Heräsin unen pätkien jälkeen kun olimme melkein lentäneet Atlantin yli. Aamupala oli outo makea lettu makean muffin ja onneksi luonnollisen jugurtin kera. Ehdin katsoa yhden frendijakson, mutta en siis yhtäkään leffaa, vaikka olimme maailman toiselta puolelta lentäneet. Liian pieni tämä meidän pallomme. Antti jutteli vieruskaverinsa kanssa. Laosilainen mies asui Mo’orealla ja kyseli meiltä meidän matkasta. Saimme vielä yhden henkilön yllättää tanssijutuilla, se oli kivaa.

Laskeuduimme Pariisiin Charles de Gaulleen kun aika Euroopassa oli ehtinyt jo pitkälle iltapäivän puolelle. Ja kun luulimme, että vaihto täällä olisi helppo, niin kaikkea muuta. Luulin myös, että meillä on reilusti aikaa, koska koneemme oli laskeutunut etuajassa. Lutrasin vessassa naama- ja kainalopesuja, vaihdoin paitaa ja meikkasin kun oli vähän jo reissussa ränsistynyt olo. Terminaalin vaihdon jälkeen jouduimme passintarkastuksen ja turvatarkastuksen kautta check-in –aulaan, mikä oli aivan perseestä. Eli meidän piti jonottaa uudestaan lähtöselvitykseen saadaksemme viimeiset boarding passit. No jonoa ei ollut paljoa, mutta virkailija alkoi urputtaa ylimääräisistä käsimatkatavaroista. Olihan meillä yksi liikaa. Pienen tavarajärjestelyn jälkeen saimme urheilukassin täyteen särkymätöntä tavaraa ja laitettua sen ruumaan. Mutta virkailija valitti vielä, että saisi olla vain yksi käsimatkatavara. Minä siinä sitten aloin kertomaan sääntöä, että jokaisella matkustajalla saa olla yksi ”carry on” ja yksi ”personal item”. Mies vielä jotain urputti että kun kone on pieni. No eipä se paljoa minua liikuttanut kun olin 10 viikon matkalta tulossa. Onhan se kumma jos Pariisiin saa tulla kahden käsimatkatavaran kanssa, mutta ei Helsinkiin. Sama mies piti aivan normaalina sitä, että kun vaihtaa konetta niin on käytävä kaksi turvatarkastusta. Eipä ollut tainnut äijä paljoa matkustella. Eli siis vielä yhteen turvatarkastukseen oli mentävä. Tässä vaiheessa matkaa niihin oli enemmän kuin kyllästynyt. Vaikka ne olivat menneet tällä reissulla erittäin kivuttomasti, ei ylimääräisiä repun tonkimisia.

Kohta Helsinkiin

Kohta Helsinkiin

Portille päästyämme oli melkein boarding time. Hiton muodollisuudet olivat taas kestäneet kaksi tuntia. Terminaalin evästarjoilu oli eurooppalaisen surkeata. Kaikki jonottivat samassa kioskissa köyhien kolmioleipien kanssa. Portilla kuulimme ensimmäiset suomalaiset lauseet. Olihan se ällöä niin kuin aina, mutta ei niin kamalaa kuin olisi voinut odottaa. Viimeisellä lennolla Helsinkiin emme jaksaneet kuin nukkua ja vähän ihmetellä. Olin liian väsynyt järjelliseen toimintaan, kuten blogin kirjoittamiseen.OLYMPUS DIGITAL CAMERALaskeuduimme yölliseen Suomeen vähän vaille yksitoista. Baggage claim –aula oli uudistunut sitten viime kerran. Sinne oli ilmestynyt suomalaisia kasveja ja täytettyjä eläimiä laukkuhihnojen välisiin lasilaatikoihin. Siellä hetken laukkuja odotellessa oli melkoinen maailman omistaja –fiilis. Olisin halunnut kertoa kaikille mistä olimme tulleet. Kun olimme taas laukkuinemme onnellisesti kasassa, meillä oli alle tunti aikaa bussin lähtöön. Sopiva aika siis nauttia chai Starbuckissa.

Bussimatka Tampereelle meni väsyneesti jutellessa. Uni ei tullut, olin niin kovasti innoissani kotiin pääsemisestä. Tampereella klo 2.30 ja taxilla kotiin, jossa olimme kolmelta. Oli hyvin outoa mennä pitkästä aikaa omaan kotiin, niin kauan olemme vain vaihtaneet hotellia tai lodgea. Tiare ja Tiki olivat meitä vastassa. Puupi oli jättänyt kotimme siistiin kuntoon. Se tuntui ihan loma-asunnolta. Mili oli tyttöjen kanssa minun huoneessa. 5 kuukauden ikäinen Pua oli kasvanut kovasti. Hän haisteli minua ensin varovasti ennen kuin uskalsi tulla puskemaan. Hänen siskonsa Mele oli jäänyt selvästi pienemmäksi, mutta vaikutti tällä hetkellä hyvävointiselta. Alofa hengasi keittiön tuolilla. Moku oli muuttanut pari viikkoa sitten Hokun luokse Äänekoskelle. Jasua ei näkynyt missään, päättelimme, että hän on Antin äidillä hoidossa.

Ensimmäiset hetket kotona meni kisujen kanssa ja ihmeissään pyöriessä. Ihana saada omat karvakaverit syliin. Ja vielä ihanampaa kun he rakastavasti puskivat. Reput purettiin ja sitten ihanaan omaan suihkuun. Taivaallista! Juuri oikea lämpötila ja juuri oikea veden voimakkuus. Viideltä sukelsimme omaan pehmoiseen sänkyyn, jossa oli uudet puhtaat lakanat. Ei sitä varsinaisesti ikävä ollut, mutta olihan se maailman paras paikka.

Paikka: -> Paris, -> Helsinki -> Tampere

Share: