6.8. alkoi uudestaan kun siirryimme Hawaiin aikaan. Lentokoneessa yöllä saimme vain eväsleivät, mutta se riitti hyvin kun olimme ravinneet itsemme kentällä. Blogeilun ja lukemisen lisäksi ehdin vihdoin nauttia jopa kokonaisesta elokuvasta lennolla. Katsoin leffan Life of Pi, joka kertoo intialaista eläintarhaa kuljettavan laivan uppoamisesta ja sen ainoista selvitytyjistä, nuoresta miehestä ja tiikeristä, jotka joutuvat elämään pitkään samassa pelastusveneessä. Sain kerättyä unta reilun neljä tuntia. Anttia ei väsyttänyt ja hän oli unessa vain 10 minuuttia. Hän katsoi kolme leffaa ja katseli kaunista tähtitaivasta tähdenlentoineen. Aamupala tarjoiltiin ihan kunnollisena munakokkeleineen ja nakkeineen.

Tehotyöskentelyä, leffaa ja blogia.

Tehotyöskentelyä, leffaa ja blogia.

Häämatkailijat kohta Paratiisissa!

Häämatkailijat kohta Paratiisissa!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Siellä se näkyy!

Kun aloimme laskeutua Honoluluun kymmenen aikaan aamulla, pääsimme bongaamaan ikkunasta tutut maisemat. Alhaalla meitä odotti normaalia kesää lämpimämpi Hawaiin kesä, ajoittain yli 30 astetta. 80-luvulle jääneessä lentokenttärakennuksessa saimme ensin jonottaa passintarkastukseen tunnin ilmastoimattomassa tilassa. Lapsena olisin ollut ihan hajalla, mutta nyt sen sieti. Passintarkastustäti oli erittäin perusteellinen. Perussetin eli sormenjälkien ja valokuvan lisäksi hän kyseli meiltä tietenkin miksi tulemme Hawaiille, olemmeko olleet aikaisemmin, mitä opiskelemme Suomessa, mistä olemme kuulleet Hawaiista (hä tyhmä kysymys?). Siinä vaiheessa täti oli jo saanut kuulla, että tanssin Polynesialaisia tansseja ja että olen tulossa kolmatta kertaa tänne. Hän oli aivan ihmeissään, että Suomessa on Halau (tanssikoulu Hawaiin kielellä). Hän myös jututti Anttia aiheesta ”Onko Hawaii maailman paras paikka?”, koska Antti on tällä hetkellä sitä mieltä. Jutustelutuokion jälkeen pääsimme hakemaan laukkuja ja sitten vähän epämääräisin ohjein meitä pyydettiin jättämään ne ulos jonkinlaiseen laukkurykelmään, jossa oli laukkuja menossa saarten sisäisille lennoille.

Uusi jonotus oli tiedossa seuraavaan turvatarkastukseen inter island-terminaalissa. Vaikka olimme niinkin läheltä tulossa kuin Brisbanesta, niin kyllä alkoi matkauupumus jo painaa eikä jonoja olisi yhtään enää jaksanut. Pyrähdys Mauille kesti 40 minuuttia. Siinä sai taas bongata Molokailta tutun Papohaku Beachin ja ylittää sekä Lanai että Kaho’olawe ennen Kahuluihin laskeutumista. Saimme odotella laukkuja melkein tunnin. Oliko lentoyhtiö voinut möhliä niin pahasti, ettei osannut laittaa meidän laukkuja oikeaan koneeseen? Monilla näytti olevan sama ongelma ja ihmisiä meni jonottamaan lentoyhtiön tiskille. Seuraava lento Honolulusta laskeutui kuitenkin pian meidän jälkeen, jospa ne tulisivat siinä. Ja siinähän ne tulivat. Odottelut eivät vain vielä loppuneet. Seuraavaksi odotimme autovuokraamoon vievää bussia. Parin vuorokauden matkustus ja hikiset oltavat tekivät olomme aika likaiseksi. Autovuokraamo (Dollar) oli kohtalaisesti ilmastoitu, mutta siellä odotti pisin vuokraamojono, missä olemme olleet. Antti oli kyllä varannut auton jo Suomesta eli mahdollisimman nopeasti pitäisi hoitua. Tunnin vuokraamossa seisomisen jälkeen saimme Chevrolet Sonic LT:n allemme. Takapenkit oli kaadettava, että saimme lastimme mahtumaan.

Joudumme viettämään kaksi ensimäistä yötä Kahuluin Maui Seaside Hotellissa kun RCI-viikkomme alkaa vasta lauantaina. Siihen ajoi kuitenkin nopeasti. Hieman ahdas heikolla ilmastoinnilla varustettu huone ällöttävän kostealla kokolattiamatolla, mutta muuten ok. Meinasin romahtaa houkuttelevalle sängylle nukkumaan, mutta Antti repi minut ylös. Aurinkoa oli jäljellä reilu tunti. Ajoimme Paiaan seitsemän mailin päähän Kahuluista. Pieni Paia (hippimesta) vei sydämeni viime kerralla kun olin siellä tanssikavereideni kanssa. Tuntui hyvin oudolta olla taas samoissa mestoissa vain kolmen vuoden jälkeen. Se tuntui vähän kuin unelta. Ostimme mahimahihampparit Paian Fish Marketista ja menimme nauttimaan ne rannalle. Sen jälkeen Ho’okipa Beachin aallot kutsuivat Anttia hyppimään. Niiltä sai kyllä mukavasti kyytiä. Kohta biksut olivat hiekkaa täynnä. Aurinko laskeutui Maui Itin vuorten taakse. Rannalle oli tullut muutama muukin nuori pari sitä katselemaan.

Tyytyväinen mies Hawai'illa.

Tyytyväinen mies Hawai’illa.

Ho'okipa Sunset.

Ho’okipa Sunset.

Paluumatkalla kävimme isossa Wholefoods-marketissa ostamassa evästä pieneen jääkaappiimme.

Paikka: Maui, Hawai’i

Share: