Tänään pääsimme hotellin aamiaiselle, joka oli ensimmäinen kunnon hotelliaamiainen tällä reissulla. Seisovassa pöydässä oli tarjolla lämpimiä aamuruokia, hedelmiä, salaattia, luonnonjugurttia marjojen ja mangososeen kanssa, sekä pannukakkua vaahterasiirapilla ja suklaakastikkeella. Söimme itsemme hyvin täyteen, iltapäivällä edessä oli rankka kävely melkein helleolosuhteissa.

Aamupalalla

Aamupalalla

Klo 12.15 oli lähtö jälleen Uluru Expressin kyydillä. Meidän lisäksi kyydissä oli yksi muu turisti. Menimme tänään vähän kauemmaksi, 55 kilometrin päähän Yularasta. Matka meni nopeasti, koska muuta liikennettä ei ollut juuri yhtään eikä liikennevaloja ole. Kata Tjutan lookoutilla saimme taas kaivaa tripodin esiin. Kata Tjuta tarkoittaa ”many heads”. Se koostuu 36 eri kokoisesta ja muotoisesta kivivuoresta ja kauempaa katsottuna se näyttää kivivuoristolta. Korkeutta korkeimmalla vuorella on 546 metriä maan pinnasta. Vaikka kivimateriaali näyttää kaukaa samalta kuin Ulurun, niin Kata Tjuta sisältää monia eri kivilajeja, kuten graniittia, gneissiä ja hiekkakiveä, jotka ovat hiekan ja mudan avulla sementoituneet toisiinsa.

Kata Tjuta

Kata Tjuta

Kata Tjutan ainoa vessa oli muutaman kilometrin päässä kävelyreiteistä, joten siinä oli hyvä pistäytyä tässä vaiheessa. Ajoimme Kata Tjutan juurelle, josta 7,4 km:n Valley of The Winds Walk alkoi. Meillä oli tasan kolme tuntia aikaa kävellä se, kunnes pitäisi olla takaisin parkkipaikalla. Lämpötila oli auringossa melekin 30, joten vettä meni tällä reissulla paljon enemmän kuin eilen aamupäiväkävelyllä Ulurussa. Reitin vaikeusaste oli 4/5 maan epätasaisuuden ja pikkukivien vuoksi, jotka saattavat kengän alla lähteä liikkumaan. Tien hankaluus tuli nopeasti selville kun etenimme vuorten välissä kiiveten välillä punaista kalliota ylös ja alas ja välillä muhkuraisia kivisiä portaita. Sandaalit lähtivät alkumatkasta reppuun ja tilalle oli otettava lenkkarit.DSC_0159DSC_0161

Ensimmäinen kivivuorten välinen kapea laakso oli kävelty reilussa puolessa tunnissa. Siitä lähti tiet sekä oikealle että vasemmalle niin että renkaan muotoisen kävelyreitin voi tehdä kumpaan suuntaan tahansa. Meitä oli neuvottu kääntymään oikealle. Kohta vastaan tuli vesipiste, jossa joimme loppuun ja täytimme 1,5 litran vesipullomme. Reitillä oli kartan mukaan kaksi vesipistettä, toinen reilun tunnin kävelyn päässä. Reitillä sai kulkea aika rauhassa. Välillä jokunen muu tuli vastaan tai ohitti. Lapsiperheitäkin oli jonkun verran.

Valley of the Winds Walk

Valley of the Winds Walk

DSC_0166

Tie oli vaihtelevan muhkuraista ja kivistä. Paksumpipohjaiset kengät olisivat olleet mukavammat kävellä. Matala kuiva kasvillisuus punaisessa maassa seurasi reitillä kokoajan, muuten maasto oli hyvin kivistä. Reitti oli merkitty melko selvästi nuolin. Yhdessä kohdassa kävelimme kuitenkin muutaman metrin pois reitiltä kun kallioseinä tuli vastaan emmekä heti huomanneet, että sitä piti kiivetä ylöspäin. Maisemat muuttuivat hienoiksi kun pääsimme kävelemään usean kivivuoren välisessä laaksossa. Saimme olla varjossa auringolta.  Nousimme vuorten seinämien välissä olevalle Karingana Lookoutille, josta oli hieno maisema sekä taakse vuorten väliin ja eteen, jossa seuraavat vuorten tulivat vastaan kauempana. Siinä oli hyvä ihastella ja pitää valokuvaustaukoa. Toisen vuoren seinämä oli melkein kohtisuora ja siinä näkyi pieniä huokosia pinnalla.DSC_0170DSC_0177DSC_0182

Karingana Lookout

Karingana Lookout

Karingana Lookout

Karingana Lookout

Tripodi-leikkejä

Tripodi-leikkejä

Laskeuduimme alas isompaan vuorten rajaamaan laaksoon. Jatkoimme matkaa nyt auringon paahteessa loivempaa kivistä tietä, joka tuntui hyvin pitkältä. Odotimme, että toinen vesipiste olisi tullut jo vastaan. Meillä oli enää reilu tunti aikaa kävellä parkkipaikalle. Oppaissa reitin kävelyajaksi oli arvioitu neljä tuntia, meille oli annettu vain kolme tuntia aikaa. Eteneminen oli paikoin hyvinkin paljon hitaampaa kuin eilen tasaisella hiekkatiellä. Toiselta vesipisteeltä oli melkoisen suora reitti teiden yhtymäkohtaan, josta oli vielä reilun puolen tunnin matka vuorten välistä parkkipaikalle. Ehdimme juuri tavoiteajassa, mutta kyllä sanoisin, että jos haluaa ottaa kuvia ja katsella vähän ympärille, niin neljä tuntia on hyvä varata.DSC_0198

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

DSC_0208Vessakäynnin jälkeen jatkoimme Ulurun Sunset-lookoutille. Autoomme oli meidän kolmen lisäksi tullut muitakin, jotka olivat ilmeisesti tehneet eri kävelyreitin. Lookoutilla oli paljon porukkaa, mutta loivasti nousevalta hiekkatieltä löysi ihan hyvin oman kohdan, johon asettaa itsensä ja kameransa maisemaa ihailemaan. Suurin osa oli jäänyt alas isompana rykelmänä. Kävimme ylhäällä hiekkatien päässä, mutta siellä yksittäiset miesturistit asettuivat meidän tripodin eteen, joten parempi vain etsiä rauhallisempi paikka. Asetuimme tripodin kanssa hieman alemmas, josta Uluru näkyi yhtä hyvin. Aurinko laski klo 18.20. Asetuimme kahdestaan katsomaan ja samalla mussutimme rocky roadia. Kun aurinko painui meistä katsottuna Kata Tjutan viereen, punainen Uluru muuttui silmin nähden tummaksi. Tumman Ulurun takaa alkoi pilkottaa jotain vaaleata ja hyvin kirkasta. Se oli täysi kuu, joka alkoi tulla esiin ihan heti kun aurinko oli laskenut. Upean näköistä. Alhaalla ihmiset hurrasivat. Ihmettelimme kuka rikkoo luonnon kaudeuden huutamalla. Onneksi meidän ei tarvinnut häiriintyä pönttöjen turistien huudoista kauempana, vaan saimme ihailla luonnon näytelmää kahdestaan ja hiljaa.

Uluru Sunset

Uluru Sunset

Ulurun takaa nouseva Kuu

Ulurun takaa nouseva Kuu

Kata Tjutan musta siluetti oli myös upean näköinen juuri laskeneen auringon vieressä. Rankan päivän hieno päätös. Ison aamupalan ansiosta olimme jaksaneet hyvin kahdella sämpylällä. Ihan hirmuinen nälkä ei ollut vieläkään, mutta kävimme kuitenkin päivällisellä Geckos-ravintolassa, koska siellä oli edullisempaa kuin hotellin ravintolassa.

Kata Tjuta

Kata Tjuta

Paikka: Uluru – Kata Tjuta National Park/Yulara, Northern Territory, Australia

Share: