Valtavaan väsymykseen oli herättävä kun kello soi taas hirmuisen aikaiseen puoli kuuden jälkeen. Eväät mukaan reppuun ja menoksi. Uluru Expressin minibussi haki meitä klo 6.15. Kuljettajalta sai ostettua 3 päivän National Park –liput 25 audilla per henkilö (18 €). Unia pystyi jatkamaan vielä hetken autossa kun meidät vietiin Uluru Lookout –paikalle katsomaan Uluru auringonnousua. Siellä oli arvatenkin muutama muukin, joista suurin osa japanilaisia. Tilaa oli kuitenkin niin paljon, ettei Ulurua tarvinnut kenenkään takaa kurkkia. Aurinko nousi. Uluruun osuvat auringon säteet muodostivat valoisia kohtia kiveen ja ne lisääntyivät ja laajentuivat auringon noustessa.

Uluru Sunrise

Uluru Sunrise

Meitä ajelutettiin Ulurun ympäri, siltä varalta, että emme kävele sitä ympäri. Nukahdin tälläkin kertaa ja yht’äkkiä iso kivi olikin ihan vieressä, hurjan näköistä. Meidät jätettiin Mala carparkiin, jossa pääsimme käymään vessassa 200 metrin päässä. Tulimme vessasta ja järkytyimme kun näimme ihmisjonon kiipeämässä Uluruun ylös kiveen kiinnitettyjen köysien avulla. Ihan siinä alapuolella on isot kyltit, jotka kieltävät kiipeämisen, koska se on Anangun (aboriginaalikansan) toive. Uluru on heille pyhä ja ihmisiä on kuollut kiivetessä. Se on myös Anangun lain vastaista. Ilmeisesti nämä kiipeävät ihmiset eivät välitä niiden ihmisten elämänkatsomuksesta, jotka ovat eläneet täällä jo kauan ennen kuin valkoinen ihminen on tullut. Mala walk ja Kuniya walk olivat molemmat max 2 km edestakaisin. Base walk Ulurun ympäri oli 10.6 km. Me lähdimme tekemään sitä Anangun toiveen mukaisesti. Pitäähän se kiertää kun tänne asti ollaan vihdoin tultu.

Ulurun vessa

Ulurun vessa

Uluru Base Walk alkaa

Uluru Base Walk alkaa

Uluru on valtava monoliitti (yksi kivi), joka on 348 metriä korkea (ja 867 metriä meren pinnasta). Sedimenttisen arkoosikiven päällä on mineraalirikasta karkeaa hiekkakiveä. Ulurun alkuperäinen väri on tumman harmaa, joka näkyy vertikaalisina raitoina siellä täällä poimukohdissa. Hapettuminen aiheuttaa kiven punaisen värin. Kivessä oleva rautamineraali ns. ruostuu kun se joutuu kosketuksiin veden ja hapen kanssa. Vesi ja eroosio ovat aiheuttaneet syvät laaksot ja poimut kiveen. Luolien ja onkaloiden synty on vielä epäselvä, mutta luultavasti nekin ovat eroosion aiheuttamia. Luolia on kahdenlaisia, aaltomaisia maan pinnan tasolla ja ns. hunajakenno-onkaloita ylempänä seinämillä, jotka näyttävät isoilta huokosilta kivessä.

Ulurun aalto.

Ulurun aalto.

Aurinko lämmitti pikkuhiljaa enemmän, mutta lämmin collegetakki, pitkähihainen ja tumput olivat hyvin tarpeen. Kävelimme Mala walkia pitkin ja kaksi hienoa aaltomaista luolaa tuli vastaan. Välillä vastaan tuli myös ihmisiä, mutta ne vähenivät mitä pitemmälle pääsimme. Monet tulivat vastaan polkupyörillä. Oli kiva kävellä kahdestaan. Oppaan johdolla olisi alkanut kävely klo 10, mutta se ei olisi ollut ympäri emmekä muutenkaan pidä yhtään ryhmässä kulkemisesta. Kaiken kokee niin eri tavalla kun saa olla omassa rauhassa ja mennä omaan tahtiin. DSC_0063DSC_0069Söimme aamupalasämpylät alkumatkasta. Hiekkainen kävelytie kulki muutamien, välillä kymmenien metrien päässä kivestä. Paikoitellen tie läheni ihan kiven viereen. Siinä vaiheessa oli jo tottunut ison kivimöhkäleen läsnäoloon. Välillä vastaan tuli kyltti, jossa luki pyhän alueen alkamisesta tai loppumisesta. Ne olivat anangulle merkittäviä kohtia Ulurussa ja niissä oli kuvauskielto. Kuinka moni sitten noudattaa sitä, ei varmaan kovin moni. Mekin taisimme ottaa pari kuvaa sellaisella alueella, osittain vahingossa. Luonto oli punaisessa maassa kasvavaa kuivaa matalaa vihreän harmaata pusikkoa ja kuivia sinertävän harmaita puita siellä täällä. Aurinko alkoi lämmittää ihanasti. Ensimmäisen penkin kohdalla Antti riisui hupparinsa ja vaihtoi farkut caprihousuihin. Minultakin alkoi lähteä pian vaatetta, collegetakki ja tumput. Kuniya Piti oli suunnilleen kävelyn puoli välissä. Siinä kohtaa tie kulki ihan kiven vieressä. Istuimme kaatuneen puun rungolle korkeaa Ulurun seinää tuijottamaan. Nautimme banaania ja rocky road –nameja. Ja niille, jotka eivät vielä tiedä mitä rocky road, on niin se on suklaan paloja, jonka sisään on upotettu vaahtokarkkia ja pähkinää, tässä meidän versiossa oli vielä pehmeitä vattukarkkeja.DSC_0071

Välipala-breikki

Välipala-breikki

DSC_0092DSC_0094Kävely sujui yllättävän nopeasti, vaikka pysähdyimme ottamaan kuvia välillä tripodinkin kanssa. Näimme kivessä muodostelman, joka muistutti isoa naamaa. Huokonen oli silmä, kiviuloke oli nenä ja iso kolo, josta oli irronnut iso lohkare, oli iso suu. Anangun mukaan Ulurun ympäri käveleminen on spirituaalisesti tärkeä kokemus. En tiedä tavoitimmeko sitä mitä Anangu on tarkoittanut, mutta oikein mukava kymmenen kilometrin kävely se oli. Ilma oli mukavan lämmin, mutta hiki ei tullut. Tietä sai kävellä omaan tahtiin, rauhassa. Paikka oli myös erinomainen hiljentymiselle, itsensä etsimiselle ja oman maailmankuvan kehittämiselle. Hyvin erilainen kokemus kuin mikään ikinä aiemmin.DSC_0101

Base Walk

Base Walk

Tripodi mukana

Tripodi mukana

DSC_0108DSC_0112DSC_0118Loppumatkasta minulta vaihtui housut hameeseen ja lenkkarit ballerinoihin. Se oli viimeinen vaihe koko kävelyn aikana tapahtuvassa vaatteiden vähenemisoperaatiossa. Lämpötila oli noussut suunnilleen kahteenkymmeneen. Kun lähestyimme lähtöpistettä, myös vastaantulevien ihmisten määrä lisääntyi. Ei voinut enää puhua täydellisestä omasta rauhasta, joka oli ollut Ulurun toisella puolella.DSC_0134

Uluru oli hienon rituaalin omaisesti kierretty kokonaan ympäri. Parkkipaikalta oli kahden kilometrin puskien reunustama hiekkatie kulttuurikeskukselle. Kahdentoista kilometrin kävely ei tuntunut missään, oli vain mukavan kävellyt olo. Tosin ballerinat alkoivat hiertää jalkaa. Souvenirshopin yhteydessä oleva minimaalinen ravintola tarjosi ranskalaisten ja rasvaisten taikinapaistosten lisäksi kotiruuan tapaista tonnikalapastaa, jonka me valitsimme. Yksi matkan parhaista aterioista täytyy sanoa, vaikka oli hyvin simppeliä ruokaa. Ulurumaisema ei tietenkään heikentänyt kokemusta yhtään.DSC_0139

Kulttuurikeskuksen yhteydessä oli Aboriginaali-näyttely. Seinillä oli hienoja Anangun tekemiä maalauksia. Heillä on oma tyylinsä tehdä taidetta. Kokonainen taulu saattaa koostua suurimmaksi osaksi pisteillä tehdyistä abstrakteista tai jotain elävää kuvaavista kuvioista, kuten eläimistä tai vedenottopaikkoja yhdistävistä teistä. Vedenottopaikat ovat yleinen teema, niitä kuvaa monta rengasta toistensa sisällä. Kuivassa maassa niillä on ymmärrettävästi tärkeä merkitys. Myös viivat ja ympyrät ovat oleellinen osa taidetta. Maalaukset ovat usein hyvin värikkäitä, mutta yksivärisiäkin löytyy. Anangu ei halua, että taideteoksista otetaan kuvia, niinpä meilläkään ei ole kuvia niistä.

Uluru – Kata Tjuta kansallispuisto kuuluu perinteisesti Yankunytjatjara- ja Pitjantjatjara-ihmisille. Heillä on oma kieli ja he kutsuvat itseään Ananguksi. Tjukurpa on perusta Anangu-kulttuurille. Tjukurpalla on monta merkitystä. Siihen liittyy esi-isien maan luomistapahtuma, se selittää olemassa olon ja ohjaa jokapäiväistä elämää. Kuten uskonnot muualla maailmassa, Tjukurpa sisältää säännöt ihmisten väliselle kanssakäymiselle ja elämälle vuorovaikutuksessa luonnon kanssa. Tjukurpan mukaan esi-isät ihmisten, eläinten ja kasvien muodossa matkallaan maan halki muodostivat mm. puut, kivet, luolat ja vedenottopaikat, sen maan, jonka näemme nyt ympärillämme. Tjukurpa opetetaan uusille sukupolville tarinoilla, lauluilla, tansseilla ja seremonioilla. Nykyään Anangu elää yhteistyössä muiden ihmisten kanssa, mutta kansallispuistossa noudatetaan Anangun lakia. Puisto nimettiin Unescon maailmanperintökohteeksi vuonna 1987, kun sen geologisten muodostelmien sekä eläinten ja kasvien ainutlaatuisuus ymmärrettiin.

Puinen Anangun käsintekemä lisko oli meidän valinta myynnissä olevista taideteoksista. Kaupan vieressä oli pari Anangun jäsentä tekemässä maalauksia. Souvenirshopista ostin kahden jo kotona seinällä olevan aboriginaalitaulun kanssa saman tyylisen pienemmän kangasteoksen, jonka voi Suomessa kehystää. Siinä on teemana vedenottopaikat ja niitä yhdistävät tiet. Meillä oli juuri sopivasti aikaa hengata kulttuurikeskuksessa kun Uluru Expressin kyyti takaisin hotelliin tuli hakemaan klo 14.30.

Aboriginal Art

Aboriginal Art

Takaisin hotellissa menimme tunnin tehotorkuille ennen päivälliselle lähtemistä. Valintamme oli tänään Outback-pizza, jossa oli kengurun ja emun lihaa. Vielä pari vuotta sitten en olisi voinut kuvitellakaan syöväni suloisen kengurun lihaa, mutta miksi ei syötäisi maassa sitä mitä maan luonto tarjoaa. Kengurun liha oli oikein hyvää, hieman makkaramaista. Kun taas emu oli kuivempaa, ainakin tässä ravintolassa. Vaniljajuustokakku-jälkkäri oli hintaansa nähden pieni, mutta erittäin maukas kokemus sekin. Ruokakaupasta ostimme vielä Rocky roadeja lisää ja löysimme chai latte –pusseja, joiden sisältö tarvitsi vain sekoittaa kuumaan veteen. Paikalliset Anangun jäsenet kävivät myös ostoksilla samassa ja varmaan ainoassa kaupassa. Hotelliin kävellessä jäimme hetkeksi katselemaan tähtiä, bongasimme Etelän Ristin. Kokeilimme ”pussichaita” illalla. Ei ihan Starbuckin veroista, mutta tosi hyvää kuitenkin. Kotonakin mielellään joisi. Koska päivä oli ollut lämpimämpi kuin eilen, ei meidän huonekaan ollut ihan niin jääkaappi kuin eilen, mutta viileä kuitenkin. Blogeilua illalla rennosti TV:n ääressä ja ihana lämmin suihku.

Desert Gardens Hotel

Desert Gardens Hotel

Outback-pizza

Outback-pizza

Paikka: Uluru – Kata Tjuta National Park/Yulara, Northern Territory, Australia

Share: