Olimme jo kahdeksalta aamiaisella koska vene ja sitä kuljettava Robert tulivat hakemaan meitä Lagoonarium-retkelle klo 8.30. Kokopäiväretken hinta oli meidän mielestä edullinen, alle 90 € hengeltä ja siihen kuului lounas. Uusi aurinkoinen päivä Bora Boralla oli alkamassa. Otemanun huippu oli tyypillisesti pilvien peitossa. Ajoimme pääsaaren pikkusatamaan (sellaiseen, johon mahtuu vain pari paattia), jossa veneeseen tuli muutama ihminen lisää. Robert yritti selvittää meille päivän ohjelmaa. Hänen englannin kielensä oli hyvin heikkoa. Hän käytti lähinnä sanoja shark ja swimming. Pari kertaa hän sanoi ”only touch your wife”. Sepä riitti sitten tiedoksi siltä erää…OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sitten haimme yhden pariskunnan vielä Meridienistä ja noin 12 hengen turistiseurue oli kasassa. Saimme nauttia elävästä musiikista, kun mukaan tullut saarelaismies Max ja hänen kaverinsa soittivat ukulelea ja rumpua ja lauloivat, lähinnä kansainvälisiä biisejä, mutta ajoittain tahitin kielisin sanoin.

Max ja sen kaveri

Max ja sen kaveri

Ensimmäinen snorklausmesta oli Bora Boran laguunin eteläosassa lähellä laguunin ja varsinaisen meren rajaa, myös lähellä sitä paikkaa, jossa olimme eilen kahdestaan. Ankkuroiduimme turkoosiin kirkkaaseen alle kahden metrin syvyiseen paikkaan. Tarkoitus oli snorklata riuttahaiden kanssa. Pulahdin kirkkaimpaan veteen missä olen ikinä ollut ja näkymä oli upea. Kymmenittäin keltamustavalkoisia kaloja. Parin metrin päässä uivat metrin pituiset riuttahait, jotka tunnistaa mustista evän päistä. Niitä ui joka puolella, yksittäin, kahdestaan ja isommissa porukoissa. Pienet hait eivät pelottaneet ensisilmäyksen jälkeen. Ne olivat oikeastaan aika kauniita. Muutama rausku (sting ray) lenteli siellä täällä. Niiden lepatusta oli niin kiva katsella. Kaksi heistä asettui pohjaan hiekalle lepäämään. Meillä oli tällä kertaa molemmilla vesikamerat käytössä ja se oli ehdottomasti hyvä idea (kun niitä kerran oli varalle toinen ostettu). Saimme molemmat räpsiä mitä halusimme ja oli helpompi ottaa kuvia toisesta kun ei tarvinnut aina erikseen sopia ja vaihtaa kuvaajaa. Saimme nauttia hai- ja rauskuparatiisista riittävän aikaa. Tyypillisesti olimme viimeiset kiipeämässä takaisin veneeseen.

Reef Sharks

Reef Sharks

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Rauskut

Rauskut

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAToinen snorklimesta oli parin minuutin veneilyn päässä ns. Coral Garden. Siinä vaiheessa oli jo niin kovapissahätä, että ensimmäinen asia veteen päästyä oli sopivan kuspaikan löytäminen. Sen jälkeen saatoimme taas ihailla vedenalaista maisemaa. Isojen korallikumpujen lomassa uiskenteli keltaisia, sinisiä, vaaleanpunaisia kirkkaita kaloja. Kiinniolevien simpukoiden raosta näkyi ulospäin kaunis sininen tai violetti sisälmys.OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

45 minuutin snorklaus meni nopeasti ja olimme taas viimeisiä kiipeämässä veneeseen. Seuraavaksi veneilimme saaren ympäri. Saaren eteläkärjessä on Bora Boran ainoa hiekkaranta Matira Beach (kun motuja ei lasketa). Siellä oli taitava kite surfing-jäbä, joka leijaili kerran meidän veneen yli. Näytti hitsin mahtavalta touhulta. Meidän motusta katsottuna Boran toisella puolella sijaitsee Vaitape, ns. pääkaupunki, oikeasti pieni kylä. Pieni satama siinä oli ja muutamia taloja. Saaren pohjoisosassa vihreyksien seassa oli tykki, joka oli toisen maailman sodan peruja.

Matira

Matira Beach. Pahia ja Otemanu etelästä katsottuna.

Kite Surfing

Kite Surfing

Takaisin Boran laguunin meidän puolella veneilimme kalleimpien hotellien St. Regisin ja Four Seasonsin ohi. Kyllä sieltä yksi rikas bongattiin veden päällisen bungalonsa terassilta.

Rantauduimme pienelle Motu Taufari’ille, privaattimotulle. jossa lagoonarium sijaitsi. Koirat tulivat ensiksi tervehtimään ja kaipaamaan rapsuja. Rannassa laguunista oli rajattu muutama alue, joissa uiskenteli haita ja rauskuja. Niistä isoimmassa oli avoimet ovet eläimille poistua vapauteen, mutta säännöllisen ruokailun vuoksi he viihtyivät aitauksen sisällä. Menimme ensin suljettuun aitaukseen uimaan ja snorklaamaan. Siellä ui tumma parin metrin pituinen nurse shark, joka pidettiin siellä, koska sen oli tarkoitus lisääntyä. Sen kanssa ui kaksi saman kokoista lemon sharkia ja kaksi rauskua. Lähes huomaamatta olimme siirtyneet pienten riuttahaiden seurasta isompien haiden seuraan. Jos sellainen olisi tullut eilen vastaan, niin olisin kyllä luullut kuolevani. Rauskuja sai koskea selkään. Kun uskalsin ja vihdoin ylsin, se tuntui pehmeältä ja limaiselta.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Siirryimme isoon altaaseen uimaan. Siellä tuli vastaan eri kokoisia sitruunahaita (hailean keltaisia) ja pienempiä riuttahaita. Hait uivat meidän lähellä, niitä oli kymmeniä. Ne kuitenkin väistivät ihmisiä eivätkä onneksi tulleet ihan iholle. Myös tässä altaassa oli muutama rausku. Altaan syvyys oli syvimmillään noin 1,5 metriä ja suuressa osassa pystyi nousemaan seisomaan. Jos joku hai tai monta oli pelottavan lähellä, niin nousin seisomaan. He kun eivät ole ylhäältä päin niin pelottavia kun suu ei näy. Antti oli ihan onnessaan kun sai uida haiden kanssa.OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lemon Sharks

Lemon Sharks

Seuraava ohjelmanumero oli shark feeding. Haille heitettiin kalan paloja veteen. Sen aikaa me olimme rannalla seuraamassa. Sitten olikin meidän ruokinnan aika. Puolet porukasta lähti paluumatkalle silloin. He olivat ostaneet vain puolipäiväretken. Me sen sijaan muutaman muun pariskunnan kanssa saimme nauttia Polynesialaisen lounaan. Siihen kuului grillattua mahimahia, kanaa, keitettyä taroa, riisiä, salaattia, jossa oli kaalia ja raakaa kalaa, patonkia ja jollain ihmeen tavalla valmistettua banaania, joka oli ehkä tarosta saanut violetin värin ja oudosta ulkomuodosta huolimatta hyvää. Jälkkäriksi makeaa sitrushedelmää, en tiedä mitä.

Shark Feeding

Shark Feeding

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Polynesialainen lounas

Polynesialainen lounas

Ruokailun jälkeen meillä oli pari tuntia aikaa oleskella. Tällä retkellä ei todellakaan ollut mikään kiire, mikä oli tosi ihanaa vaihtelua nopeatempoisiin turistisetteihin, joita on tullut koettua siellä ja täällä. Rahalle oli todella saatu vastinetta. Antti sanoikin, että paras retki ikinä.

Motun käveli ympäri kuulemma 20 minuutissa. Lähdimme kiertämään heikkolaatuista polkua. Maassa oli paljon isompaa ja pienempää koloa. Mietin olisivatko ne ravun koloja. Ne vähän arveluttivat minua. Ei kävelty kuin ehkä kymmenen metriä ja Antti käski yht’äkkiä mennä takaisin. Kipitin pikaisesti takaisin laguunin rantaan. Antti ei ollut nähnyt otusta kokonaan, mutta ainakin sillä oli ollut pitkiä jalkoja enemmän kuin tarpeeksi. Mietimme kuinka isot hämähäkit olisivat kulkeutuneet motulle. Saattoihan se olla rapukin. Palasimme mieluummin uimaan haiden kanssa kuin olimme yhtään lähellä moisia kauheita otuksia. Pari muutakin meidän ryhmästä oli palannut haialtaaseen.

Haille ruokaa

Haille ruokaa

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAAntti halusi tavata vielä nurse sharkin. Robert tuli syöttämään rauskua, joka tuli ihan kiinni Robertin takapuoleen, koska hänellä oli ruokaa. Rentoa hengailua haiden ja rauskujen kanssa. Antti metsästi kuvaa hain naamasta ja suusta. Se oli haasteellista, koska hait eivät kauaa uineet ihmistä kohti vaan lähtivät väistämään.

Ankerias

Ankerias

Onnellinen mies haiden kanssa.

Onnellinen mies haiden kanssa.

Klo 14.30 oli Robertin ja Maxin vetämä pareo show. Max säesti ja Robert esitteli pareon sitomistyylejä käyttäen kolmea naista mallina. Harmi, että minä en päässyt osallistumaan. Se meni paikoitellen leikillään hieman pervoksi, mutta ihan hyvällä maulla. Hän käytti myös itseään mallina kun neuvoi kuinka mies voi tehdä pareosta housut tai paidan.

Kolmelta meitä lähdettiin viemään takaisin hotelleihin. Meridieniläiset pääsivät ensimmäisenä. Sitten oli meidän vuoro kun loput asuivat pääsaarella. Max kertoi muille, että Eden Beach on paras hotelli. Muut kuvailivat meidän hotellia eli muutamaa bungaloa rannalla, kun lähestyimme laituria. He kuvasivat myös laiturin päässä olevan sängyn. Taisivat luulla meidän asuvat jossain luksushotellissa, ei se mitään.

Raikastavan suihkun jälkeen astuimme bungalostamme ulos biitsille. Oli taas aika toteuttaa unelmia ja tanssia Bora Boralla.DSC_1020

Illallisella söimme tuna-rapuspagettia, ihan huippuhyvää. Simpukasta ja kukista tehdyt pöytäkoristeet vaihtuivat joka ilta. OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Meille oli vessaan ilmestynyt iso määrä muurahaisia pienestä kolosta. Saimme emäntämme suihkimaan niihin bygonia, mikä näytti tehoavan. Vietimme sitten loppuillan sängyssä kirjoitellen ja lukien. Ihan mukavaa rentoa olemista sekin.

Paikka: Motu Piti Aau, Bora Bora, French Polynesia

Share: