Lähdimme katsomaan hienoja kiviä Flinders Chase kansallispuistoon, joka oli samassa suunnassa kuin Hanson Bay. Tunnin ajamisen jälkeen kansallispuiston visitor center yllätti positiivisesti. Se oli ihan normaali. Siellä myytiin matkamuistoa ja ruokaakin sieltä sai. Tähän asti kaikki saarella on ollut pienempää ja vaatimattomampaa kuin olemme odottaneet, kaikki paitsi luonnon nähtävyydet. Ostin reppuuni roikkumaan väpä-avaimenperän kaveriksi echidna-avaimenperän. Sisäänpääsy Flinders Chaseen oli 11 AUD/henkilö (noin 8 €). Kävimme ensin visitor centerin yhteydessä olevalla luontopolulla. Siellä oli lähinnä hanhia. Yhdellä oli viisi poikasta. Yksi heistä joutui vieraan hanhen aggression kohteeksi. Se oli kamalaa katsottavaa. Vieras hanhi olisi varmasti tappanut tipun jos Antti ei olisi mennyt häätämään sitä pois. Seurasimme tipun menoa hetken aikaa. Se näytti löytävän emonsa ja muut poikaset, jotka olivat jo kauempana. Visitor centerin metsäisellä pihalla bongattiin yksi koala korkealla puussa. Hetken se suostui näyttämään kaunista naamaansa meille.

Lähikaupan maitotuote- ja leipähylly

Lähikaupan maitotuote- ja leipähylly

Flinders Chase Visitor Center

Flinders Chase Visitor Center

Hanhipoikaset

Hanhipoikaset

Kohti kauniita kiviä.

Kohti kauniita kiviä.

Ajoimme rantaan nähtävyyteen Remarkable Rocks. Tie sinne oli vähän kuin vuoristorataa, mutkia ja jyrkkiä mäki. Isot kivet näkyivät jo kaukaa. Niiden vieressä oli kallioinen pudotus mereen, jonne vaahtopäät iskivät kauniisti. Kivet ovat magmana työntyneet maan kuoren läpi 500 miljoonaa vuotta sitten. Eroosio ja vedenpinnan korkeuden muutokset ovat muokanneet kivistä sellaisia kuin ne ovat nyt. Olimme nähneet netistä kuvia, mutta kyllä kivien kauneus yllätti luonnossa. Meidän lisäksi kiviä oli tullut ihailemaan viisi muutakin, mutta ihan niin kuin yleensä, he ehtivät lähteä paljon ennen meitä ja upeat kivimuodostelmat jäivät vain meidän ihasteltaviksi. Tripod ja itselaukeava toiminto kamerassa olivat oiva peli tällaisessa paikassa. Yksi kivistä näytti ihan linnun päältä, toisessa oli painaumat, jotka muistuttivat possun naamaa. Pyöreät painaumat kivien luolamaisessa katossa olivat mielenkiintoisia. Pienemmissä kivissä oli ihan kuin kuppeja, joihin voi istua. Yhdelle kivimuodostelmalle pääsi hyvin kiipeämäänkin. Fiilis oli huikea. Vain me kaksi, kivet ja alhaalla vaahtoava meri, kuinka kaunista. Aurinko lämmitti ihanasti aina välillä kun tuli pilven takaa. Vietimme kivillä aikaa jopa kaksi tuntia. Kun olimme lähdössä, turistibussillinen ihmisiä tuli kuvaamaan kiviä. He viettivät siellä aikaa noin 10 minuuttia. Miten me ikinä sopisimme mihinkään turistikiertueelle, kun kaikki nähtävyydet juostaan läpi? Tämä oli ensimmäinen paikka saarella, jossa tapasimme muita turisteja yli kymmenen kerralla. Aika rauhassa olemme saaneet tsekkailla paikkoja.

Remarkable Rocks

Remarkable Rocks

DSC_0729DSC_0731DSC_0738DSC_0741DSC_0756DSC_0763DSC_0766DSC_0773DSC_0783DSC_0789DSC_0802DSC_0806

Eikö ole possun näköinen?

Eikö ole possun näköinen?

Pikaisen vessakäynnin jälkeen jatkoimme matkaa parin kilometrin verran rantaviivaa toiseen kohteeseen, jossa oli maamerkkinä majakka. Kiekurainen kävelytie ja puiset portaat veivät meidät alas kallioiseen rantaan, jossa tapasimme Uuden-Seelannin karvahylkeitä. Niillä on paksu hyvin tiheä karva. Niin samettisen näköinen, että tekisi mieli koskea. Uuden-Seelannin lisäksi nämä hylkeet asuvat myös Etelä-Australian rannikolla. Paikallisen populaation lisääntymisalue oli täällä. Ensin näimme yhden pienen tumman poikasen, kohta huomasimme, että yli kymmenen eri muotoista muhkuraa köllii kauempana kivillä, joihin aallot osuvat kovasti. Sitten ei tarvinnut enää kuin kääntyä ja kävellä muutama rappunen alas ja näimme Admiral Archin, kallioon muodostuneen kaaren edessä yläpuolellamme. Aurinko paistoi kaaren toiselta puolelta ja vaahtopäät löivät kauniisti tummiin kallioihin kaaren sisällä. Hylkeiden koti jatkui myös kaaren alle. Siellä oli isoja tummanruskeita karvaisia hylkeitä lojumassa ja lepäämässä. Pienet mustat hylkeen poikaset leikkivät ja hyppivät liukkailla kallioilla. Yksi heistä tuli hyppien katsomaan meitä läheltä. Hän napitti meitä ja minulla kyllä sydän suli sitä katsellessa. Turistibussillinen ihmisiä ehti käydä hylkeitä ja kaarta ihailemassa sillä aikaa kun me olimme siellä, mutta he ehtivät lähteä myös pois ennen meitä. Paikka on todella kaunis ja hylkeet tekevät siitä aivan erityisen upean. Ihanaiset hylkeet oli hyvästeltävä kun lähdimme takaisin päin. Kengurusaari oli kyllä vienyt sydämeni. Huomenna suuntaamme uusiin maisemiin. Tämän saaren upeaa luontoa ja eläimiä tulee niin ikävä.DSC_0831DSC_0835DSC_0840

Uuden-Seelannin hylkeitä

Uuden-Seelannin hylkeitä

Admiral Arch

Admiral Arch

DSC_0854

Voi minua Söpöä!

Voi minua Söpöä!

DSC_0881DSC_0882

See You Kangaroo Island!

See You Kangaroo Island!

Vuoristoratatie kiidätti meidät visitor centeriin, jossa ruokatarjoilua ei enää ollut kellon lähentyessä viittä. Niinpä jatkoimme suoraan Parndanan hotelliin päivälliselle. Antti valitsi kana-pinaattilasagnen, joka ei sitten ollut minkäänlaista pastaa nähnytkään vaan tuli ranskalaisten kanssa. Minulle maistui kala, jota ei oltu pitkään aikaan saatu. Illalla otettiin pienet napsut limittäin sohvalla. Sitten aktivoiduin kirjoittamaan ja pieniä pakkausoperaatioitakin oli huomista aikaista lähtöä varten tehtävä. Täällä netti lataa hitaasti kuvat blogiin (noin 5 minuuttia menee yhteen kuvaan) eli sen ajaksi oli aina keksittävä muuta aktiviteettia kuten suihkussa käyntiä ja syömistä.

Paikka: Kengurusaari, Etelä-Australia

Share: