Heräsimme juuri aamiaiselle, jota oli puoli kymmeneen asti. Ensin näytti siltä, että hotellin hintaan kuuluvaan aamiaiseen sisältyi vain muroa ja jugua, mutta kohta tuotiin pöytään myös paahdettua patonkia, päällisiä ja hedelmää. Kokeilin ravintolaterassilla blogin päivitystä. Sain tekstin ladattua ja seitsemän kuvaakin, mutta loput kuvat jäivät jumittamaan enkä saanut niitä millään tempuilla nettiin. Täytyi hyväksyä, että täällä on paska netti ja blogipäivitysten teko on erittäin haasteellista ehkä jopa mahdotonta.

Otemanu ja taaempana Pahia

Koska aamu oli ollut laiskan puoleinen, päätimme ryhdistäytyä. Nappasimme iltapäivällä kajakin ja melat rannasta ja lähdimme melomaan kohti motumme eteläkärkeä. Olimme pakanneet vesikassiin kaiken tarpeellisen. Kajakin ohjaaminen osoittautui haasteelliseksi vaikka olimme tyynessä laguunissa, mutta pian opimme vesipelimme metkut. Tapasimme ensimmäisen pienen rauskun, se näytti ihan lentävän veden alla. Kajakkimme hörppi vettä, jota oli kuitenkin helppo äyskäröidä räpylällä pois. Vesi vaihtui sinisen turkoosista vaalean turkoosiin kun meloimme muutaman kymmenen metrin päästä rannasta. Pitkin rantaa näytti olevan harvakseltaan jokunen mökki ja niiden pihalla vahtikoiria. Kauempana edessä näkyi aaltoja jotka törmäsivät vaahtopäinä laguunin reunaan.

Rantauduttu motun eteläpäähän

Rantauduimme 50 minuutin melomisen jälkeen motumme päähän simpukkaiselle autiolle rannalle. Korallia näytti olevan siellä täällä hiekkapohjassa isompina ja pienempinä kekoina. Puimme räpylät ja snorklit ja menimme tutustumaan veden alaiseen Bora Boraan. Korallit asustivat hyvin matalassa vedessä, veden syvyys oli siinä kohtaa enimmillään reilun metrin. Siellä näkyi voimakkaan sinisiä ja vaaleanpunaisia koralleja totuttujen keltaisien sävyjen lisäksi. Pieniä valkoisia mustaraitaisia kaloja pyöri kovasti värikkäiden korallien luona. Hawai’in humuhumua muistuttava, mutta vaaleampi versio uiskenteli myös täällä. Ajattelimme jo, että palaisimme rantaan reilun parinkymmenen minuutin snorklaamisen jälkeen, mutta sitten bongasin rauskun (sting rayn), joka uida lepatti kauniisti. Ensimmäisen vedenalaisen rauskun näkeminen oli mykistävä kokemus. Se vain eteni nopeammin kuin honut, joihin olemme tottuneet, niin kuvaaminen oli vähän haasteellisempaa. Saimme kuitenkin kokea kohta toisen samanlaisen kaverin ja nauttia hänen vedenalaisesta liitämisestä.

Rausku (Sting Ray)

Pienehkön korallimöhkäleen alla kurkisti oranssin punainen mureena. Sekin oli ensimmäinen laatuaan, jonka näin snorklatessa. Se kurkisti sen verran, että tuli hiukan meidän kuvattavaksi. Vaikka laguuni oli hyvin matala tässä kohtaa, niin virtaus oli voimakasta. Hätätilanteessa olisi toki voinut kävellä rantaan. Aurinko oli jo matalalla kun kello läheni kuutta. Oli lähdettävä takaisin kun emme halunneet meloa pimeässä. Rannassa teimme simpukkalöytöjä, isoja komeita valkoisia ja harmaan sävyisiä. Olimme simppuparatiisissa.

Mureena

Simppulöytöjä

Valitsimme parhaimmat ja pakkasimme ne mukaan. Paluumatkalla tuuli oli aluksi meidän puolella. Aurinko oli juuri laskemassa pääsaaren taakse ja taivas oli upean värinen. Pian virtaus alkoi kääntää meitä jatkuvasti oikealle rantaan. Kova vastaan melominen ei aina auttanut vaan annoimme virtauksen kääntää meitä ympäri ja jatkoimme sitten eteenpäin. Auringon lasku ja pikkuhiljaa pimenevä taivas loivat tunnelmaa paluumatkaan. Olimme perillä omassa rannassa juuri kun tähdet alkoivat ilmestyä taivaalle. Laituri oli simpukkavaloineen taas niin kaunis tummaa Otemanu-vuorta vasten.

Bora Bora Sunset

Laituri yöllä

Välinehuoltoa

Kävimme suihkussa ja pukemassa illalliselle. Nälkä oli jo kova kun olimme painelleet koko päivän pelkällä aamupalalla. Söimme tänään sopivasti tulista Thai Fishiä. Esillepano on täällä kuin hienommasta ravintolasta, mutta annoskoko on suurempi, sellainen josta saa masunsa täyteen. Suklaajätskijälkkärin jälkeen kävimme vielä laiturin sängyllä kokeilemassa netin toimivuutta, mutta yhtä huono se oli kuin terassillakin.

Thai Fish

Terassin lemmikit

Paikka: Motu Piti Aau, Bora Bora, French Polynesia