Tänään oli niin ihana nukkua pitkään. Meillä oli suunnitteilla shoppailupäivä ja illemmalla Antin ekat tanssireenit. Se sopi hyvin, sillä tänään oli sadepäivä. Suunnitelmaan tuli kuitenkin hienoinen positiivinen muutos kun tanssiystäväni tuttu, Paeassa asuva Margit, ilmoitteli facessa minulle, että voisimme tavata tänään. Hän tuli hakemaan meitä autolla hotellin edestä. Hän on entinen tanssija ja tanssin opettaja. Hän tuntui tietävän paljon tanssiryhmistä ja sisäpiirin juttuja kulissien takaa. Hän suositteli minulle A Ori Mai -ryhmän tunteja. Ihan kokemuksen vuoksi olisi kiva käydä muuallakin tunneilla.

Jätimme auton keskustan parkkihalliin kirkon taakse ja Margit vei meidät Odyssey-kirjakauppaan. Etsin jonkinlaista tanssiaiheista julistetta ja sellainen sieltä löytyi. Mukaan tuli myös kirja, Tahiti Blues – Modern Tales of South Seas ja kaksi paikallisen piirtäjän, Alain Joannisin tanssijapiirrosta. Kirjakaupassa olisi voinut olla vaikka mitä ostettavaa, mutta melkein kaikki oli ranskaksi. Vieressä oli Hinano-kauppa, pieni putiikki täynnä hinano-kamaa. Sieltä löytyi hinano-paitaa, -mekkoa, -pareota, -laukkua, -hiirimattoa ym. ja myös hinanopeili. Erinomaisesti tuotteistettu tuo paikallinen olutmerkki. Kirjakaupan takana oli pieni kauppa, jossa myytiin kukkakoristeita hiuksiin, muovista ym. materialista tehtyjä. Siellä oli hienoja kukka- ja lehtiseppeleitä, kukkasia hiusklipsejä ja yksinkertaisia kukkia korvan taakse. Oi mikä hiuskukkien taivas! Margit huomasi, että pistin silmäni tummanvihreälehtiseen seppeleeseen, jossa oli valkoisia orkideoita. Kun kokeilin sitä päähän, olin ihan myyty. Antti “joutui” ostamaan minulle seppeleen, joka maksoi 5000 frangia (45 €).

Margit kävelytti meitä muutaman korttelin päähän katsomaan hienoja seinämaalauksia. Täällä järjestetään vuosittain kilpailu, jossa kerrostalojen seinään tehdään toinen toistaan upeampaa taidetta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAMargit käytti meitä autolla vielä kauempana ostoskeskuksessa, jossa shoppailimme mustan hinano-rantapyyhkeen. Championissa Margit osti pyykinpesuainetta, joka oli alun perin tuonut hänet Papeeteen tänään. Me täydensimme hinano-, mehu- ja herkkuvarastoamme.OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kaupungintalo

Kaupungintalo

A Ori Main sali oli ihan Tamarikin viereisessä korttelissa. Margit tuntee Teraun, koulun opettajan, hyvin ja esitteli minut hänelle. Keskiviikko on molemmissa saleissa varattu yleensä lasten tanssitunneille, mutta tälle päivälle löytyi myös aikuisten tunti klo 18. Eli pääsen jo tänään maistamaan Teraun tuntia. Margit lähti käymään kotona, mutta me tapaisimme vielä illalla. Kävimme sandwich-baarissa kanapatongilla ennen reenejä.  Tanssiryhmän miehillä oli reenit klo 18, mutta aloittelijoilla oli klo 17. Opettajana oli Makaun poika, Tahaki, pitkä laiha mies. Antti jännitti olevansa ainoa oppilas, mutta oli siellä toinenkin, joka oli aloittanut viime viikolla. Reenit oli tanssistudion yläkerrassa, kun peilisali oli varattu nuorten tunnille. Ensin pojat harjoittelivat perusliikkeitä jaloilla, ensin paikallaan ja sitten pitkin salia. Minäkään en saanut vain istua katsomassa, vaan Tahaki laittoi minut tekemään naisten liikkeitä, varua ja fa’arapua. Sitten oli ohjelmassa miesten lyhyt ’ote’a- ja haka-koreo. Niihin minun ei tarvinnut osallistua. Antin sanoin tekniikkareeni oli pelkkää helvettiä, kivaa, mutta niin raskasta jaloille, että katui osallistumista ensi minuuteista lähtien. No ei tietenkään katunut kun reeni oli ohi. Ensimmäinen reeni on varmasti pahin kun liike on jaloille ihan uusi.

Antin ekat tanssitreenit

Antin ekat tanssitreenit

OLYMPUS DIGITAL CAMERAMinä menin edeltä A Ori Main salille, jotta olin siellä klo 18. Vähän isompi peilisali ja katutasossa. Porukka oli vähän nuorempaa kuin Tamarikissa. Tämä oli aloittelijoiden ryhmä, mutta alun käsireenin jälkeen teimme kuitenkin edistyneemmän Pou Niuniu -nimisen ’ote’a-koreon. (‘Ote’a tarkoittaa siis rumputanssia.) Kävimme alle tunnissa koko koreon läpi. Antti ja Margit tulivat seuraamaan tuntia. Margit oli kuskannut poikansa Makaun salille poikien tanssireeneihin kuudeksi. Terau ei halunnut ottaa minulta mitään maksua kun olin vierailija, hän kuitenkin toivotti minut tervetulleeksi myös edistyneempien tunnille huomenna.

Olimme hiestä märkiä molemmat, mutta kelpasimme silti Margitin autoon, kun hän kyyditsi meidät poikansa kanssa hotelliin. Bussit kulkivat erittäin huonosti seitsemän jälkeen, jos ollenkaan. Päivä oli ollut silmiä avaava. Aina kun tapaa paikallisen, niin pääsee vähän syvemmälle maan/saaren meininkiin ja saa sellaisia vinkkejä, joita lonely planet ja netti ei ehkä osaa kertoa. Tämä oli myös oiva piristysruiske meidän molempien pitkästä matkasta uupuneisiin mieliimme.OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Paikka: Tahiti, French Polynesia

Share: