Meitä tultiin hakemaan aulasta klo 8.30 valasretkelle. Valaita on täällä talvisin reilusti. Scuba Tekin majapaikkaan pikkusatamaan oli vain viiden minuutin ajomatka. Saimme pukea märkäpuvut päälle, koska tarkoituksemme oli myös pulahtaa veteen valaiden kanssa. Meitä oli 15 turistia, joista yksi vanhempi pariskunta. Ennakkotieto veneestä olisi ollut kiva. Jos olisin tiennyt, että menemme kumiveneeseen, niin olisimme jättäneet reput pois ja ottaneet vain vedenpitävän laukun mukaan. Sandaalivalintani oli myös surkea kun otin normisandaalit enkä biitsisandaaleja. Istuimme veneen reunoille.

Pieni matka laguunissa oli tasaista menoa, mutta aallot alkoivat käydä kun olimme meren puolella. Kohta olimme niin isoissa aalloissa etten ole ikinä pikkupaatilla ollut. Meno oli niin kovaa, että putoilin reunapaikaltani paatin lattialle, mieluummin sinne kuin mereen. Jännitin reppujemme puolesta, joissa oli lompakot. Paatti hörppäsi aallosta vettä juuri meidän kohdalla. Siinä vaiheessa opas ystävällisesti laittoi reppumme vedenpitävään säilöön. Kova ryminä jatkuin kun olimme välillä aallon huipulla ja välillä pohjalla. Nyt ensimmäistä kertaa tällä reissulla tuli ns. äitiä ikävä. Minua ei oltu tehty viihtymään isoissa aalloissa pikkuveneessä. En pelännyt, mutta tilanne oli epämukava. Ei kuitenkaan niin epämukava kuin vanhemmalla rouvalla, joka oli siirtynyt paatin takaosaan huonovointisena. Häntä kävi sääliksi. Hänellä oli vielä useampi tunti kärsittävänä. Me olimme ottaneet pahoinvointipillerit aamulla. Ne olivat kyllä ehdottoman tärkeät.OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ehdimme jo kovasti odottaa valaita ennen kuin ensimmäinen nähtiin. Tai oikeastaan minä en nähnyt kun kykin siinä vaiheessa taas tipahtaneena paatin pohjalla. Valas säikähti ja jatkoi omia menojaan. Eli seuraavan yksilön etsintään. Se löytyi pian. Siellä taisi olla emo ja poikanen. Pieni harjoitteli hyppimistä emon näyttäessä mallia. Upeaa katseltavaa. Odotimme jo kovasti, että koska pääsemme veteen. Emme kuitenkaan vielä, nämäkin sitten ilmeisesti säikähtivät meitä ja uivat pois vaikka aika kauan me minusta niitä siinä katselimme. OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERASeuraavan luokse pysähdyimme ja toinen oppaamme meni veteen katsomaan onko valas vastaanottavainen ihmisiä kohtaan. Odotimme merkkiä, että koska mekin saamme pulahtaa. Siinä vaiheessa syvä vesi ei enää pelottanut, halusimme vain valaan kanssa uimaan. Muutama ehti veteen ja mekin melkein, kun valas päätti häipyä. Ei siis onnistunut uiminen valaiden kanssa. Jatkoimme uusien yksilöiden etsintää vielä tovin ja löysimmekin, mutta aina ne häipyivät. Siinä vaiheessa reissu tuntui kestäneen jo kuusi tuntia. Kaksi oli oksentanut yli laidan. Mekin tunsimme kuinka huono olo yritti käydä päälle, mutta merelle katsominen auttoi. Neljän tunnin keikutuksen jälkeen palasimme satamaan. Olimme nähneet varmaan lähes kymmenen ryhävalasta, mutta kovin arkoja ne olivat. Heillä on nyt lisääntymisaika, voivat olla sen takia pelokkaita ihmisiä ja veneitä kohtaan. Meille oltiin myyty retki väärin, oli sanottu, että uiminen valaiden kanssa on hyvin todennäköistä, vaikka se retken järjestäjän mukaan olikin hyvin harvinaista.

Antti oli tyytyväinen kun sai pari ilmaista Hinanotölkkiä hotelliin viemiseksi. Olimme takaisin ennen yhtä. Iltapäivä meni hissukseen laiskotellen. Kävimme biitsillä tanssimassa. Saimme sen verran yksityisyyttä, että Antti kehtasi. Palasimme pienen biitsikävelyn jälkeen ravintolaan syömään. Kalaburgerit tänään ja jälkkäriksi minulle suklaamoussekakku ja Antille mud pie, nam, nam.

Matavai Bay by Night

Matavai Bay by Night

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAPaikka: Tahiti, French Polynesia

Share: