Heräsimme puoli yhdentoista aikaan viimeistelemään pakkaukset ja lähdimme ajamaan Kahuluihin. Auton palautus oli kätevää ja shuttle vei meidät nopeasti terminaaliin.  Ilmastoimaton lentokenttä oli hieman tukala. Turvatarkastusjonossa meille selvisi, että Antti oli saanut sellaisen boarding passiin, jolla pääsi ohitusjonosta turvatarkastukseen, mutta minä en ollut saanut. Mikähän järki siinä oli, että saman porukan ihmiset saavat eri arvoisen lipun. Jos meillä olisi ollut kova kiire lennolle niin silloin olisi ohituslipun ymmärtänyt, mutta meillä ei ollut ja olimme kuitenkin menossa samalle lennolle. Menimme siis yhdessä pitkään jonoon, jossa kuumuutta, nälkää ja janoa kokevat pienet lapsetkin jonottivat vanhempiensa kanssa.

Omaisuus taas pakattuna seuraavaan kotiin

Omaisuus taas pakattuna seuraavaan kotiin

Hawaiian

Hawaiian

Reilun puolen tunnin lento Kaua’in Lihueen meni mukavasti kirjoja lukiessa. Olin taas haltioissani Traveller’s South Pacific –kirjasta, jossa kerrottiin Polynesian kansojen mahtavan laajasta levittäytymisestä Tyynenmeren saarille, mutta kuitenkin kulttuurin ja kielen yhtenäisyydestä verrattuna Melanesian pieneen pinta-alaan, mutta hyvin kirjavaan kulttuuriin ja valtavan moniin kieliin.

Laskeuduimme neljältä Lihueen, Kaua’ihin, Antin lempisaareen koko maailmassa. Kun matkalaukut olivat saapuneet, pääsimme shuttlella Thriftyn vuokraamoon, jossa meillä oli auto varattuna. Ajoimme pari minuuttia Nawiliwiliin, ilman karttaa (, koska Anttihan tunsi lihuen kuin omat taskunsa). Huomasimme Kaua’in rauhallisuuden heti verrattuna Mauiin. Se olikin se asia, johon Antti oli viime kerralla ihastunut. Kaua’in voi kokea omana. Muualla rannoilla etsitään oma paikka, Kaua’illa voi etsiä oman rannan. Menimme yhdeksi yöksi Garden Island Inn –hotelliin, koska RCI-viikkomme alkaa vasta huomenna. Se oli ihan Banyan Harborin (viime kertaisen hotellimme) vieressä.

Matkalaukut odotttavat seuraavaa vuokra-autoa.

Matkalaukut odotttavat seuraavaa vuokra-autoa.

Sitten selvisikin, että huoneemme on Banyan Harborin taloissa vastapäätä meidän edellistä. Sisältä huoneisto oli maalattu vaalean vihreäksi ja seiniä koristivat pirtsakat sinisen, vihreän ja punaisen sävyiset maisemataulut. Ilmastointi oli hyvin miellyttävä olla taas olemassa viikon tauon jälkeen. Kovaa ääntä se tosin piti. Laukkujen purkaminen jätettiin hyvin minimiin, että päästään huomenna nopeasti seuraavaan majapaikkaan, jossa saamme onneksi kölliä kokonaisen viikon.DSC_0807

Kisu meidän pihalla

Kisu meidän pihalla

Kalapaki

Kalapaki

Kolmisen vuotta oli odotettu, että pääsemme taas Duke’s –ravintolaan Kalapaki beachille.  Antti valitsi päivälliseksi BBQ chicken flat breadin ja beach fries, minä valitsin kala-sandwichin, jonka kanssa tuli beach fries eli maailman parhaat ristikkoperunat. Olivat vieläkin parempia kuin muistin. Tämä on se ravintola, josta ei voi lähteä ilman jälkkäriä. Listassa on ainoastaan yksi jälkkäri, Hula Pie. Siitä oli kuitenkin ilmestynyt kaksi variaatiota sitten viime kerran, mutta pysyimme perinteisessä. Tuoreen suklaapohjan päällä korkea vaniljajätskipala, pähkinärouhetta ja kermavaahtoa, ui suklaakastikkeessa…nami ,nami, nami!!! Sitten nautittiin! Vihdoin Kaua’illa Hula Pien ääressä.DSC_0815

Hula Pie

Hula Pie

DSC_0822Kävimme sulattelemassa täysiä masuja rantanurtsilla auringon laskiessa. Kävelimme iltakävelyä ilmeisesti aasialaistyylisesti koristellun Marriot-hotellin omistamalla rantakiveyksellä. Aasialaiset norsu- ja leijonapatsaat tuntuivat hyvin oudoilta Hawaiilla. Jäimme istumaan tyhjälle penkille, tuijottamaan mustaa merta edessämme ja juttelemaan. Siinä vierähti pari tuntia kaikenlaista höpötellen ja olisi voinut vierähtää koko yö.

Kalapaki Beach

Kalapaki Beach

Juguiltapala ostettiin ABC:stä, joka on paikallinen turistin “perustarvikekauppa”. Hotellissa oli hitsin huono netti, ei onnistunut blogin laitto.

Paikka: Maui -> Kaua’i, Hawai’i

Share: