Yhdeksältä oli herättävä pakkauspuuhiin. Kun olimme tsekanneet itsemme ulos ja laittaneet laukkumme säilöön, pystyimme lähtemään viettämään viimeistä Brisbane-päivää.

Kävimme BeachCityssä, joka on kolmekerroksinen paratiisi billabong-vaatetta ja laukkuja, sandaaleja ja uima- ja ranta-asuja. Siellä vierähti tovi, mutta ei meillä ollut kiire. Antti shoppasi parit shortsit, joita oli jo jonkin aikaa ehtinyt etsiä matkalla. Minun mukaan tarttui valkoinen mekko, mustat shortsit, Coconut-t-paita ja lilat Hawaianas-sandaalit viime vuonna Meksikossa varastettujen tilalle, sekä käsilaukku.DSC_0455Kauppatarpeet olivat osimoilleen siinä ja meillä oli hyvin vielä aikaa käydä Queensland Museumissa joen toisella puolella. Museossa oli tällä hetkellä Dinosaur Discovery –näyttely. Ulkona tervehti dinosaurus. Opiskelijat saivat pari dollaria alennusta.DSC_0463

Dinosaur Discovery –tilaan oli tuotu oikean kokoisia dinosaurusmalleja (minua pelottamaan). Jatkuva dinojen ääntely toi tunnelmaa. Infotauluissa oli mielenkiintoista tietoa fossiilien tutkimisesta ja eri dinolajeista.DSC_0469DSC_0475

Alakerrassa oli aitoja fossiileita. Siderops Kehlin fossiili näytti jättimäisen nutipään fossiililta. Se oli iso- ja pyöreäpäinen sammakon kaltainen makean veden petoeläin hampaiden perusteella. Näytillä oli myös Queenslandista löytynyt Isisfordia Duncanin fossiili. Se oli metrin pituinen esikrokotiili, josta on kehittynyt nykyiset krokotiilit, alligaattorit ja kaimaanit. Nykyisen kengurun luuranko oli muinaisen ison kengurun jäännösten vieressä. Ilmeisesti ennen oli isompiakin kenguruja.

Siderops Kehli

Siderops Kehli

Isisfordia Duncani

Isisfordia Duncani

Nykyinen ja muinainen kenguru

Nykyinen ja muinainen kenguru

Pysyvänä näyttelynä oli Queensland-huone, jossa esiteltiin sen merenalaista maailmaa.  Palasimme hotellimme huudeille ja kävimme meksikolaisessa semipikaruokaravintolassa syömässä. Valitsimme kanafajitat. Isot fajitalättyyn käärityt fajitat olivat hyvin tiivistä tavaraa. Sisus oli kanaa, mössöjä, kasveja, riisiä ja papuja. Niin tiivistä ruokaa en ollut ikinä nähnyt. Ja oikein makoisakin. Jälkkäriksi nautimme Boostin passion-mangosmoothiet kävelykadun penkillä. Paikalliset koululaiset ja opiskelijat näyttivät myös pitävän Boostista. DSC_0501Haimme laukkumme hotellista säilöstä. Lähdimme kippaamaan kasvavaa muuttokuormaamme juna-asemalle. Matkalaukkujen ja reppujen lisäksi molempien matkalaukkujen päälle oli ilmestynyt matkustaja. Antilla Billabong-kassi ja minulla souvenirshopista saatu aussikassi, johon mahtui hyvin tämän päivän shoppailut. Vaikka matka oli pitkälti ylämäkeä, se tuntui lyhyemmältä kuin tullessa eikä muuttokuorma vielä alkanut ärsyttää suuruudessaan. Junakin lähti näppärästi 13 minuutin kuluttua lentoasemalle, jossa olimme hyvissä ajoin klo 18.30. Lennon lähtöön oli 3,5 tuntia aikaa.

Hawaiian Airlinesin automaatilla emme saaneet taaskaan tehtyä check-inniä, mutta tällä kertaa ei ollut viisumiongelmaa vaan kone ei löytänyt meille jatkolentoa pois USA:sta, vaikka toki meillä sellainen oli. Me emme olleet ainoita, joille automaatit temppuilivat. Kohta melkein koko koneellinen ihmisiä oli jonottamassa kohta alkavaan vanhanaikaiseen tsekkaukseen kun automaatit eivät hyväksyneet kenenkään tietoja. Eli hyvä olla taas kentällä ajoissa.

Antti on innostunut pisteyttämään eri lentokenttiä. Arviointiin vaikuttavat sujuvuus (selkeä opastus ja riittävästi väkeä töissä), ilmaiset vesipisteet, ilmainen netti ja kunnollinen food court (ei pelkkiä kalliita kahviloita). Jos nämä kaikki ovat kunnossa, niin kenttä saa viisi pistettä. Jos kunnollista ruokapaikkaa ei ole, niin kenttä menettää heti kaksi pistettä. Antti on miettinyt myös kuuden tähden arviointia, jolloin sujuvuudesta saisi myös kaksi pistettä. Sen tärkeys korostuu silloin kun on lyhyitä vaihtoja. Tämä kenttä sai miinusta pitkästä passintarkastusjonosta, jossa sai jonottaa reilusti yli puoli tuntia.

Souvenirshopissa sain käytettyä viimeiset aussidollarit kun ostin pitkähihaisen Brisbane-paidan. Food Court oli, mutta siellä oli vain kolme ravintolaa, kinkki, Subway ja hampparimesta eli en kyllä antaisi ihan täysiä pisteitä tälle kentälle ihmisten ruokinnan suhteen. Minä onnistuin valitsemaan Pad Thain, joka sisälsi hyvää nuudelia, pähkinärouhetta, kanaa ja tofua. Tosin tofua oli enemmän kuin kanaa vaikka sen piti nimenomaan olla kana-ateria. Mutta samapa se. Antin ruuassa oli suurin osa riisiä, mikä ei miellyttänyt ollenkaan.

Täysillä masuilla jatkoimme portille. Täälläpäin maailmaa on kiva katsella lähtevien lentojen TV-ruutuja kun koneita menee kaikkiin mielenkiintoisiin paikkoihin, kuten Nadiin (Fijille) ja Noumeaan (Uuteen Kaledoniaan). Oikeaan fiilikseen sai virittäytyä jo täällä kun lentoamme koskevat kuulutukset aloitettiin sanalla Aloha. Koneeseen oli tulossa paljon keski-ikäisiä ausseja. Minulla meinasi (leikisti) mennä hermo kun sain taas kuulla kuinka joku opetti uusille Hawaiin kävijöille kuinka sanotaan Aloha ja Mahalo ja mitä ne tarkoittavat. Jos olisin vain reilusti rohkeampi niin voisin pitää kokonaisen oppitunnin Hawaiin kielisistä sanoista.DSC_0505

Next Stop Hawai'i!

Next Stop Hawai’i!

Tällä kertaa paikkamme lentokoneessa oli osunut nappiin. Saimme istua kahdestaan ikkunapaikalla, ei tarvinnut sulloutua keskiriville niin kuin yleensä. Tosin meidän vieressä keskirivissä olevalla miehellä oli luksusoltavat kun hän sai käyttöönsä neljä vierekkäistä tuolia. Ihan kaikki paikat eivät siis olleet täynnä. Lentomme lähti kymmenen jälkeen illalla ja kesti yhdeksän tuntia. Vuorokausi oli siis Aussissa vaihtumassa perjantaiksi, mutta me siirsimme kelloja reilusti taaksepäin, jolloin kellomme näytti olevan vasta yksi yöllä torstaina. Päivä 6.8. alkoi siis alusta. Jihuu, sain nyt sen päivän takaisin, jonka menetin vuonna 2000 kun menimme toisin päin ympäri.

Paikka: Brisbane, Queensland, Australia

Share: