Tänään sitten niin väsytti aamulla. Meillä oli ajatusta lähteä aktivoitumaan klo 11, mutta siitä ei tullut mitään. Jäimme vain nukkumaan. Klo 16 lähdimme Luau-illalliselle Kilohanaan Lihuen viereen. Kilohanan luauta oli kehuttu saaren parhaaksi ja vaikka en ollut aikonutkaan mennä minkäänlaiseen luauun Hawai’illa niin jostakin syystä sitten kuitenkin halusin. Hawai’in Luau on iltajuhla, jonne mennään Hawai’i-paidoissa ja –mekoissa. Siellä syödään havaijilaista ruokaa ja tanssijat esittävät polynesialaisia tansseja. Puoleensavetävä rummutus odotti meitä pihalla. Siinä vaiheessa olisi tehnyt jo mieli laittaa lantio heilumaan.

Meille osoitettiin paikat hyvin lähelle katetun salin keskellä olevaa pyöreätä lavaa, joten näkyvyys oli tosi hyvä. Ruokailuun kuului avoin baari, josta haimme Mai Tait aluksi. Sitten Antin oli jatkettava alkoholittomilla, koska olimme autolla liikkeellä. Blue Hawaiian alkoholittomana ei kuitenkaan yhtään hävinnyt alkoholiversiolle. Ilta alkoi lupaavasti kun halukkaat pääsivät lavalle tanssimaan Hukilau-Hulaa tanssijan johdolla. Minä olin tietysti siellä. Se oli minulle vain lämmittelyä, jäin odottamaan milloin saan jatkaa.

Bändi viihdytti paikallisella musiikilla kun aloitimme ruokailua. Salaattikilhot tulivat yhdeksän hengen pöytiin kiertämään. Pääruuan haimme buffetista. Tarjolla oli violettia poi-muusia (tarosta tehtyä), riisiä, nuudelia, tomaattisipulisalaattia, paistettua kanaa, vaaleata kala ja nyhtöpossua. Jälkkäriksi oli kookosvanukasta, banaanikakkua, riisivanukasta ja ananaskakkua. Minun kokemuksen mukaan luauissa eri saarilla on aika lailla samat tarjoilut. Poi on tärkeä osa havaijilaista ruokakulttuuria. Taron juuri murskataan ja siihen lisätään vettä kunnes se muuttuu nestemäiseksi. Poi antaa lilan värin siitä tehtäville ruuille.DSC_0889DSC_0890

DSC_0887Muutaman hula auanan jälkeen, alkoi varsinainen Luau Kalamaku Show. Kalama tarkoittaa valoa ja kalamaku palavaa soihtua, jota ihmiset tarvitsivat ylittäessään merta. Niin kuin O’ahun Polynesian Cultural Centerissäkin, niin myös täällä luau perustui tarinaan. Tässä tarinassa Eteläisen Tyynenmeren asukkaat lähtivät tähtien avulla suunnistamaan merellä ja asettuivat Hawai’in saarille. Mukana tällä matkalla on isä, jonka tytär jää vielä etelään. Sitä kuvasivat energiset rumputanssit Tahitilta vaaleissa kaisloissa, vihreissä runsaissa vöissä ja päähineissä, jollaiset olisin halunnut itsellenikin pukea puhumattakaan että olisin kovasti halunnut lavalle. Matka esitettiin miesten melatanssilla, jossa oli mukana iso kanootti. Ka Uhane O Ke Kai, Meren henki, pukeutuneena siniseen perhosmaiseen asuun suojeli merenkulkijoita. Tulo Kaua’ille esitettiin Hula Kahikolla (ancient hula). Tarina huipentui hienoon tulitanssiin ensin muutaman liskoksi pukeutuneen esittämänä ja sitten mestaritulitanssijan esittämänä. Perhe yhdistyy Hawai’illa, jossa uusi sukupolvi syntyy.

Tahitia

Tahitia

DSC_0895DSC_0897DSC_0900DSC_0904Tarina oli upeata katsottavaa. Jäin vain odottamaan, milloin minä pääsen tanssimaan. Katsojan rooli on hyvin vaikea tällaisissa tilaisuuksissa. Ehkä tämä oli minun viimeinen luau. Palasimme hotelliin, jossa olimme jo ennen yhdeksää. Iltaa oli vielä reilusti jäljellä.

Paikka: Kaua’i, Hawai’i

Share: