.

Hanson Bay oli nopeasti tsekattu. Olisihan se pitänyt arvata, että ei siellä mitään kahvilaa ole varsinkaan talvella toiminnassa. Muutama lodgehuoneisto ja siinä kaikki. Biitsi oli kaunis, hienoa hiekkaa. Meri näyttäytyi monessa eri sinisen ja vihreän sävyssä. Lahteen laski pieni puro ihan biitsin vieressä. Olisi ehkä jalat kastunut jos olisimme ylittäneet sen biitsille. Pari kalastelijamiestä näytti olevan tulossa biitsiltä pois, muuten oli hyvin autiota. Olimme vielä soratiellä matkalla päätielle kun kenguru loikki tien yli ja sitten Antti huudahti toisen tietä ylittävän nähdessään ”Onko toi paviaani?” Ei ollut paviaaneja Kengurusaarella, mutta neljällä jalalla se liikkui. Se oli Koala! Se kiipesi puuhun parin metrin korkeuteen ja jäi katselemaan meitä kun pysähdyimme. Siinä se poseerasi meille jonkin aikaa ennen kuin lähti korkeammalle oksiin kiipeilemään. Voi miten fantastista! Olen ihan rakastunut näihin söpöläisiin, joiden pelkkä liikehdintä maalla tai puussa on niin hauskan näköistä, puhumattakaan napittavista silmistä ja viattomasta katseesta.

Hanson Bay

Hanson Bay

Koalabongaus

Koalabongaus

DSC_0678DSC_0688Jatkoimme saaren parhaalle hiekkarannalle Vivonne Bayhin. Kesää varten siellä oli camping-alue, vessat ja suihku. Nyt ei ainuttakaan autoa. Sitä ei tarvinnut kauaa ihmetellä. Vivonne Bayhin laskeva Harriet-joki saartoi koko hiekkarannan. Kesällä matalan joen olisi voinut kahlata läpi. Tuuli alkoi myös yltyä ja sade näytti olevan tulossa. Läheltä löytyi pieni ruokakauppa. Meillä oli aika nälkä kun olimme vain aamiaisen syöneet, mutta koska tarjonta ei ollut runsasta missään niin ajoimme suoraan kämpille tekemään omat ruuat. Kanapihvi spagetin kanssa oli ihan jees. Sadetta alkoi kunnolla tulemaan illalla, melkein myrskyksi asti tai siltä se tuntui meidän lodgessa sisällä. Hyvä sää oli suosinut meitä tähän asti eikä tämä iltasadekaan meitä haittaa. Ilta oli tunnelmallista viettää kämpässä blogeillen ja hyvin syöden. Antti luki Dan Brown Inferno –kirjaa ja minun matkalukemisena oli  Traveller’s history of New Zealand and The South Pacific Islands.

Paikka: Kengurusaari, Etelä-Australia

Share: