Puolen yön aikaan pakkausten oli oltava valmiina ja me itse suihkun raikkaina. Oli hitsin outoa pakata vain 10 päiväksi. Matkalaukku jäi kovin tyhjäksi. Ihan hupparikelistä ei voinut puhua kun yöllä lähdimme, mutta emme ehtineet juuri palella bussia odotellessa. Matka bussilla Helsinki-Vantaalle sujui minun osaltani unessa, olihan kello puoli kaksi ja melkein meidän nukkumaan menoaika. Olimme ajoissa perillä ja heti huomasimmekin, että Lufthansan lentomme Frankfurtiin lähteekin terminaali 1:stä. Me kun luulimme sitä kotimaan terminaaliksi. Eipä siinä mitään ongelmaa ollut kun näin pienellä kentällä ollaan. Kävely teki ihan hyvää. Joku ongelma taas oli meidän lähtöselvityksissä, jotka Antti oli tehnyt eilen. Minä en ollut saanut boarding passia jatkolennolle. Sitä selvitettiin tiskillä ja ilmeisesti virkailijan piti soittaa Saksaan asiasta, jotta saatiin se hoitumaan.

Sitten pidimme evästaukoa ja koska Antti oli unohtanut ruisleivät jääkaappiin, niin minäkin sain nauttia Saarioisen kylmää pizzalättyä. Ykkösterminaalin palveluvalikoima oli niukka, mutta mitäpä me olisimme tarvinneet. Namujakaan ei viitsitty ostaa näin lyhyelle reissulle, herkutellaan sitten kuitenkin paikan päällä.

Kahden tunnin lento Frankfurtiin myöhästyi puolisen tuntia määränpäässä olevan sumun takia. Matka meni eri pituisilla torkuilla.

Frankfurtissa siirtyminen portille Z66 saman terminaalin sisällä oli erittäin sujuvaa. Ei monenkertaisia turvatarkastuksia niin kuin Pariisissa viime vuonna. Vain yksi passintarkastusjono ja sekin kesti vain minuutin. Lentoasema sai ainakin tällä kertaa meiltä täydet pisteet kun hyvän sujuvuuden lisäksi tarjolla oli kohtuuhintaisia ruokapaikkoja (vaikka emme niitä tällä kertaa tarvinneet), vesipisteitä ja toimiva netti. Luokitteluun voisi ottaa yhdeksi osa-alueeksi nukkumismahdollisuudet, jotka myös olivat kohtuulliset portin luona olevilla tuoleilla, joissa ei ollut ikäviä käsinojia estämässä pitkäkseen menoa. Lisäksi jos matkalaukut vielä löytävät perille meidän kanssa yhtä aikaa reiluksi tunniksi jääneestä vaihdosta huolimatta, niin voimme olla saksalaisten toimintaan erittäin tyytyväisiä.DSC_0008

Boarding oli erittäin sujuvaa boarding-automaattien ansiosta. Lento ei ollut ihan täynnä ja saimme nauttia kolmesta istumapaikasta kahden sijasta. Kyllä kelpasi vähän levittäytyä. Lennon kesto oli tänään vain 8,5 tuntia. Se tuntui kovin lyhyeltä, mutta hyvin ehdin blogeilla, lukea Johannesburgista ostamaani leijonakirjaa, nukkua parin tunnin päikkärit ja katsoa jopa Stephen Hawkinista kertovan leffan The theory of everything. Meille tarjottiin erinomaiset ruuat. Kaiken kaikkiaan erinomainen arvosana Lufthansalle, vaikka pikku nälkä jäikin päivällisestä. Laskeuduimme Miamiin paikallista aikaa klo 14, seitsemän tuntia Suomen ajasta jäljessä.

Maistuvaa lentoruokailua

Maistuvaa lentoruokailua

Reissulukemista, matkamuisto edelliseltä matkalta ja Honolulu-gepardin "oma" istuin

Reissulukemista, matkamuisto edelliseltä matkalta ja Honolulu-gepardin “oma” istuin

Koska meillä on sama passi ja Esta, joilla olemme menneet aikaisemminkin jenkkilään, niin pääsimme tällä kertaa passintarkastuksesta melko kivuttomasti automaattien kautta. Varmaan nopein jenkkeihin tulo ikinä. Kun vielä aloha-tarroin varustetut matkalaukut tulivat hihnalta niin koko porukka oli taas koossa. Olimme varanneet Super Shuttle –hotellikuljetuksen etukäteen. Opasteista huolimatta sen lähtöpaikkaa oli vähän vaikea löytää ja saimme odottaa vartin kyytiä. Matkaa Miami Beachille oli parisenkymmentä minuuttia. Vastapäiseen suuntaan oli isot ruuhkat. Jätimme ensin pois kyydistä sellaiset, jotka asettuivat South Beachille. North Beachille, jossa me asuimme, oli jonkin verran ruuhkaa. Karsea nälkä alkoi vaivata siinä vaiheessa. Viideltä olimme perillä Crystal Beach Suitesissa. Kolmen tähden apartmenttiimme kuului kaksi huonetta ja olohuoneen yhteydessä oleva minikeittiö. Niin kova oli nälkä, että emme pitkän matkan jälkeen romahtaneet sänkyyn vaan vaihdettuamme kesäisemmät kuteet, lähdimme metsästämään ravintelia. Trouville löytyi ihan vastapäätä, ns. pääkadun Collins Avenuen varrelta. Pizzat maistuivat ja niistä jäi vielä aamupalaksikin. Järjetön nälkä vaihtui melkeinpä liian täyteläiseen ja painavaan masuun.

Hotellin kulmilla

Hotellin kulmilla

Sitten lähdimme tutustumaan siihen kuuluisaan Miami Beachiin. Kivipäällysteinen kävelytie reunusti pitkälle pitkälle jatkuvaa hiekkarantaa siniturkoosin Atlantin kyljessä. Hiekka oli miellyttävää kävellä, ei upottanut liikaa. Kävelimme jonkin matkaa kävelytietä etelään. Lämpötila illalla oli täydellinen kesämekkokeli ilman pelkoa hikoilemisesta. Tapasimme kymmenittäin hyvin eri värisiä kissoja. Yksi heistä odotti pentuja. Osa niistä näytti olevan hotellien asukkaita.

Miami Beach Board Walk

Miami Beach Board Walk

Kävelimme takaisin Collinsia pitkin ruokakauppaa etsien. Löysimme Walgreensin, jossa kemikaali –ja apteekkitavaran lisäksi myydään vähän ruokaakin. Sieltä saatiin mukaan pari jugua ja rypäliä illaksi. Totaalinen krässäys koitti kun pääsimme takaisin hotelliin. Jaksoimme sentään suihkussa käydä ja iltapalaa vetää napaan. Sammuimme sänkyyn jo kymmeneltä.

Paikka: Tampere -> Miami

Share: