Buffet-aamupala sai meiltä kohtalaisen arvion. Se koostui lähinnä valkoisesta paahtiksesta, patongista, köyhistä ritareista, hash brownista ja hedelmistä. Jäimme kaipaamaan jonkinlaista proteiinipitoista osuutta esim. munakylkiäistä. Latailin kuvia blogiin samalla. Totesin jo aluksi, että netti toimii vain ulkona. Siispä ruokailimme ulkopöydissä, mikä passasi ihan hyvin.

Eco Toursin arkeologinen retkemme alkoi klo 8.30. Nousimme perästä avonaisen lava-auton kyytiin argentiinalaisen pariskunnan kanssa. Matkalla Fareen oppaamme kertoi meille Huahinen ja Ranskan Polynesian taloudesta. Se tuottaa itse 0,5 miljardia euroa vuodessa ja lisäksi Ranska sponsoroi sen taloutta 2 miljardilla eurolla vuodessa. Ranska on tyytyväinen tähän järjestelyyn, koska Ranskan Polynesia on strategisesti tärkeä sijaintinsa perusteella ja tärkeä säilyttää osana Ranskaa. Bora Boralla turismi on pääelinkeino, Huahinella se on viljely. Täällä viljellään erityisesti vaniljaa ja jamssia. Ennen toista maailmansotaa vaniljaa viljeltiin 300 tonnia vuodessa. Sitten saarilla alettiin tehdä ydinasetestejä, joista paikalliset saivat enemmän tuloja kuin viljelystä. Vaniljan viljely säilyi pienenä 90-luvulle asti, jolloin sitä tuotettiin 650 kg vuodessa. Monet olivat rikastuneet ydinasetesteillä eivätkä viitsineet tehdä enää muita töitä kun ne lopetettiin. 2000-luvulla vaniljan viljely on palannut ennalleen. Huahinessa on kahdeksan kylää, jokaisessa on omat koulunsa lapsille. Faressa sijaitsee saaren ainoa lukio. Ranskan Polynesian ainoa yliopisto on Tahitilla. Siellä ei tarjota kaikkia pääaineita ja monet menevät Ranskaan opiskelemaan ranskan kustantamana. Yliopistokoulutuksen saaneille on kuitenkin vain vähän töitä Polynesiassa ja monet, jotka palaavat, eivät saa koulutustaan vastaavaa työtä.

Haimme yhden hollantilaisen pariskunnan Faren läheltä hotellista ja jatkoimme matkaa saaren pohjoisreunalle. Lac Fauna Nui (Fauna Nuin järvi) ilmestyi vasemmalle puolelle. Sitä reunusti meren puolelta ohut maakaistale. Järven toisessa päässä pysähdyimme Maevan kylään. Siellä oli Fare Pote’e, täysin bambusta ja pandanuksesta rakennettu ja kunnostettu talo, jossa kylien kuninkaat muinoin tapasivat. Joitakin kylän raunioita oli jäljellä järven rannassa talon vieressä. Oppaamme selitti meille kylän asukkaiden elämästä ja tutkimusmatkailijoiden saapumisesta Polynesian saarille. Kiehtovaa kuunnella kun nuo jutut todella kiinnostivat.

Fare Pote'e järven rannalla

Fare Pote’e järven rannalla

Polynesialaisten muinaisessa uskonnossa maailma jaetaan maahan ja mereen. Fenua (maa) merkitsee materiaalista ja käsin kosketeltavaa maailmaa, sitä, jossa ihmiset elävät. Meri merkitse spirituaalista pimeää maailmaa. Kun vauva syntyy, se siirtyy ensimmäisellä hengenvedolla spirituaalisesta maailmasta äidin sisällä olevasta ”merestä” materiaaliseen maailmaan. Honua (merikilpikonnaa) pidetään pyhänä, koska se asuu spirituaalisessa maailmassa ja tuo munia maalle, joita ihmiset pitivät ennen (ja jotkut vieläkin) hyvänä ravintona.

Fare Pote’essa oli sisällä muinaisia työkaluja ja maalaus Ta’aroasta ja sen hallitsemista linnuista ympärillä. Ta’aroa, jumalten jumala rakensi kaiken. Hän oli navigaattori ja veti saaret merestä kalakoukun avulla ja toi ihmiset saarille. Hän oli ehkä esi-isä, oikeasti kauan sitten elänyt ihminen, jota alettiin pitää jumalana.

Ta'aroa

Ta’aroa

DSC_0166Kun Kapteeni James Cook ja muut tutkimusmatkailijat saapuivat Polynesian saarille, heitä pidettiin jumalina. Heillä oli mukana tavaroita, jotka olivat saarelaisille vieraita ja ihmeellisiä ja he myös antoivat näitä tavaroita saarelaisille. He matkustivat laivalla, joka poikkesi suuresti saarelaisten kanooteista ja jonka toimintamekanismia saarelaiset eivät ymmärtäneet. Tutkimusmatkailijat toivat myös mukanaan kristinuskon, mutta heidän ei tarvinnut käännyttää saarten asukkaita. Saarelaisilla oli omat jumalat ja säännöt. He huomasivat, että mitään pahaa ei tapahdu jos tutkimusmatkailijat toimivat sääntöjen vastaisesti (esim. tuhosivat temppelin). Saarelaiset alkoivat ajatella, että ehkä näillä uusilla tulijoilla on oikeampi uskonto. Cook saapui Tahitille ensimmäisen kerran vuonna 1769 ja ehti käydä siellä kolme kertaa. Hän poikkesi muista tutkimusmatkailijoista olemalla tieteellisempi. Häntä kiinnosti kulttuuri, kieli ja tarkkojen karttojen tekeminen. Hän sai oppia mm. paikalliselta papilta. Elämä Polynesiassa oli tuolloin monessa suhteessa rennompaa kuin Euroopassa. Toisin kuin eurooppalaisilla, polynesialaisilla oli vapaa-aikaa. Ilmasto ja maaperä suosi kasvien kasvatusta. He olivat myös kehittäneet vuorovettä hyödyntäen kivistä rakennetut kala-ansat, joilla he saivat helposti kalastettua. Työnteolta jäi aikaa musiikin, tanssin ja pelien harrastamiseen.

Viimeisellä matkallaan Polynesiaan vuonna 1779 Cook suunnitteli palaavansa Britteihin pohjoisen kautta. Hän pysähtyi paluumatkalla Hawai’illa, jossa hän oli käynyt kerran aikaisemmin. Big Islandilla paikalliset antoivat Cookin mukaan paljon ruokatarvikkeita, koska he pitivät Cookia jumalana. Cookin laiva kuitenkin hajosi ja hänen piti palata Big Islandille. Vastaanotto ei ollut yhtä suotuisa tällä kertaa kun paikalliset ihmettelivät Cookin paluuta. Heillä ei ollut enää antaa yhtään ruokaa mukaan. He varastivat laivan ja Cook suuttui siitä yrittäen ottaa kuninkaan panttivangiksi. Kealakekua bayn kohdalla paikalliset seivästivät Cookin. Koska Cook huusi kivusta, he ymmärsivät, ettei Cook ole jumala ja silpoivat Cookin kuoliaaksi.

Maevan kylän paikka on valittu strategisesti. Järvi tuo turvallisuutta kun vihollinen ei pääse suoraan tunkeutumaan mereltä käsin. Molemmin puolin sijaitsevilta vuorilta pystyy vahtimaan tulijoita. Huahine oli viimeinen saari, joka antautui Ranskalle sodittuaan 45 vuotta. Tahiti soti vain 3 vuotta.

Viime vuosikymmeninä Polynesian kansojen alkuperä on lähes varmistunut DNA-testien ja kielitutkimuksen avulla. Polynesialaisten ajatellaan olevan peräisin Kaakkois-Aasiasta, josta ihmisiä kulki maateitse Australiaan jääkauden aikana. Osa heistä lähti meriteitse Melanesian saarille, jossa he sekoittuivat paikalliseen väestöön, joka oli myös peräisin Kaakkois-Aasiasta. Ennen pitkää porukkaa kerääntyi Fijille, jossa populaatio kasvoi liian suureksi aiheuttaen sodan. Noin vuonna 300 tulevat polynesialaiset päätyivät Samoalle. Seuraavien vuosisatojen saatossa nykyisen Ranskan Polynesian, Pääsiäissaaren, Havaijin ja Uuden Seelannin alueet kansoitettiin.

Geenitestien avulla on selvitetty, että polynesialaiset jatkoivat matkaa myös Etelä-Amerikkaan, josta Polynesiassa viljeltävä sweet potato on peräisin. Etelä-Amerikasta löytyi myös kanoja, jotka ovat läheistä sukua filippiiniläisille kanoille. Radiohiiliajoituksen avulla selvitettiin, että filippiiniläisen perimän omaava kana oli tuotu Etelä-Amerikkaan jo vuonna 1250-1350, ennen kuin Kolumbus tuli Amerikkaan. Amerikkaan matkanneet polynesialaiset toivat mukanaan mm. omia työvälineitä. Esim. Kalifornian rannikolta on löydetty tahitilaisten sinne viemä Tuamotu-alkuperää oleva simpukasta tehty kalankoukku, joka puolestaan oli havaijilaiseen tapaan kaksiteräinen.

Runsaan tietopläjäyksen jälkeen jatkoimme matkaa 2 minuuttia pienelle vaniljafarmille. Tahitilainen vanilja on maailmalla erityisen arvostettua. Se on kehitetty käyttämällä eri vaniljalaatuja eri puolilta maailmaan, jolloin on saatu aikaiseksi hyvän makuinen, tuoksuinen ja tarpeeksi pitkä vanilja. Pienellä hinnalla sai palleron paikallisesti tuotettua vaniljajätskiä.

Pikkuinen vaniljafarmi

Pikkuinen vaniljaviljelmä

Jatkoimme matkaa Faien kylään pienen lahden pohjukkaan. Pieni shoppi myi paikallisesti tehtyjä koruja ja pareoita. Löysin sieltä itselleni ihanan simpukkakorun, jossa oli runsaasti monenlaista simppua ja yksi helmi, pilkkahintaan, vain 1000 frangia (8,5 €). Viereisessä ohuessa joessa asui kymmenittäin isoja tummia ankeriaita, joilla on siniset silmät. Oppaamme meni ruokkimaan niitä. Ystävällisen oloisia kavereita, mutta ei huvittanut laittaa jalkoja puroon. Makean veden ankeriaat käyvät elämänsä aikana kaksi kertaa meressä, ensimmäisen kerran synnyttämässä ja toisen kerran synnyttämässä ja kuolemassa. Sateella ne pystyvät liikkumaan jonkin verran myös jokien ja purojen ulkopuolella ja siten ne ovat levinneet kaikenlaisiin makeisiin vesiin.DSC_0417

Ankerias-joki

Ankerias-joki

DSC_0191Belvedere-Lookoutilla oli kaunis maisema Faien lahteen ja ympäröiville vihreille vuorille. Kaikki mikä ei ollut vettä oli runsaan vehreää, alempana palmua, ylhäällä ihan havupuuta. Meille esiteltiin papaya-puu uros ja naaras. Yksi uros riittää hedelmöittämään kymmeniä naaraspuita.

Belvedere Lookout

Belvedere Lookout

Reilun kokoinen lehdykkä

Reilun kokoinen lehdykkä

Papayat

Papayat

Jatkoimme Huahine Itiin. Tefarerii-lookoutilla saimme ihastella turkoosia laguunia ylempää. Retkemme oli lopuillaan yhden jälkeen. Jos joku lukijoista päätyy Huahineen niin voimme kyllä lämpimästi suositella tätä retkeä. Opas puhui mielenkiintoisesti ja tuntui tietävän hyvin asioista.DSC_0215

Varasimme huomiselle Motu Picnic –retken receptionista. Kävimme lounaalla viereisessä ravintolassa Chez Tarassa, jota Lonely Planet oli suositellut. Edullisempaa ruokaa kuin omassa hotellissamme ja reilut annokset. Näköala yhtä hyvä laguuniin. Täytimme masumme nuudeli-rapu-kasvissetillä. Hotelliamme vastapäätä oli pieni pareopuoti, jossa oli myynnissä omistajan itse tekemiä pareoita. Hintaa niillä oli massatuotettuja enemmän, mutta pitihän aito huahinelainen pareo ostaa. Lisäksi myyjä oli oikein mukava ja oli innoissaan kun kuuli mistä kaukaa olemme tulleet.

Chez Tara

Chez Tara

DSC_0233DSC_0240Antti meni snorklaamaan meidän biitsiltä, jossa oli reilusti korallia. Minulle tuli vähän huono omatunto kun jäin väsyneenä nukkumaan bungaloomme. Kun Antti tuli takaisin reilun tunnin snorklauksen jälkeen, minua harmitti vielä enemmän. Hän oli nähnyt manta ray –uroksen ja naaraan. Uros ”jahtasi” naarasta ilmeisesti paritteluaikeissa. Manta rayt eli paholaisrauskut ovat isompia kuin sting rayt. Antti sanoi kokeneensa kauhun hetkiä kun oli sukeltanut vähän liian lähelle sellaista ja se oli uinut melkein päin. Mutta kasvissyöjiähän mantat ovat.

Mantat parittelulennolla

Mantat parittelulennolla

OLYMPUS DIGITAL CAMERAIlta meni tuttuun tapaan illallisella. Valitsin tänään kalapihvin, jonka kanssa tuli neljä perunasiivua ja pinaattia. Tosi hyvää ruokaa, mutta liian vähän kun sen piti olla myös iltapala. Otin jälkkäriksi suklaalla kuorrutetut pallon puolikkaat, joista toinen sisälsi vaniljajätskiä ja toinen suklaamoussea. Istuimme pöydässä vielä ruokailun jälkeen kun kone latasi nettiin kuvia. Minua ei haitannut, mutta jotkut ehkä saattoivat katsoa ja ihmetellä miksi minä tulen ruokailemaan aina miniläppärin kanssa. Toivottavasti joku muukin on huomannut, että netti bungaloissa on tosi huono. Sitä voi käyttää siellä vain nettisivujen selailuun.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAPaikka: Huahine, French Polynesia

 

Share: