Tämän päivän retki vei meidät paikallisbussilla Lone Pine Koala Sanctuaryyn, jossa nimestä huolimatta on myös muitakin aussieläimiä. Koalia siellä on enemmän kuin missään muualla eläinpuistossa. Antilla kuitenkin oli tavoitteena nähdä tänään vesinokkaeläin, jota on hyvin vaikea luonnossa nähdä. Useamman eri koala-aitauksen ja lyhyen koalaesittelyn jälkeen menimme Platypus-taloon katselemaan paria omissa tankeissaan uivaa “urosväpää”. Talo oli pimeä, koska vesinokkaeläimet ovat aktiivisia pimeällä. Toisella seinustalla oli monta metriä pitkä sohva, johon olisi hyvin voinut jäädä päivätorkuille. Vesinokkaeläin on nokkasiilin tavoin monotreme eli muniva nisäkäs. Maailman ainoat tällä hetkellä elävät monotremet ovat vesinokkaeläin ja neljä erilaista nokkasiiliä. Tästä syystä he ovat toistensa lähimpiä sukulaisia, vaikka ovat ulkönäöltään hyvin erilaisia ja elävät eri ympäristöissä. Nykyisen tiedon mukaan monotremet erilaistuivat omaksi ryhmäkseen nisäkkäistä ennen kuin istukalliset nisäkkäät eriytyivät pussieläimistä. Vesinokkaeläimet lisääntyvät munimalla neljä munaa, yleensä 2-3 poikasista selviää aikuiseksi asti. Monotremet imettävät, mikä tekee niistä nisäkkäitä. Urokset ovat myrkyllisiä ja hyvin territoriaalisia. Siksi nämäkin kaksi urosta asuivat omissa tankeissaan. Luonnossa vesinokkaeläintä tavataan Australian itäosien ja Tasmanian makeissa vesissä.

Lone Pine Koala Sanctuary

Lone Pine Koala Sanctuary

DSC_0270

Platypus eli vesinokkaeläin

Platypus eli vesinokkaeläin

Väpät uivat nopeina pyrähdyksinä ja olivat haasteellisia kuvattavia. Pienet elävät hummerit saivat nopeasti kyytiä kun väpät nappasivat niistä palasen ja menivät pinnalle mussuttamaan. Seuraavaksi bongasimme Antille Tasmanian paholaisen, maailman suurimman lihaa syövän pussieläimen. No se ei paljoa kokoa vaadi, ison kissan kokoisiahan ne ovat.

Todella isossa kenguruaitauksessa pystyi tekemään mukavaa iltapäivälenkkiä ja samalla syöttämään niitä hyppijöitä, jotka olivat nälkäisiä. Makropodit erottuvat muista pussieläimistä voimakkaiden ja pitkien takajalkojen ja tasapainoa ylläpitävän hännän ansiosta. Häntä toimii ns. kolmantena takajalkana eläimen seistessä. Urokset potkivat toisiaan voimakkailla takajaloillaan, koko ruumiinpainon ollessa silloin hännällä. Makropodit kattavat 40 % Aussin pussieläimistä. Ne on jaettu kahteen perheeseen; Potoroidae ja Macropodidae. Ensimmäiseen kuuluu rottakenguru ja muita hyvin pieniä makropodeja. Jälkimmäinen koostuu mm. kenguruista ja wallabeista. Makropodeja esiintyy erilaisissa ympäristöissä sademetsistä kuiviin erämaihin.DSC_0321DSC_0328

DSC_0399Kengurujen lisäksi aitauksessa asteli muutama ystävällinen emu. Niiden höyhenpeite tuntui käteen hyvin karhealta. Aitauksen ulkopuolella tiellä meitä tuli vastaan hymyilevä lisko ja tietysti liskoja rakastava Antti ryhtyi kovasti kuvaamaan. Kävimme Platypus-talossa istumassa sohvalla ja kuuntelemassa platypus-esittelyn, jonka jälkeen oli kovasti nälkä ja menimme fish & chips –aterialle puiston ainoaan ravintolaan. Matkan parhaat ranskalaiset.

Niinkuin muissakin Queenslandin eläinpuistoissa, myös täällä on mahdollisuus kuvauttaa itsensä koala sylissä. Päivällä sinne vaan oli pitkä jono. Kävi koalat vähän sääliksi, vaikka ilmeisesti yhtä koalaa sylitetään vain puoli tuntia päivässä. Värikkäillä papukaijoilla oli ruokinta-aika. Ne tulivat äänekkäästi syömään puuroa lautasilta, joita sai pitää kepin päässä. Sitten menimme vielä hengailemaan kengurujen kanssa. Pari oikein isoa urosta tuli esittäytymään. Yksi kaveri tuli nuuhkimaan minua selkäni takaa kun istuin parin muun kanssa Antin kuvattavana.

Emu

Emu

DSC_0424DSC_0433Puoli viiden bussi vei meidät puiston portilta kätevästi keskustaan. Ilta vietettiin kämpässä blogeillen ja kanapihviä ja suklaakakun puolikasta syöden. TV:stä tuli uusi Australialainen Spelling Bee, lasten tavauskisa. Se tietysti vaikutti suomalaisen silmään ja korvaan oudolta, joka ei voi ymmärtää kuinka oman äidinkielen kirjoittaminen voi olla niin vaikeata.

Share: