Alkuillasta oli taas aika jättää karvakamut äidin hoitoon ja suunnata maailmalle. Olimme päättäneet tehdä kulkemisen lentokentälle mukavasti ja menimme omalla autolla. Matkassa oli kaksi matkalaukkua, kaksi reppua, Milan rullalaukku, Milan hoitolaukku, Mila turvaistuimessa ja rattaat. Kädet olisi loppuneet kesken jos olisimme lähteneet bussilla roudaamaan itseämme ensin linja-autoasemalle. Mila nukkui koko matkan. Hyvä, mutta jännä fiilis oli, kun olimme ensimmäistä kertaa perheenä matkustamassa. Auto saatiin hyvin lentoaseman parkkiin. Menin Milan kanssa lastenhoitohuoneeseen kun hän vähän tuoksahti. Hän oli järjestänyt hienon alun matkalle, nimittäin selkäpaskan. Hän ei ole moneen viikkoon sellaista tehnyt. Siinä meni sitten tovi puolivartalopesussa lavuaarissa ja vaatteiden vaihdossa. Olimme saaneet tehtyä check-innin ensimmäiselle lennolle eilen, joten ruumalaukut piti vain jättää. Tässä kohtaa ruumaan menivät myös turvakaukalo ja Milan rattaat. Mila siirtyi rintareppuun semityytyväisenä.

Myöhäisillan lentokenttä oli hiljainen. Starbuck oli vielä hetken auki ja otinkin sieltä mukaan matkan ensimmäisen chai latten. Matkalla portille Mila näki ensimmäisen kerran joulukuusia, joita käytiin ihmettelemässä. Portilla Milalle tuli paha mieli. Kaikuva asema oli kohta Milan ääntä täynnä kun hän oikein suuttui. Tissi ei maistunut. Väsymys alkoi varmaan olla. Tulihan kello jo yksitoista illalla.

Joulukuusen ihmettelyä

Joulukuusen ihmettelyä

Minä olin varannut itselleni eturivin paikan, johon vauvakopan saa ja Antti oli automaattisesti laitettu viereen. Meillä oli siis hyvät paikat ainakin tällä ensimmäisellä lennolla Finnairilla Hong Kongiin. Lentoemännät toivat Milalle vyön, joka kiinnitettiin minun vyöhön. Mila oli taas suutuksissa. Jonkin verran hän hämääntyi kun katseli hetken puuhakirjaa, jossa oli vähän isommille lapsille tarkoitettuja tehtäviä. Sitten jatkui taas poru. Hän joi vähän tuttelia, mutta väsy oli nyt liian kova. Mila nukahti minun syliin juuri ennen kuin nousimme ilmaan. Mila suoritti siis ensimmäisen lentoon lähtönsä unten mailla. Vauvakoppa kiinnitettiin seinään heti ylös noustua ja parin pärähdyksen jälkeen Mila jatkoi tyytyväisenä uniaan siellä. Voi kun hän oli niin suloinen pienessä kopassa.

Pikkuneiti turvavöissä

Pikkuneiti turvavöissä

Milan oma punkka

Milan oma punkka

Hyvät olivat safkat jälleen koneessa. Minä mielelläni kehun niitä kun yleensä ihmiset haukkuvat. Mila nukkui suloisesti yöuniaan basinetissa. Minulla oli aikaa mm. lukea Nomads of the wind –kirjaa, joka kertoo Polynesian saarten asuttamisesta ja elämästä. Olin bongannut kirjan viime vuonna Huahinessa museossa ja tilasin sen käytettynä amazonin kautta itselleni. Reissussa on kiva jos kirja kertoo edes suunnilleen niistä mestoista, joissa matkustaa. Rintani olivat räjähtämässä kun Mila oli suostunut vain pulloon. Odotinkin kovasti, että hän herää yöruokailuun. Hän nukkui pari tuntia ja heräili sitten. Nyt hän jaksoi kiltisti syödä masunsa täyteen ja minun oloni huomattavasti parani kun sain taas omat kivuttomat maitorauhaseni takaisin. Vessa oli vieressä, mikä oli ihanaa. Sieltä löytyi pieni hoitopöytä, jossa näppärästi kävimme Milan kanssa vaipan vaihdossa. Hetken juttelun jälkeen Mila jatkoi unia ja mekin aloimme nukkua. Vaikka aluksi tuntui, ettei uni oikein malta tulla niin nukuimme yli kolme tuntia. Heräsimme sopivasti kun aamiaista alettiin tarjota. Aika oli kuusi tuntia edellä Suomen aikaa ja aloimme pian laskeutua ennen kolmea iltapäivällä. Mila tutki vähän aikaa uutta purulelua, mutta alkoi sitten unille kun hänet kiinnitettiin minun vyöhön. Laskeutuminen sujui yhtä luontevasti kuin nousukin, onnellisesti unessa.

Hong Kongin kentällä bongasimme heti pikkulasten kärryt, joihin sain painavan reppunikin matkustamaan. Mila kulki tyytyväisenä kärryssä vaikka suhasimmekin vähän edestakaisin kun etsimme transfer-tiskiä.

Hong Kongin lentokenttä saa pisteet näistä kärryistä.

Hong Kongin lentokenttä saa pisteet näistä kärryistä.

Reilun kahden tunnin vaihtoaika meni joutuisasti. Portilla oli taas Milan aika imeä. Victoria’s Secretiin ja hyvältä näyttävään mehubaariin ei ollut aikaa tällä kertaa. Air New Zealandin koneeseen pääsimme jonon ohi Milan kanssa. Olimme saaneet ilman etukäteisvarauksia ”eturivin” paikat, joihin vauvakopan sai laitettua. Uni alkoi tulla meille kaikille silmään nousua odotellessa. Kun Mila oli hyvin kiinnitetty minun syliin, sain minäkin otettua pikkutorkut. Heräsin kun lähdimme nousemaan, mutta Mila jatkoi unia. Hän ottaa rennosti nämä nousut. Vauvakoppa tuotiin taas kun olimme ylhäällä. Hetken aikaa Mila touhuili ja oli tyytymätön. Lyhyen pullottelun jälkeen peittelimme hänet basinettiinsa, jonne hän muutaman vastalauseen jälkeen sammui.

Ilta oli saapunut kun lähdimme lentoon kuudelta. Lauantaipäivämme oli jäänyt lyhyeksi. Uni tuli helpommin tällä lennolla ja sitä saatiin yhteensä noin neljä tuntia. Kun heräsin, olin niin sekaisin, että minun oli muutama sekunti mietittävä kuka olen ja onko tuo kopassa nukkuva vauva minun oma. En ole koskaan aikaisemmin herätessä joutunut miettimään onko minulla vauva. Se on aina ollut täysin selvää heti Milan syntymisen jälkeen.

Share: