Aamupalailun jälkeen lähdimme kävelemään meren puolta motua pohjoiseen. Olimme eilen varanneet turtle conservation center –esittelyn, joka oli hotelli Meridienissä. Se oli alkamassa klo 10 ja varasimme aikaa kävelyyn reilu puoli tuntia. Se siinä menikin ja olisi kannattanut varata vähän enemmänkin, kivikkoista ja simpukkaista vain paikoitellen hiekkatietä oli vähän hidas kulkea sandaaleissa. Matkan varrella oli leuanvetotangot, joita Antti ei tietenkään halunnut pelkästään ohittaa.

Ensin tuli vastaan Intercontinentalin takapiha, sitten lopulta Meridienin takapiha/työmaa. Polku laguunin puolelle oli täynnä maassa olevia koloja. Sitten melko ripeästi kipitin laguunin puoleiselle rannalle. Todennäköisesti ne ovat rapujen koloja, mutta mielikuvitus tekee välillä kovasti pahaa. Ja isot ravut ovat myös kamalia.

Security-kopin mies saattoi meidät työmaan ohi, jonka jälkeen seuraava security-mies saattoi meidät receptioniin, jossa tutustuminen maksettiin. Parin tunnin tutustumisella oli reilusti hintaa, mutta toivottavasti se raha meni honujen hyväksi. Honu center on perustettu honujen suojelemiseksi, koska vieläkin jotkut paikalliset metsästävät niitä lähinnä uskomusten vuoksi. Sinne tuodaan myös loukkaantuneita honuja. Nuoria honuja (green turtleja) ui laguunista eristetyssä altaassa. Biologi-mies tuli ruokkimaan niitä. Osa ruuasta meni linnuille, jotka olivat tulleet paikalle ruuan toivossa. Toisessa altaassa oli isoin näkemäni mureena, miehen pituinen ja hyvin paksu. Semmoinen otus olisi ollut jo vähän pelottava tavata snorklatessa. Pienen ecological centerin pihalla altaassa asui kaikenlaista merenelävää. Pieni vaalea mustapiikkinen merisiili liikutti pieniä piikkejään kun sen otti käteen. Suu oli pieni pyöreä punertava pallo keskellä eläintä. Seuraava tuttavuus oli 15 cm:n pituinen musta merikurkku. Pötkön toisella puolella on suu ja toisella puolella peräpää, josta suihkusi vettä ulos. Löysä limainen pötkö oli jännän tuntuinen kädessä. Saimme käteemme myös meritähden, joka näytti meritähdeltä vain sen masupuolelta, jossa viisi ”sakaraa” erotti sen viisi masulokeroa. Hänellä ruoka meni sisään samasta pienestä aukosta keskeltä kun tuli uloskin ruuansulatuksen jälkeen. Meritähtimötikkä oli nyppyisen tuntuinen kädessä.OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pikkuhonujen ruokinta

Pikkuhonujen ruokinta

Merikurkku

Merisiili

Merikurkku

Merikurkku

Meritähti

Meritähti

Kävimme katsomassa vähän isompia honuja, jotka olivat omissa altaissaan. Kaksi heistä oli menettänyt toisen eturaajansa. Saimme vähän extraesittelyä kun muut olivat lähteneet ja pääsimme tutustumaan pienen pieneen akvaarioon ja biologi esitteli meille honun sisäelimiä muovisen honun sisältä. Munuaiset ovat hyvin isot merivedessä elämisen vuoksi. Pitkulainen suoliston näköinen osa oli munien kehityspaikka. Sinne niitä muodostuu kerralla jopa 200 ennen kuin emo menee ne munimaan rantaan. Toinen mielenkiintoinen nisäkkäästä poikkeava juttu oli siittiöiden säilöntä. Naarashonu voi varastoida osan urokselta saamistaan siittiöistä ja munia toisen kerran puolen vuoden sisällä. Honut lisääntyvät täällä kesällä eli meidän talvella. Tähän aikaan vuodesta niitä on täällä hyvin vähän.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Honubiologiaa…!

Akvaarion merisiili

Akvaarion merisiili

Biologi neuvoi meille paluureitin meren puolelle. Ei tarvinnut mennä enää kolojen valtaamasta paikasta. Tarvitsi vain kahlata matala joki. Aurinko paahtoi kovasti ja röpeliäinen tie tuntui jatkuvan ikuisuuden ennen kuin pääsimme kääntymään Eden Beachiin. Olimme takaisin lounasaikaan. Meillä oli tarkoitus mennä vielä Matira Beachiin, pääsaareen ainoalle hiekkarannalle. Isäntämme ei kuitenkaan saanut Vincentiä (veneen kuljettajaa) kiinni puhelimella. Eli se nyt jäi, mutta pääsemme huomenna käymään pääsaarella kun menemme lentokentälle.

Maisemaa motulla

Maisemaa motulla

Loppupäivä oli sitten pyhitetty taas chillailulle kun emme päässeet motultamme mihinkään eikä kanoottimatkan päässä ollut mitään mihin olisi viitsitty mennä. Nälkä oli ja Vlad teki meille ihan tosi hyvät katkarapusalaatit. Kookoksia oli tipahdellut tänään puista ja saimme yhden niistä pillillä juotavaksi. Romanttista, saimme istua taas ihan kahdestaan ravintolassa.DSC_0101DSC_0115OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vietimme iltapäivää laiturin sängyllämme (“meidän”, koska ei siellä koskaan ketään muutakaan porukkaa näkynyt) ja kuuntelimme omaa soittolistaa miniläppäriltä. Melanie C:n I turn to you, Jenni Vartiaisen Vedenalaista, Madonnan La Isla Bonita, Alexian Summer is crazy… Ihan parasta!

Illalla nauttimme viimeistä päivällistä, kana-katkarapuspagettia. Niin namia, taas kerran. Pöperöt ovat täällä ensiluokkaisia.

Paikka: Motu Piti Aau, Bora Bora, French Polynesia

Share: