Pakkasimme kamat eli seitsemän laukkua autoon ja ajoimme Wailua Beachille aamupalaeväille. Eväsleipää ja kookosjugua naamaan niin sitten olimme taas ravittu hetkeksi. Lentomme Honoluluun lähtisi vasta klo 13.36, joten meillä oli vielä aikaa käydä Kalapakissa Mango Maui tee –ostoksilla. Menimme ajoissa lentokentälle. Mahalo Until we meet again! Näin luki lentokentälle kääntyvän tien vieressä. Samaa voisimme myös me sanoa Kaua’ille.

Wailua Beach

Wailua Beach

DSC_0953Kun olimme palauttaneet automme ja päässeet viileässä shuttlessa kentälle, alkoi hikinen lentokenttärutiini. Matkalaukut tsekattiin Papeeteen asti. Turvatarkastuksen jälkeen olimme jo niin limassa reppujen ja kassien kantamisesta ja edestakas veivaamisesta, että kainalo- ja selkäpesu olisi ollut paikallaan. Onneksi gate 6:n odotustila oli viileä. Siellä viimeistelimme aamupalan kun söimme loppuun Safewaystä ostetut kosteat browniet, mutakakkua se ennemmin oli. Lento Honoluluun kesti alle puoli tuntia. Siellä meillä oli tunti aikaa vaihtaa konetta. Pointsit Honolulun kentälle siitä, että tällä kertaa pääsimme suoraan bussilla International-terminaaliin eikä tarvinnut jonotella uusiin turvatarkastuksiin. Gate 25:n kansainvälinen tunnelma siivitti meitä ranskan kielisellä kuulutuksella Tahiti-fiiliksiin. Oli kiva arvailla kuka matkustajista asuu Tahitilla, kuka Hawai’illa ja kuka jossain muualla. Portin monitorissa lukeva Papeete tuntui epätodelliselta ja futuristiselta. DSC_0960

Seinän levyisen ikkunan viereisellä kohoumalla oli kiva istua ja fiilistella ehkä elämän ainoata lentoa Hawai’ilta Tahitille. Hawaiian lennätti meitä tänäänkin eli ripaus Hawai’i-musiikkia oli matkassa. Lento kesti kuutisen tuntia. Ensimmäisen tunnin tappelin miniläppärini kanssa, joka ei millään saanut tehtyä jotain päivitystä loppuun eikä reagoinut mihinkään muuhun paitsi sammuttamiseen. Pikkasen meinasi mennä hermot. Mutta toimihan se sitten hyvin kun oli päivityksensä tehnyt. Päivälliseksi meille tarjoiltiin lihapullaa ja riisiä, jälkkäriksi macadamia-suklaa (niitä olisi voinut olla parikin). Otimme myös viiniä juhlan kunniaksi. Kirjoittamisen ohella luin Polynesian kansoittamisesta ja nukuin parit torkut.DSC_0962

Laskeuduimme yölliseen Papeeteen yhdeksän jälkeen. Kello oli samassa ajassa kuin Hawai’illakin. Lentokentällä meitä oli vastaanottamassa kolmehenkinen tahitilainen bändi. Mahtava vastaanotto ja mahtava fiilis tuli. Tästä se alkaa, meidän Tahitielämyksemme. Siitä ensimmäisestä ja valitettavan lyhyestä visiitistä on jo puoli elämää eli 15 vuotta.

Paluu pallon eteläpuoliskolle

Paluu pallon eteläpuoliskolle

DSC_0965Jo lentokoneessa olimme saaneet ”erikoiskohtelua” eurooppalaisina kun meidän tarvitsi täyttää vain yksi maahantulolappu ja siinäkin kysyttiin lähinnä olemmeko olleet aikaisemmin ja onko matkan syy holiday, honeymoon tai joku muu. Nyt pääsimme eurooppalaisina lyhyempään passintarkastusjonoon ja siitä sitten Hawai’in lentokenttään verrattuna ylimalkaiseen tarkastukseen. Tuli sellainen fiilis, että tännehän on paljon ”helpompi” päästä kuin Hawai’ille, ei minkäänlaisia kuulusteluja.

Matkalaukut odottivat meitä valmiina baggage claim-aulassa. Ensimmäinen yö Tahitilla oli vietettävä Airport motellissa, koska aamulla meillä on aikainen lento Boraan. Motelli on aivan lentokentän edessä, yksi katu piti vain ylittää. Sijainti oli kuitenkin pienellä mäellä, jonne johti röpyliäinen asfaltoitu tie. Siinä vaiheessa teki mieli taas kirota uudet nelipyöräiset matkalaukut, jotka Antti loppujen lopuksi kantoi ylös, kun niiden kulkemisesta ei tullut mitään. No säästimme kuulemma 20 dollaria, joku huikkasi meille. Sen verran kai sitten maksoi kyyti kentältä hotelliin varmaan jollakin ”ylämäkilisällä”. Kun saimme kamat roudattua pieneen askeettiseen, mutta siistiin huoneeseen, lähdimme metsästämään ruokaa, kymmeneltä yöllä. Nälkä oli kova, mutta ravintolat ja kaupat olivat kiinni. Sadan metrin päässä motellista päätien varrella oli roulotte (pakettiauto, jossa tehdään pikaruokaa) auki. Sieltä saimme ostettua mahimahia ja ranskalaisia kohtuulliseen hintaan. Kohtuullinen siis täällä, mutta ehkä tuplasti se mitä Suomessa tarvitsisi samanlaisesta setistä maksaa. Meillä ei ollut yhtään ranskan polynesian frangeja kun forex ei ollut niitä minulle mistään saanut. Dollarit kuitenkin kävivät, vaikka se vähän takkuista olikin.

Iltapala roulotesta

Iltapala roulotesta

Ruuan metsästys oli siis onnistunut, matkalla motelliin tapasimme pari torakkaa kadulla, yök… Mutta onneksi siis kadulla. Saimme masut täyteen ja tutustuimme paikalliseen TV-tarjontaan. Melkoisen kielikylvyn olisin voinut saada kun seurasimme englanniksi puhuttua ja ranskaksi tekstitettyä ohjelmaa. Monia ranskan sanoja alkoi palautua mieleen, vaikka en ole käyttänyt ranskaa yli kymmeneen vuoteen.

Menimme nukkumaan jo puolen yön aikaan. Sänkyyn oli laitettu vain lakana peitoksi. Mitään oikeaa peittoa ei löytynyt mistään kaapista eikä ilmastointia saanut säädettyä pienemmälle. Otin sitten kuivan pyyhkeen peitoksi niin ei tarvinnut palella.

Paikka: Kaua’i -> Tahiti, French Polynesia

Share: