Ohjelmassa aamupala ja pakkaukset. Nyt oli kyllä vähän haikea lähteä, ensimmäistä kertaa tällä matkalla. Isäntäväki saattoi meidät laiturille ja auttoi kuormamme Vincentin pikkuiseen veneeseen. Hän kuljetti meidät Anauhun, pääsaarelle. Sieltä meille oli tilattu taxikyyti Vaitapeen. Näin matkan teko oli selvästi halvempaa kuin veneeellä suoraan Motu Mutelle. Venekyyti oli hieman pomppuinen ja roiskeinen. Jännitin pikkuisen tavaroideni puolesta. Sain huokaista helpotuksesta kun olimme perillä ja saimme tavaramme siirrettyä kuivina viileän taxiin. Kyyti Anausta Vaitapeen kesti noin 20 minuuttiia. Saimme jättää matkalaukkumme sataman turistitoimistoon siksi aikaa kun kävimme kiertämässä Vaitapen muutamat kaupat kun meillä oli reilu tunti aikaa ennen ilmaisen lentokenttälaivan lähtöä.

Bye Bye Eden Beach.

Bye Bye Eden Beach.

Vaitape

Vaitape

Teimme yhdessä turistipuodista vähän pareo ym. shoppailuja.  Tsekkasimme pari taidegalleriaa, joista toisessa oli ihan normaalin ihmisen lompakolle sopivia paikallisten tekemiä maaluksia mm. polynesialaisista naisista ja  kanootilla soutelevista miehistä.DSC_0120Toinen sandaalini sanoi sopimuksen irti alle kuukauden käytön jälkeen. Onneksi Mauilta ostetut sai kaivaa matkalaukusta. Antti kävi hakemassa piparia ja sipsiä varamurkinaksi seuraavaan hotelliin. Laivamatka Motu Mutelle, lentokentälle, oli mukava taittaa vaihteeksi isossa veneessä sisätiloissa. Ei tarvinnut huolehtia hiusten solmuuntumisesta tänään. Pienen check-in –jonon jälkeen meillä oli vielä aikaa nauttia edullista lämmintä paninia kahvila Pora Porassa ja seurata kun Four Seasonsin ym. tulevat asukkaat ilmoittautuivat pikkutiskeille, jossa heidät otettiin vastaan.

Shuttle lentokentän ja Vaitapen välillä.

Shuttle lentokentän ja Vaitapen välillä.

Hienompien hotellien vastaanottotiskejä

Hienompien hotellien vastaanottotiskejä

Heippa Motu!

Heippa Motu!

OLYMPUS DIGITAL CAMERAMeidän hyrräkone lähti klo 14, paikallinen lähijuna, joka lensi Raiatean ja Huahinen kautta Tahitille, Papeeteen. Raiatean välilasku oli 20 minuuttia, siinä ehti vähän torkahtaakin. Toisen 15 minuuttisen lennon jälkeen olimme perillä Huahinessa. Laskeuduimme Huahine Nuin (ison saaren) Fareen, ”pääkaupunkiin”. Hotellimme Relais Mahanan edustaja oli siellä ojentamassa kukkaleitä meidän kaulaan ja auttamassa matkalaukkuja pakettiautoon. Meidän lisäksi toinen pariskunta, häämatkalaiset Ranskasta, tulivat samaan hotelliin. Hotellimme sijaitsi Huahine Itin (pienen saaren) eteläkärjessä. Pieni silta yhdisti Nuin ja Itin toisiinsa, joten sinne pystyi ajamaan. Matka Itiin kesti puolisen tuntia ja oli verrattoman kaunista. Kumpuilevaa vihreyttä, vuoria, laaksoja, meren lahtia jatkuvasti. Kaunein kokemani saari. Ajattelin, että meidän olisi pitänyt tulla tänne ainakin viikoksi, että voisimme vain tuijottaa kaunista saarta, mutta pääseehän tänne uudestaankin jos kovasti tekee mieli.

Huahine

Huahine

Huahine

Huahine

Huahinen lentokentällä

Huahinen lentokentällä

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nuin ja Itin yhdistävä silta

Nuin ja Itin yhdistävä silta

Relais Mahana oli yksi Huahinen harvoista hotelleista, toinen hotelli on Faren lähellä ja kolmas on venematkan päässä ja menestyy tällä hetkellä hyvin heikosti. Huahine ei olekaan mikään turistisaari.

Varasimme receptionista huomiselle arkeologisen retken, jota oli Trip Advisorissa kehuttu.  Asetuimme asumaan bungaloomme, jonka nimi oli Matau (fish hook). Ilmastoitu ja jääkaapilla varustettu bungalow oli vaihteeksi hieno asia, ja KSB. Täällä piti olla huoneissa toimiva netti, mutta pian kävi ilmi, että se toimi vain Antin tabletissa ja ylläri pylläri, minun miniläppärissä ei. Rantaravintolassa sain oman koneeni toimimaan. Oli hienoa saada ladattua kuvia blogiin muutaman päivän tauon jälkeen, vaikkakin se oli hidasta. DSC_0135

Sängynpäätytaidetta

Sängynpäätytaidetta

Kävimme tutustumassa hotellimme rantaan ja seurasimme samalla kaunista auringon laskua meren taakse. Laiturilta näkyi reilut korallit vähän syvemmällä. Antin mieli teki snorklaamaan. Rannan ravintolassa oli kolmen hengen bändi soittamassa hyvinkin tuttuja tahitilaisia biisejä, mm. Rui Hanahana. Illalla kävimme päivällisellä. Valitsimme vierailevan kokin erikoisuuden, kalapihviä ja katkarapua hummerikastikkeessa. Erittäin mainion makuista, mutta lisukkeena oleva riisikeko oli aivan liian pieni ja hädin tuskin ravitsi nälkäiset turistit. Asettelu sen sijaan oli ensiluokkaista. Annoksen oli kuitenkin riitettävä, sillä pienessä kylässämme ei ole minkäänlaista ruokakauppaa. Jälkkäriä oli siis otettava. Tummasuklainen kakku pienen jätskipallon kanssa oli sentään lähes normaalin kokoinen. Mutta sen kyljessä olevat marjaiset kastikepisarat olivat lautasella vain kiusana. Olisin mielelläni juonut kastiketta mukillisen. DSC_0141DSC_0149DSC_0159OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAPaikka: Bora Bora -> Huahine, French Polynesia

Share: