Lähdimme ajamaan kohti Penneshawta kuuden jälkeen. Olimme mielestämme varanneet hyvin aikaa 78 km:n ajoon. Tankki alkoi näyttää kovin tyhjältä ja oli koukattava Kingscoten kautta tankkaamaan ettemme vaan jää tielle. Jälkiviisaana olimme sitä mieltä, että auto olisi kannattanut tankata maanantaina kun olimme Kingscotessa viimeksi. Koko saarella ei taida olla kuin kolme bensa-asemaa eli niitä ei ihan joka kulmassa tule vastaan. Tankilla jäljellä oleva aika näytti kuitenkin vielä hyvältä. Olimme siellä klo 6.45 ja laiva lähtisi klo 7.30. Penneshawhon oli kyltin mukaan vielä 53 km. Se tuntui uskomattoman paljolta, mutta 120 km:n rajoituksella pitäisi ehtiä. Toivottavasti kukaan eläin ei tule tielle. Auringon noustessa niitä on paljon liikkeellä. Loppumatkasta saimme yhden hidastelijan eteemme ja hetken luulimme, ettemme ehdi laivaan. Olimme perillä autovuokraamon edessä klo 7.27. Siitä piti vielä juosta reilu 100 metriä laukkujen kanssa laivaan. Ystävällinen laivahenkilökunta oli meitä vastassa eikä lippujakaan tarvinnut siinä vaiheessa kaivaa esiin kun olimme ne netistä etukäteen ostaneet.

Huh, mikä aamu. Loistavaa, että ehdimme laivaan ja että yksikään eläin ei tullut tielle kun me painelimme vähän kovaa. Laivamatka meni nopeasti. Antti otti torkkua. Bussissa Adelaideen heitimme väsynyttä läppää, mm. erilaisia “juonia” kuinka saisimme tuotua koalan Suomeen meille kotiin asumaan. Loppumatkasta otimme virkistävät unet.

Adelaidessa meillä oli reilusti aikaa ehtiä lentokentälle. Päätimme säästää ja menimme bussilla, ei se vaatinut kuin pari sataa metriä kävelyä pysäkille. Adelaiden lentokenttä oli erittäin siisti ja selkeä. Automaatti check-in toimi loistavasti ja selkeät opasteet ohjasivat baggage drop –jonoon. Lentokentän pihalla oli Subway, matkan ensimmäiset subit menimme syömään sinne. Aurinko paistoi ja ulkona tarkeni hyvin syödä.

Turvatarkastuksen jälkeen löysimme itsemme Victoria’s Secret –putiikista. Siellä oli kivan näköistä pussukkaa ym. alennuksessa. Mukaan tarttui perinteisesti pikkuhousuja 5 kpl ja meikkipussukka. Relay-kirjakaupasta shoppasin itselleni Rob Mundlen kirjoittaman kirjan Cook, From sailor to legend – the story of Captain James Cook. Kyseisen miehen seikkailut Tyynellämerellä kiinnostavat, niin nyt niihin pääsee kunnolla tutustumaan. Odotellessa oli hyvää aikaa kirjoitella blogia. Hungry Jackista Antti osti matkaevästä lennolle kun arveli, ettei pikkusnack riitä hänelle. Lentomme Sydneyyn lähti klo 15.30 ja kesti vain 1,5 tuntia. Laskeutuessa kelloja siirrettiin puoli tuntia eteenpäin ja aurinko oli jo laskenut. Ikkunasta näkyi hienosti Harbour Bridge ja Oopperatalo.

Vähän hemmottelua

Vähän hemmottelua

Siirtyminen lentoasemalta Sydneyn keskustaan junalla oli helppoa niin kuin muistelin. Liput opiskelija-alennuksellakin olivat kyllä aika kalliit, 13 AUD (eli noin 9 €). Vartin päästä olimme Town Hallin pysäkillä, jossa jäimme pois. Siellä kiltti nainen ohjasi meidät ulos oikealta puolelta asemaa, jotta päädyimme suoraan Kent Streetille, jossa meidän hotelli olikin heti edessä. Kyllä oli näppärää kulkemista. Adina Apartments Hotel oli ihan Sydneyn keskustassa, parin sadan metrin päässä Darling Harbourista ja korttelin päässä George Streetistä, yhdestä pääkadusta. Saimme huoneen 29. (ylimmästä) kerroksesta. Antti riemastui siitä, hän ei ollut ikinä asunut niin korkealla. Lasittamaton parveke niin ylhäällä oli kyllä minusta hieman jännittävä. Siistin huoneen varusteluun kuului mm. KSB (honeymoon-sanastoa king size bed), mikroaaltouuni, jääkaappi ja amme.

Ilta oli vielä nuori, joten lähdimme tutustumaan Darling Harbouriin kun olimme yhden frendijakson katsoneet TV:stä. Frendit ulkomailla tuovat aina kotoisan tunnelman. Kovin tutultahan se satama näytti. Muistoja tuli mieleen vuodelta 2008 kun olin Sydneyssä hyvän ystäväni kanssa. Tutut metalliset kurjet suihkulähteen ympärillä ja sataman kävelykadun ravintolat Cockle Bay Wharfilla. Kävimme Helm-ravintolassa syömässä päivällistä. Antilla oli Chili con Carne-soosi isojen nachojen kanssa ja minulla kanan rintaa sienikastikkeessa. Lindtin suklaakahvila oli tuttu seitsemän vuoden takaa. Siellä nautiskelin jälkkäriksi suklaakakun, Antti tyytyi patukkaan.DSC_0927

Pieni Convenience Store painotti tarjontaansa sipseihin, limuihin ja karkkeihin, mutta tarjosi meille mm. leipää ja makaroonisooseja hotelliin hätävararuuaksi. Paremmin varusteltuun kauppaan emme vielä tänä iltana löytäneet. Illalla kävimme molemmat ammeessa, harmi että sinne mahtui vain yksi kerrallaan. Netti toimi täällä nopeammin kuin saarella. Blogiin sai ladattua ainakin kymmenen kuvaa siinä ajassa kuin saarella sai yhden. Harmi vain, että ilmaiseen nettiin kuului täällä vain 100 mt ja se meni täyteen jo kun olin puolet artikkelikuvista ladannut blogiin. Rajattoman netin osto vuorokaudeksi oli kuitenkin helppoa huoneen laskuun. Se maksoi 10 AUD päivässä (eli noin 7 €).

Paikka: Kengurusaari, Etelä-Australia – Sydney, New South Wales

Share: