Myöhäinen saapuminen kotiin kostautui tietysti aamulla kun nukutti niin pitkään, että puolilta päivin olimme vasta ylhäällä. Blogijuttuja oli päivitettävä heti ensimmäiseksi kun viime päivityksestä oli melkein viikko. Aamupalasämpylä oli ennemminkin makeahko pulla, jonka sisälle tungin kalkkunaleikettä, mutta sellaisiahan ne sämpyt täällä tuppaavat olemaan. Iltapäivä oli ehtinyt pitkälle kun lähdimme Lahainaan shoppailemaan. Ilmainen parkkipaikka löytyi kätevästi kun käännyimme Honoapi’ilanilta Shaw Streetille. Maui Hands –kauppa löytyi myös Lahainan keskustasta. Jatkoimme alumiinitaulujen ihastelua siellä. Oikeastaan se kauppa pitäisi kieltää meiltä, tulee liian suuri houkutus ostaa kolmaskin. Mutta siellä oli muutakin ihasteltavaa, sellainen lila metallinen abstrakti vettä muistuttava taide, joka maksoi melkein 1000 $ ja Polynesiatanssija-maalaus noin 800 $. Pitää varmaan perustaa säästötili tauluja varten.

Paikallinen Crazy Shirt on melko varma paikka Antille löytää hieno paita. Tilly Timm’s oli Maui-paitojen taivas, josta mukaan tarttui kolme paitaa. Cool Cat Cafe, vanha tuttumme ja Mauin paras burgermesta, oli tämän päivän ravintolavalinta. Minä valitsin Marilyn-burgerin, jonka olin syönyt viimeksikin ja Antti otti La Bamban. Viime kerrasta viisastuneena söimme jälkkäriksi Brownie Sundaen puoliksi.  

Lahaina

Lahaina

Shoppailuja

Shoppailuja

Cool Cat Cafessa

Cool Cat Cafessa

Lähdimme kahdeksalta ajamaan Kawililipoaan, koska meidän vuoromme alkaa klo 21. Yksi pikkuinen oli juuri matkalla mereen kun saavuimme paikalle. Joitakin lapsia oli seuraamassa sitä, jotka sitten lähtivät kohta ja paikalle jäi vain muutama vapaaehtoinen. Tänä yönä tapasimme Taran, jonka kanssa olimme lähettäneet mailia ja joka organisoi projektin kulkua. Hän asuu Oregonissa ja on ollut vuodesta 2011 mukana honuprojektissa. Tämä on kuitenkin vasta toinen kerta kun hän näkee honujen syntymisiä eli osuu paikalle oikeaan aikaan. Meillä oli melkoinen onni mukana kun varasimme lentoliput ja Mauin hotellin joulukuussa eikä kukaan voinut silloin vielä tietää, koska emo munii ja koska poikaset syntyvät. Tämä tieto laittoi kyllä arvostamaan kaikkea tähän mennessä koettua.

 Klo 21.40 poikasia kömpi hiekalle peräkkäin jopa neljä. Siitä riitti jokaiselle yksi vahdittava. Meidän oma piti pari kertaa kääntää kun se kippasi itsensä vahingossa selälleen. Jossain kohtaa oma vaihtui ehkä toiseen, mutta pääasia, että jokainen pääsi mereen. Vahtiminen vaatii aikamoista tarkkaavaisuutta, koska aalto heittää poikasen milloin mihinkin ja valo täytyy osata kohdentaa sinne minne poikanen on joutunut. Viimeisellä matka pesän pinnalta mereen kesti tunnin. Aallot veivät häntä jatkuvasti pitkälle rantaan ja varmaan monta kymmentä kertaa hänen piti lähteä valloittamaan meri uudestaan. Lopulta aallot olivat suotuisan kokoiset ja imaisivat hänet tarpeeksi pitkälle kyytiin.

Honuvauva

Honuvauva

 Klo 23 lähdimme kahdestaan tekemään emotsekkausta. Kun tulimme toisesta päästä rantaa leiriimme, yksi vauva oli taas purkautunut ja saimme vahtia hänen kulkunsa mereen. Sitten jatkoimme rannan toisen puolen tutkimista. Joskus ajattelin, että tulee matkoilla liian vähän käveltyä pimeällä rannalla meren aaltojen kohistessa tähtitaivaan alla. Nyt ei voi enää sanoa samaa. Täällä saa nauttia ihan kaikessa rauhassa ilman mitään ylimääräisiä ääniä.

 Kun tulimme takaisin, näimme hiekan poikki kulkevan paksun tumman juovan aika lähellä meidän pesäleiriä. Punaisessa valossa se näytti ihan ison kilpparin jalanjäljiltä. Kyllä ne olivat ne. Yksi kokeneempi lähti etsimään emoa rantapusikosta. Vähän aikaa siinä meni, mutta hän löysi sen. Emo oli etsimässä sopiva pesää munille. Silloin hänen piti antaa olla hyvin rauhassa, jotta hän ei palaa takaisin mereen. Me jatkoimme pesän vahtimista ja juttelimme Taiwan-miehen kanssa, joka ei ollut minkäänlaisessa vahtivuorossa, mutta ilmestyi pesälle silloin tällöin hengaamaan. Nyt oli sopiva hetki nauttia evästä, pullamössösämppyä ja cookeja. Noin puolen tunnin päästä emo oli löytänyt pesäpaikan ja alkoi kaivaa, jossa meni melkein tunti.

Honuemon jäljet (vähän huonosti näkyy kuvassa)

Honuemon jäljet (vähän huonosti näkyy kuvassa)

 Klo 0.30 pesästä tuli ulos yksi poikanen. Samaan aikaan emo oli munimassa, jolloin pääsimme sitä katsomaan kun hän ei ollut niin herkkä häiriöille. Kun pääsimme paikalle, hän oli munansa muninut ilmeisesti tosi nopeasti ja oli alkanut peittää pesää. Emo oli muninut puun kannon viereen hyvin kauas merestä. Mietimme kuinka poikaset jaksavat kulkea koko pitkän matkan mereen. Joskus pesä siirretään uuteen paikkaan jos alkuperäinen sijainti on huono. Istuimme parin metrin päähän emosta, joka välillä heitteli hiekkaa meidän päälle peittäessään pesää. Meitä istui noin viisi siinä hiljaa katselemassa. Siinä meni melkein tunti ja suoraan sanoen aika alkoi käydä melko pitkäksi. Antti kävi välillä syömässä Taiwan-miehen soppaa, jonka hän oli käynyt hotellissa kokkaamassa juuri. Minä en raaskinut lähteä emon luota kun en tiennyt koska emo lähtee takaisin mereen. En viitsinyt käyttää omaa valoani, kun kokeneempi rouva tuntui olevan hyvin tarkka siitä, että vain hän saa näyttää valoa, ettei emo vain häiriinny. Emon matka takaisin mereen oli aika hidasta rantakasvillisuuden seassa. Matkalla sandaalin pohjaan tarttui pitkäpiikkinen kiawe-kasvi, jonka tunsi heti kun se lävisti sandaalin pohjan. Onneksi näin sen verran, että sain poistettua sen.

 Kun emo pääsi rantakasvialueen läpi, matka hiekalla taittui nopeasti ja hän oli hetkessä takaisin meressä. Emon muninta-projektiin oli mennyt kolmisen tuntia. Meidän vahtivuoromme oli loppunut klo 2. Kolmen jälkeen lähdimme ajamaan hotelliin.

Paikka: Maui, Hawai’i

 

 

Share: