Köyhät ritarit alkoivat tulla tänä aamuna jo korvista ulos, mutta kyllä ne vielä pari aamua kelpasivat. Hotellin receptionista sai vuokrata auton. Kahdeksan tunnin autovuokra tuli kustantamaan noin 8000 polynesian frangia eli noin 70 €. Saimme pikkuruisen Fiat Pandan menopeliksemme ja lähdimme omatoimiretkelle pääkohteena Moua (mount) Tapu Huahine Nuissa. Olimme saaneet lauantain oppaaltamme ohjeet trailin lähtöpaikasta, meidän piti löytää punavalkoinen baari tai ravintola, joka sijaitsee juuri ennen Maevan kylää Faresta tultaessa. Sitä ei yllätys yllätys kuitenkaan löytynyt vaan ajoimme Maevasta ohi. Kysyimme ohikulkijalta neuvoa, mutta hän ei kai tiennyt eikä osannut englantia. Seuraava paikallinen neuvoi paikan, josta alkoi jonkinmoinen trail, paikan, jota epäilimme itsekin trailin aloituskohdaksi. Puolihajoksissa olevat lenkkarit jalkaan ja kokeilemaan onnea.

Fiat Panda

Fiat Panda

Trail alkoi lupaavasti pienellä ylämäellä, mutta eteni ajoittain jopa lievää alamäkeä. Metsäpolku ei näyttänyt olevan ihan jokapäiväisessä käytössä. Olimme lähes sademetsämäisen kasvillisuuden keskellä. Oppaamme oli sanonut, että trailillä ei voi eksyä. Minä olisin hyvin voinut. Vastaan tuli useampi polkujen yhtymäkohta, jossa piti päättää mikä näyttää hyvältä. Ohitimme pienen rauniokylän valtavan puun juurella, josta roikkui narumaista oksistoa. Antti nautti luontopolusta. Minua jännitti mitä kaikkea öttiäistä pensaiden seassa on. Mutta onneksi tapasimme vain pienen pieniä vilahtelevia liskoja. Olimme mielestämme edenneet hyvin ja aikaa oli kulunut noin tunti kun huomasimme tulleemme samaan kohtaan, jossa olimme jo olleet. Ei tämä tainnut olla meidän kaipaamamme trail. Palasimme siis takaisin autolle.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Antti muisteli, että netissä joku oli kertonut, että aloituskohdassa on tutka-asema. Sellainen oli juuri oppaan kertomassa kohdassa, vähän ennen Maevan kylää. Kolmas kadunkulkija tuntui tietävän ja opasti meitä 100 metriä eteenpäin. Kohta selvisi, että etsimämme baari olikin punavalkoinen puomi. Sana bar oli tuonut meidän mieleemme ensin baarin eikä puomin. Oikea kohta kuitenkin löytyi. Kivetty kävelytie alkoi heti nosuta jyrkästi. Auringon paisteessa ei tarvinnut montaa minuuttia nousta kun oli jo juomatauon paikka. Kun olimme päässeet tutka-aseman korkeuteen, tie näytti päättyvän siihen. Kapeasta raosta pääsi luikahtamaan sen taakse, jossa ns. trail jatkui. Nyt ei tarvinnut enää ihmetellä miksi trailiä ei ollut merkitty. Nousu jatkui osittain kalliokiipeilynä suuria kivenlohkareita pitkin. Lonely Planet oli arvioinut vaikeusasteeksi moderate, mutta me olimme eri mieltä. Ei tainnut kirjoittaja edes käydä täällä. Jatkoimme kallioista osuutta jonkin aikaa, mutta emme kovin ylös. Olimme siis 429 metriä korkean Mount Tapun ylärinteellä kun jäimme nauttimaan suklaapullaevästä ja katselemaan maisemaa merelle ja järvelle. Sitten palasimme alas tyytyväisinä, että olimme päässeet ehjinä takaisin.OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Näin ylös päädyimme

Näin ylös päädyimme

OLYMPUS DIGITAL CAMERAAjoimme Fareen, jossa meillä oli ajatus lounastaa ja käydä kaupassa. Fare on parin sadan metrin pituinen kylä, josta löytyy muutama kauppa ja pieni rantakatu. Eräs puoti myi simpukoista käsintehtyjä koruja. Valinnanvaikeus iski taas, mutta lopulta mukaan tarttui tiaren muotoinen mother of pearl ja helmi keskellä. Rahanvaihtopaikka oli nyt vihdoin kävellyt vastaan, mutta enpä ollut sitten ottanut passia mukaan, joten dollareilla oli vielä yritettävä pärjätä ja Antin pienellä frangimäärällä, joka on tullut vaihtorahana takaisin. Dollareilla maksettaessa joutuu pulittamaan vähän enemmän kuin frangeilla. Autovuokraamon täti oli kehunut rannassa olevaa Yacht Club –ravintolaa. Ei mikään hieno ravintola, täällä ei sellaisia ole, mutta erittäin viihtyisä. Nautimme edulliset kalahamppari-ateriat. Alkumatkasta yritimme vältellä ranskalaisia, joita sai joka paikasta ja aina. Nyt monien riisiaterioiden jälkeen paksut mehevät ranskalaiset maistuivat tosi herkulle. Ravintolakokemuksen kruunasi kilpparivärinen ja keltasilmäinen kissa, joka tuli minun luokse. Hän oli raskaana ja tuli puskemaan ja hakemaan minulta rapsutusta. Hän muistutti kovasti meidän omia kilppariburmia. Hän istui melkein koko ajan minun vieressä, rapsutin kun syömiseltä kerkesin. Annoin hänelle voinapin nuoltavaksi. Meillä oli myös toinen kaveri, beigen värinen koira, joka puolestaan asettui Antin viereen. Loistavaa lounasseuraa siis tänään.

Fare

Fare

Ravintolan kisu

Ravintolan kisu

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ravintolan koira

Ravintolan koira

Kävimme saaren ainoassa ruokakaupassa Super Fare Nuissa. Se oli supermarketin kokoinen ja valikoimaa oli hyvin. Sieltä löytyi ihan kohtuullisen hyvin tarvitsemamme tuotteet, suihkusaippua, hoitoaine ja pyykinpesuaine. Antti osti illaksi Hinano Goldin ja Hinano Amberin kokeiltavaksi. Palasimme tankkauksen jälkeen Itiin hotelliimme ja palautimme auton etuajassa. Tuulen vuoksi snorklausnäkymät olivat heikot meidän rannassa, joten päädyimme vain viettämään rentoa iltapäivän loppua rannalla ja laiturilla. Aurinko laski lähes pilvettömältä taivaalta Taha’an saaren nurkkaan.OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pesuaineostoksilla

Pesuaineostoksilla

Faren koiria

Faren koiria

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Huahine Iti

Huahine Iti

DSC_0308DSC_0311DSC_0327DSC_0350DSC_0370Olimme vähän kyllästyneet oman ravintolamme palveluun ja menimme viimeisenä iltana syömään Chez Taraan illallista. Monen kala-aterian jälkeen minulle maistui pihvi sinihomejuustokastikkeessa ja Antti söi hyväksi havaitun rapu-kasvis-nuudelin. Jostain kauempaa kuului tanssirummutus, kyllä teki mieli tanssia… Illalla piti suorittaa jo alustavia pakkauksia, mutta melko huomaamattomasti rutiinilla tämä toiseksi viimeinen pakkaus sujui. Sängyn päädyssä olevissa tauluissa oli hiekkapohja ja siellä näytti liikkuvan pieni hämis ja toisessa joku muu öttiäinen. Taulut saivat viettää yönsä ulkona terassilla.

Uusi simppukoru

Uusi simppukoru

Paikka: Huahine, French Polynesia

Share: