Heräsin pirteänä kellon soidessa. Yhtään ei nukuttanut, vaikka unta oli kerätty vain seitsemän tuntia. Aamupala maistui erittäin huonosti, mutta pakko oli jotain syödä. Menimme ajoissa bussipysäkille, ettemme vain olisi myöhässä. Huomenlahja annetaan yleensä häiden jälkeisenä aamuna, mutta me teimme poikkeuksen olosuhteiden pakosta. Meidän huomenlahjat oli haettava Tahitilta. Mana ’O Tattoo aukesi klo 9.30 ja meillä oli silloin aika. Olimme keskustassa klo 9, joten ehdimme käydä parissa putiikissa.  Minua jännitti tosi kovasti kun tatuputiikki aukesi ja pääsimme eteiseen istumaan. Ihan kuin olisi lääkäriin odottamassa, paitsi että se ei jännitä näin paljon. Kaivoin miniläppäriltä tallentamani Tanan ja Manun tatukuvat näytettäväksi, jotka antoivat ohjetta siitä mitä haluan. Minä pääsin Tanan ”koppiin” ja Raufara otti Antin käsittelyyn. Uusi kokemus tämäkin, että olemme tatuoitavina yhtä aikaa. Minulla oli toiveena honu sukeltamaan alas, rausku johonkin ja tiki johonkin. Tana alkoi heti piirtämään ja hienohan siitä tuli heti. Pientä säätöä ja päädyimme hyvään suunnitelmaan. Tana esitteli minulle julisteesta mitä merkkejä aikoo laittaa ja niiden merkitystä, mutta hän ei piirtänyt läheskään kaikkia merkkejä, joten suuri osa nauhasta oli minulle yllätys siihen asti kun muste oli laitettu siihen. Antilla suunnittelu jatkui luonnollisesti kauemmin. Siitä se alkoi. Hetken mietin kun kone alkoi surraamaan, että taasko minä olen itseni tähän jamaan asettanut. Kipu oli kädessä erittäin siedettävää. Ei niin paha kuin jalassa. Antti tuli kurkkimaan kun Raufara piti evästaukoa, ennen kuin varsinainen tatuoiminen alkaisi. Kun Tana eteni käsivarren sisäpuolelle, alkoi tuntua, että hän viiltää kättä auki ja tunkeutuu kainaloon. Se oli kaikista kivuliain kohta tällä kertaa. Silmät menivät väkisin kiinni kun keskityin kivun sietämiseen.  Kuulin, että Raufarallakin alkoi kone surrata.

Tana eteni olkapäähän. En tiennyt yhtään miltä tulos näyttää honua lukuunottamatta ja oli vähän sellainen olo, että uskaltaako katsoa. Hienohan se on, siitä olin varma, mutta onko minun näköiseni. Olin kertonut Tanalle, että tanssin. Ihan niin kuin kaikki muutkin, hän hämmästyi kun kuuli, että Suomessa on tahitilainen tanssiryhmä. Hänen tyttöystävänsä tanssi myös ja oli juuri ollut Fijin Heiva-festareilla. Kun Tana piti muutaman sekunnin keskustelutaukoa uusien asiakkaiden kanssa, ehdin vähän vilkaista. Upealtahan se näytti, ihan niin kuin netissä ne lukemattomat hienot työt, joita olen viisi vuotta katsellut. Ihmeellistä, että sellainen alkoi olla minussa kiinni.

Kolme tuntia siinä meni, vaikka aika itse asiassa tuntui lyhyemmältä. Minä sitten vain istuin pehmeälle jakkaralle Antin viereen. Päivästä oli tulossa pitkä, koska Antin oli hädin tuskin puoli välissä. Kävin välillä jaloittelemassa. Antin tatun arvioaika oli ollut neljä tuntia, taisi mennä taas reippaasti yli. Mutta niin oli minunkin mennyt. Minä nautin lounaaksi snickersin. Se riitti mainiosti, ruokahalu ei ollut vielä palannut. Musiikki vaihteli laidasta laitaan, metallista paikalliseen humppaan. Elettiin taas outoa aikaa. Ensimmäiset tunnit uuden tatun kanssa ovat aina kummallista sopeutumisaikaa. Iholle piirretään elämän ikäistä muutosta, vaikeahan sitä tunnetta on sanoin kuvata.OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Raufara piti välillä taukoa, jolloin jaloittelimme molemmat ja katselimme hänen aikaansaannostaan. Kyllä oli taas mahtava tatu tulossa. Muut artistit alkoivat tehdä lähtöä viideltä, mutta Raufaralla oli Antin selkäpuoli hyvin kesken. Loppuaika tuntui matelevan. Antti kysyi onko kaikki ääriviivat tehty. Ikävähän siihen oli sanoa, että ei ihan vielä. Minä en olisi millään jaksanut istua jakkaralla vaikka minullahan oli helppoa. Kuudelta tuli valmista ja kuusi tuntia siihen oli mennyt. Raufara laskutti vain viidestä tunnista, koska oli välillä joutunut olemaan puolisen tuntia pois toisen asiakkaan asioissa. Puoli seitsemältä eivät bussit enää kulkeneet, joten Raufara tilasi meille taxin. OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERATaxisetä sanoi mukavasti, että loma taitaa olla lopussa kun tatumestasta tullaan. Niinhän se on. 2000 frangia (alle 20 €) taxista Arueen ei ollut paljon. Ilta meni väsyneissä merkeissä. Päivä oli ollut henkisesti ja fyysisesti rankka, vaikka mitään ei oikeastaan oltu tehty.

Paikka: Tahiti, French Polynesia

Share: