Ei päästy vielä Huahinella rentoutumaan kun herätys oli taas ajoissa. Tämän päivän retki ei ollut niin privaatti kuin eilen. Meitä oli tusinan verran nousemassa minibussiin, joka vei meidät Faren pieneen venesatamaan. Siellä siirryimme veneeseen. Yli puolet puhui ranskaa. Onneksi meidän lisäksi oli neljä muuta, jotka kuuntelivat selostuksen mieluummin englanniksi. Ensimmäinen kohteemme oli helmifarmi, jonne veneilimme Nuin ja Itin välistä, Maroen lahdesta. Maisemat olivat kauniit molemmin puolin. Rannassa kasvavat palmut muuttuivat vaiheittain havupuiksi asti ylempänä vuorilla. Matkan teko oli paljon rattoisampaa Antin lippis päässä niin ei tarvinnut vielä huolehtia tukan solmuuntumisesta.

Nuin ja Itin välisen sillan alta

Nuin ja Itin välisen sillan alta

Pieni Motu

Pieni Motu

Huahine Pearl Farm oli pieni talo keskellä laguunia. Simpukoita riippui kalaverkoissa ja niiden sisällä kehittyi helmiä. Meille selitettiin demonstraatiopöydän avulla simpukan viljelyprosessi. Luonnollisesti syntyneitä helmiä on hyvin harvassa ja ne maksavat todella paljon, koska helmen muodostus ei kuulu simpukan normaaliin elämään. Demonstraatiosimpukassa oli tumma mantle, elin, joka antaa simpukan sisukselle sen värin, vaalea lihas ja sukupuolielin. Kun helmiä viljellään, pieni pala mantlea otetaan halutun värisestä simpukasta ja siirretään kirurgisesti viljeltävään simpukkaan. Samalla sinne siirretään pala toista simpukkaa, jonka ympärille siirretty mantle alkaa tuottaa helmeä. Operaatio pitää suorittaa hyvin nopeasti, noin minuutissa eikä simpukkaa saa avata sen ajaksi kuin vain vähän. Puolen vuoden viljelyn jälkeen simpukkaan kurkataan sisälle ja jos kaikki on hyvin eikä simpukka ole hylkinyt siirteitä, sen annetaan olla vielä vuosi, jonka jälkeen helmi on muodostunut. Onnistumisprosentti on noin 50. Jos kasvatus epäonnistuu, laitetaan simpukan sisälle mantlen lisäksi pieni muovipallo, joka kiinnittyy simpukan seinämään. Mantle muodostaa helmeä siihen päälle ja muodostuu puolikas helmi. Tämä onnistuu lähes aina. Farmi sisälsi myös pienen helmipuodin, josta sai shopata helmikoruja tai pelkkiä helmiä. Hintaa löytyy muutamasta kymmenestä eurosta moniin satoihin. Ns. musta helmi (Poe Rava) voi olla väriltään vaalea, keltainen, eri sävyinen vihreä, pinkki, violetti, harmaa tai musta. Ja kaikkea niiden väliltä. Minä ostin vaalean vihertävän helmen, jossa oli hintaa laskevia, mutta artistista arvoa lisääviä renkaita. Helmen pyöreys ja kirkkaus lisäävät sen arvoa.

Helmifarmi

Helmifarmi

Simpukan anatomiaa

Simpukan anatomiaa

Kirirgisen operaation suorituspöytä

Kirirgisen operaation suorituspöytä

Pieni helmiputiikki

Pieni helmiputiikki

Helmifarmi keskellä laguunia

Helmifarmi keskellä laguunia

Helmishoppailujen jälkeen veneilimme laguunin keskelle korallimestaan, jossa pulahdimme veteen. Voimakas virtaus kuljetti meitä korallimaiseman yllä. Se oli sen verran voimakas, että vastavirtaan uiminen oli lähes mahdotonta. Vene tuli hakemaan meitä sieltä minne olimme virran mukana kulkeutuneet, ei siis tarvinnut yrittää uida takaisin.

Jonkin sortin kurkku laguunissa.

Jonkin sortin kurkku laguunissa.

Muutaman minuutin veneilyn päässä oli pitkulainen Motu Murimahora. Siellä saimme istua vedessä seisoville penkeille pöytien ääreen ruokailemaan. Pieniä melkein läpinäkyviä kaloja uiskenteli meidän jaloissa. Oppaamme valmisti meille ruuan. Raaka kala oli pilputtu valmiiksi palasiksi. Hän sekoitti siihen suolaa, kurkkua ja paprikaa. Sitten hän rikkoi ison karvaisen kookospähkinän ja kaatoi siitä veden pois. Hän höyläsi valkoista kookoslihaa ja puristi siitä nesteet kalasoosiin. Sen kanssa tarjottiin riisiä, paistettua kanaa, salaattia ja patonkia. Juomatarjoiluna oli veden lisäksi hedelmärommihässäkkää ja Ranskan Polynesian kuuluisaa Hinano-olutta, jota Antti maistoi nyt ensimmäistä kertaa. Turkoosi laguuni ja jalat vedessä olivat täydellinen ympäristö nauttia lounasta ja ensimmäistä Hinanoa, joka paljastui kuulemma erittäin hyväksi. Opas soitteli meille kitaraa. Meillä oli hyvin aikaa santsata, ruokkia kaloja ja pulikoida kauniissa vedessä, nauttia Meistä, yhdessä kauneimmista maisemista, joita olen ikinä nähnyt. Antti haki lisää olutta ja oli onnellinen Hinanonsa kanssa laguunissa.

Motulla

Motulla

Kookosta rikki

Kookosta rikki

Kookosmaito ruuan sekaan

Kookosmaito ruuan sekaan

Lounas motulla

Lounas motulla

Kaloille kans

Kaloille kans

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERATeimme paluumatkaa Itin ympäri. Ohitimme sen eteläkärjessä olevan hotellimme ja joitakin yksityisomistuksessa olevia motuja. Muutama rausku ui meidän vierestä, siinä kohtaa olisi ollut kiva hypätä snorklaamaan. He uivat hyvin matalassa vedessä ja tykkäävät maata hiekkapohjalla aurinkoa ottaen.

Naama vuoressa

Naama vuoressa

Pysähdyimme Faren lähelle ja vene kiinnitettiin meren pohjassa kiinni olevaan laituriin. Siinä kohtaa veden syvyys oli alle kaksi metriä. Ihmettelin, että emmekö pääsekään vapaasti uimaan veteen. Mutta syy selvisi pian. Veteen oli kiinnitetty köysi, jota pitkin uimme metallitelineelle seisomaan. Siihen kiinni pääseminen ja pysyminen oli melko haastavaa todella voimakkaan virtauksen vuoksi. Veneessä mukana ollut vanhempi patu oli myös vedessä ja hän ilmeisesti oli siellä ruuan kanssa, jonka vuoksi kymmenet riuttahait tulivat meidän seuraamme. Antti oli iloinen kun pääsi taas haiden seuraan, vaikka ei voitukaan uida. Paikalla oli myös satoja mustakeltaisia kaloja ja outoja harmaita pitkulaisia kaloja. Minulla oli täysi työ pysyä kiinni metallitelineessä ja köydessä kun virtaus riepotti niistä poispäin. Laiturilla olevat heittivät patongin paloja veteen, jolloin kaloja kerääntyi runsaasti meidän viereen kuvattavaksi.

Riuttahaiden seurassa

Riuttahaiden seurassa

Tunkua kuvaan

Tunkua kuvaan

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAPalasimme Faren satamaan, josta vähän kosteissa merkeissä (märissä kuteissa) puolen tunnin automatka hotelliin. Menimme saman tien omaan rantaan snorklaamaan, koska emme olleet saaneet siitä vielä tarpeeksemme. Vesi oli voimakkaan tuulen vuoksi vähän sameampaa ja näkyvyys osittain heikkoa. Pohjalla makasi satoja merikurkkuja. Hyvä, että tiesimme nyt mitä ne ovat, olisivat muuten herättäneet ihmetystä. Joku isompikin huokoinen pötkö siellä oli.

Seuraava tunti vierähti sitten suihkussa, jossa yritimme selvittää valtavaa tukkapaakkua. Semmoinen oli sitten kehittynyt kolmen snorklauksen seurauksena. Hiton vaikeeta oli selvittää kun ei itse nähnyt mitään. Onneksi Antti oli kärsivällinen ja suoritti selvittelyn loppuun asti. Minusta ei ollut pian mihinkään kuin parkumaan suihkun lattialla. Illalla  kävimme tuttuun tapaan päivällisellä. Tänään saimme jopa tarpeeksi ruokaa kun valitsimme rapupasta-ateriat. Sen sijaan hiukan kehno ja hidas palvelu jatkui. Mutta eipä meillä niin kiire ollut. Läppärikin latasi kuvia nettiin oman aikansa.

Yöllä tuli väsymys tosi aikaisin. Ei auttanut muu kuin antautua peiton alle.

Paikka: Huahine, French Polynesia

Share: