Heräsin kahden tunnin unien jälkeen lähes pirteänä. Kävin suihkussa ja päivitin blogia vielä yhden artikkelin. Repun pakkaus oli enää jäljellä ja se sujui pikaisesti. Jääkaappia piti vielä tyhjentää. Pääsimme lähtemään melkein ajoissa, klo 5.30 olimme varanneet taxin. Se olikin sama taxi kuin maanantaina illalla ja hän muisti meidät hyvin. Ennen aamuruuhkia lentoasemalle ajoi 20 minuutissa. Viimeiset setelit saatiin käytettyä taxiin. Me ja kahdeksan laukkua jonoon. Jostain kumman syystä emme olleet näille viimeisillekään lennoille saaneet tehtyä ennakko check-inniä netissä. Jonotus kävi mukavan kivuttomasti. Ei ollut liian kuuma, ei tullut hiki vielä tässä vaiheessa.

Koko lasti

Koko lasti

Vähän tuunailtu oma rakas laukku

Vähän tuunailtu oma rakas laukku

Ylimääräinen matkalaukku maksoi 100 dollaria. Boarding passit saimme Pariisiin asti. Lentokone on myös sama sinne asti. Onnistuimme saamaan viisi käsimatkatavaraamme mukaan, vaikka sääntöjen mukaan niitä saisi olla vain neljä. Turvatarkastuksen jälkeen saimme heti asettua boarding-jonoon. Minä kävin kuluttamassa viimeisiä frangeja ostamalla pieniä monoiöljypurkkeja ja hinano-nimilappuja laukkuihin. Air France –lentomme lähti klo 8. Oli hiukan haikeata hyvästellä Tahiti, mutta oli myös vahvasti fiilis, että pian palaamme. Näin kalliin reisun jälkeen pelkät lentoliput Ranskan Polynesiaan eivät tunnu niin kalliilta. Asuminen ja ruoka olivat muiden melko kalliiden maiden hinnoissa. Ranskan Polynesia tuntui paljon saavutettavammalta kuin aiemmin. Lensimme Tetiaroan ja Tuamotujen Rangiroan yli. Kivan näköiset rinkulat turkoosin laguunin ympärillä. Sinne sitten seuraavaksi.

Majapaikkamme Eurooppaan asti.

Majapaikkamme Eurooppaan asti.

Kahdeksan tunnin lento Los Angelesiin meni sujuvasti blogin ja kirjan parissa. Ihme kyllä ei väsyttänyt kovasti. Pikkuisen vain nukuin. Alkoholitarjoilu oli erinomaista. Harvoin juon lentokoneessa alkoholia, mutta nyt oli kyllä syytä. Otimme aperitiiviksi samppanjaa ja ruuan kanssa viiniä. Ensimmäistä kertaa olin hiukan huppelissa yläilmoissa. Johtui varmaan osin pienistä unista. Lounaaksi nautimme kalaa hyvässä kastikkeeessa riisin kanssa.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Laskeuduimme Los Angelesiin illalla. Kaikki käsimatkatavarat piti ottaa mukaan, mikä oli meidän mielestä ihan järjetöntä kun palaisimme melkein samoille paikoille parin tunnin päästä. Sen sijaan, että olisimme päässeet kätevästi rentoutumaan, odottamaan seuraavaa pitkää lentoa suoraan omalle portille ja kuluttamaan rahaa Starbuckiin, ohjelmassa oli monta mutkaa. Ensin tietysti passintarkastusjono, vaikka olimme jenkeissä vain läpikulkumatkalla. Lähes puolen tunnin jonotus päättyi passintarkastajarouvan tiskille. Hän oli kovin kiinnostunut meidän uusista tatuista. Kun hän katseli Antin passia, hän jäi tuijottamaan omaa tietokonettaan ja kysyi hetken päästä ”Have you ever been arrested?”. Mitäköhän hän siellä koneessa näki? Erittäin outoa, reilu kuukausi sitten olimme menneet sujuvasti Hawai’ille ilman ongelmaa. Rouva olisi ottanut Anttia takahuoneeseen kuulusteluun, mutta siten olisimme myöhästyneet seuraavalta lennolta. Hän päästi meidät menemään. Mitä hittoa asia koski ja kuka olisi maksanut meidän uudet lentoliput jos Antti olisi turhaan istunut takahuoneessa sillä aikaa kun meidän kone olisi lentänyt matkoihinsa? Ikinä ei tiedä mitä vastaan tulee….

Etsimme flight connections –kylttiä ja päädyimme sellaista seuraten ilmeisesti aivan väärään paikkaan. Sieltä meitä ohjattiin ottamaan joku hissi ja olimme takaisin passintarkastustilassa. Siellä joku työntekijä piti pahvista Paris-kylttiä ja ohjasi kulkemaan pahviseinäisiin käytäviin. Ei voi huonommin olla järjestetty tämä ns. lennon vaihto, joka ei edes ollut vaihto. Lentokoneemmehan oli vain tullut tankkaamaan Losiin. Sitten pitkä jono turvatarkastukseen. Millään ei olisi jaksanut. Lopputulos oli se, että olimme portilla juuri kun boarding alkoi. Ostin meille chait kun Antilla oli jäänyt dollareita lompakkoon. Ehdimme istua niiden kanssa pari minuuttia kun oli mentävä koneeseen. Kyllä ovat ajat muuttuneet. 15 vuotta sitten sama lentokoneen tankkaus Losissa Papeeteen päin mentäessä ja saimme sen ajan istua odotustilassa. Nykyään tämän kaksituntisen saa lenkkeillä tavaroiden kanssa ympäri kenttää kelloa katsellen. No saapihan ainakin liikuntaa pitkien lentojen välissä.

Pikainen chai

Pikainen chai

Uudet paikkamme olivat takarivissä keskipaikkojen keskimmäiset, eli molempien puolella istui vieras ihminen. Pääasia, että olimme vierekkäin. Koneessa näytti olevan paljon porukkaa edelliseltä lennolta. Minun vieruskaverini sanoi muistavansa meidät uusista tatuista. Hänellä oli kuulemma itselläänkin polynesialainen vanhempi tatu selässä. Uuden tatun omistajia oli Tahitilta saapuvissa enemmänkin. Käytävän toisella puolella oli nainen, joka oli ottanut selkään pienen tatun samassa paikassa kuin mekin. Tuli kovin yhteisöllinen olo. Kiva kuulua turistiporukkaan, joka on hankkinut samankaltaisen pysyvän muiston Tahitilta.OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lento ensin Pohjois-Amerikan yli tuntui pitkältä, mutta fiilis oli loistava. Nautin samppanjaa taas ennen ruokailua ja maistelin Antin gini-drinkkiä. Jaksoin vielä kirjoitella blogia ja lukea kirjaa. Antti katsoi uutta Terminator-leffaa, ja tuli katsoneeksi sen kaksi kertaa lennolla. Kanadan yläpuolella rupesin yöunille.

Paikka: Tahiti -> Los Angeles ->

Share: