Kuudelta oli herätys Bora Boralle. Kävimme aamiaisella, jossa saimme kokea ranskalaisuuden. Omeletit ja muut lämpimät ruuat olivat muistoja vain kun saimme tarjottimen, joka sisälsi patonkia, levitteitä, hilloa ja suklaapullan (, josta maailman paras pulla, minun ja äitini suklaakorvapuusti on muokattu). Hyvä kaakao oli positiivinen yllätys.

Kun olimme roudanneet kamamme motellin mäeltä alas, olimme lentokentällä. Antti suunnitteli hakevansa monta juustohampparia mäkistä illaksi. Lentokentän mäkissä ei myytykään hamppareita vaan Antti tuli takaisin mukanaan kassillinen ”juusto-kinkkupannukakkuja”. Check-innissä saimme maksettua lisämaksun kolmannesta matkalaukusta kaikille saarten välisille lennoille samassa ja hintaa tuli saman verran kuin yksinään lennolla Mauilta Kaua’ille, noin 80 €. Papeeten lentokenttä on pieni verrattuna Hawai’in pääsaarten lentokenttiin. Oikealle portille ei tarvinnut kauan hakea ja siellä oli vain kourallinen ihmisiä.

Fenua Student ja Club Tiare, hitsi kun en voi enää liittyä. Ja niille, jotka eivät vielä tidä, ne ovat Fenua ja Tiare ovat kahden kissamme nimet.

Fenua Student ja Club Tiare, hitsi kun en voi enää liittyä. Ja niille, jotka eivät vielä tiedä, Fenua ja Tiare ovat kahden kissamme nimet.

DSC_0977Kiipesimme Air Tahitin potkurikoneeseen. Meitä oli neuvottu istumaan vasemmalle puolelle, josta on paremmat näkymät. Lento kesti puolisen tuntia, mutta nyt ensimmäistä kertaa lento tuntui liian pitkältä. Odotin koko ajan nenä ikkunassa milloin Bora Boran netistä tuttu laguunimaisema motuineen tulee näkyviin. Sitä ennen ylitimme Mo’orean, Huahinen ja Raiatean. Vihreät keskeltä vuoristoiset saaret turkoosin laguunirenkaan ympäröiminä olivat satumainen näky. Niin oli myös pitkulainen Motu Piti Aau, Bora Boran suurin motu toisella puolellaan turkoosi laguuni toisella puolella sininen Tyynimeri.

Motu

Motu

Vuosituhansia sitten tulivuoret purkautuivat Eteläisessä Tyynessämeressä muodostaen saaria. Koralliriutat syntyivät matalaan paikaan, rannan lähelle. Ennen pitkää saaret alkoivat laskeutua takaisin mereen mutta niiden koralliriutat jatkoivat kasvuaan, rikkoivat veden pinnan ja muodostivat omia saaria, Motuja. Motu tarkoittaa Polynesiassa matalaa saarta, jonka turkoosi laguuni yleensä erottaa niiden emosaaresta. Monia Polynesian saaria ympäröi ns. Moturengas.

Motu Mutella

Motu Mutella

Laskeuduimme lentokenttämotulle eli Motu Mutelle. Hotelleista tulevat eri kokoiset veneet tulivat hakemaan matkustajia omille motuilleen tai pääsaarelle. Meidän kuljetus oli vähän myöhässä ja meidän pikkuveneen kuljettaja Vincent olikin kovasti pahoillaan. Mutta mikäpä kiire meillä, aamuhan oli vasta aluillaan paratiisissa. Onneksi meitä ei ollut muita pariskuntia menossa Eden Beach hotelliin, sillä meidän tavarat mukavasti täyttivät pienen moottoriveneen. Parikymmentä minuuttia kovaa kyytiä laguunissa ja olimme perillä Motu Piti Aaulla, josta jo mainitsin. Samalla motulla sijaitsevat myös kalliimmat hotellit, kuten Le Meridien, Four Seasons ja St. Regis overwater bungaloweineen, joissa yöltä saa maksaa 1000-3000 €. Meidän hotelli oli reilusti edullisempi, mutta yhtä hyvällä näkymällä.

Matkalla omalle motulle

Matkalla omalle motulle

Over Water Bungaloja matkan varrella

Over Water Bungaloja matkan varrella

Meidän laiturilla

Meidän laiturilla

Vene kiinnittyi noin 50 metriä pitkän laiturin päähän. Laguunin syvyys oli siinä kohtaa vain hädin tuskin vyötäröön ja pohja näkyi hyvin kirkkaassa vedessä. Laiturin päässä oli pitsipeittoinen parisänky. Koko laiturin pituudelta olevat simpukat tekivät tunnelmasta täydellisen. Ihan kuin olisimme kävelleet postikorttiin tai netin paratiisimainokseen. Rannassa odotti muutama bungalow ja pienen receptionin yhteydessä oleva ruokailualue. Hotellin omistaja Vlad oli eurooppalaissyntyinen. Hän esitteli meille hotellin palvelut ja kertoi mahdollisista retkistä. Toby, hotellin koira, tuli myös esittäytymään. Hyttysiä oli, ne ehtivät syödä meitä kymmenittäin ennen kuin meille tarjottiin karkotetta, jota oli vapaasti saatavilla receptionissa.

Toby, meidän lainakoira

Toby, meidän lainakoira

Pääsimme majoittumaan omaan bungaloon, parin metrin päähän laguunista. Maisema oli Bora Boran pääsaarelle ja sen korkeimmalle vuorelle Otemanulle. Viehkeässä bungalossa odotti kukkasin koristeltu sänky ja tunnelmallinen puutasoja ja kivilaattaa sisältävä kylpyhuone. Sukelsimme hyttysverkon suojaan sänkyyn pikkupäikkäreille.

Maisema Bora Boran pääsaarelle meidän bungalon pihasta.

Maisema Bora Boran pääsaarelle meidän bungalon pihasta.

Meidän bungalow

Meidän bungalow

DSC_0983 DSC_0985Iltapäivällä menimme tutustumaan laguuniimme, jossa pystyi uimaan käsipohjaa monta kymmentä metriä. Pohja oli hieman savimaista. Pieniä valkoisia kaloja ui siellä täällä. Olimme ainoat laguunissa meidän näköpiirissä. Täällä sai todellakin sen rauhan, jota muualla välillä kaipaa. Illalla istuimme omalle pikkuterassille minä kirjoittamaan blogia ja Antti lukemaan. Arinko laski vuorten taakse. Tunnelma oli kohdillaan pienten aaltojen paiskautuessa rantaan.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Päiväkirjaa terassilla

Päiväkirjaa terassilla

Menimme päivälliselle seitemän aikaan. Koko motulla ei ole yhtäkään ruokakauppaa, joten olemme ihan hotellin ruokien armoilla, ellemme käy pääsaarella kaupassa. Meidän lisäksi hotellissa asui seitsemän hengen seurue, jotka olivat myös illallistamassa. Valitsimme mahimahin vaniljasoosissa ja riisin kanssa. Mielenkiintoinen makuelämys. Jälkkärivaihtoehtoja oli kaksi; jätskiä ja liekitettyä banaania vaniljajätskin kanssa. Kokeilin banaania, joka tuli sinisessä liekissä pöytään. Mielenkiintoinen elämys sekin.OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Illalla kävimme vielä hengaamassa laiturin päässä olevalla sängyllä. Sinne johtavien simpukoiden alla oli lamput valaisemassa tietä. Niin kaunista yöllistä Bora Boraa vasten.

Pelkkä kattohyrrä tuntui riittävän bungalossa ilmastoinniksi. Sen takaa kuulimme vielä aaltojen äänet ulkoa.

Paikka: Tahiti -> Motu Piti Aau, Bora Bora, French Polynesia

Share: