Tänä aamuna meillä oli aikataulu. Klo 9 oli lähdettävä ajamaan. Sitä ennen omien aamupuuhien lisäksi huolehdittiin taas Milan aamupuuroilusta. Mila on nyt viikon verran syönyt puuroa hedelmäsoseen kanssa ja se on alkanut sujua jo hyvin. Mekin totumme pikkuhiljaa uuteen rutiiniin. Retkemme suuntautui tänään noin 90 km pohjoiseen Paihian kylään, josta Bay of Islands –laivat lähtevät. Bay of Islands on alue, jossa sijaitsee  noin 150 lähes luonnontilaista saarta turkoosin meren ympäröimänä. Matka alkoi puolesta välistä lähtien taas olla kovin kiharaista ja metsäistä, kaunista, mutta hidasta ajaa. Meillä oli käynyt joku kommunikaatiokatkos meidän navin kanssa. Se oli ilmoittanut matka-ajaksi eilen reilun tunnin, mutta nyt se olikin puolitoista tuntia. Missasimme suunnittelemamme laivan, mutta onneksi ehdimme seuraavallakin, koska laivoja menee parin tunnin välein. Googlen näyttämät matka-ajat ovat täällä myös reilusti alimitoitettuja. Ne on laskettu nopeusrajoitusten mukaan. Rajoitus kiemuraisella tielläkin on 100 km/h, mitä on ihan mahdoton ylläpitää jos haluaa pysyä tiellä. Eipä ihme, että täällä on paljon kolareita. Tänäänkin tuli jo yksi sellainen auto nähtyä tien sivussa.

Saavuimme metsäisen luonnon ja meren reunustamaan sympaattiseen Paihian kylään klo 10.30. Waterfrontissa oli retkimyymälät, joista yhdestä ostimme liput klo 12.30 laivaan Urupukapuka-saarelle. Meillä oli hyvin aikaa lounastaa rantakadun Sauce-ravintolassa. Tänään oli kana-fettuccinipastapäivä. Pari houkuttelevaa souverirshoppia oli vieressä. Osa minusta halusi shopata turistikrääsää, mutta toinen osa oli vahvempi. Mukaan tarttui siten vain pinkki kalapaita Milalle.

Paihia

Paihia

Mila pääsi sitten ensimmäistä kertaa merelle. Matkaa oli 40 minuuttia. Milalla oli lounaan pullottelun jälkeen vielä vähän nälkä. Hän kävi tissillä ja väsähti sitten. Uniraivoa piti kestää hetken aikaa ennen kuin hän nukahti. Muuten ensimmäinen laivamatka meni hyvin. 

Erikokoisia metsäisiä saaria oli ympäriinsä turkoosissa vedessä, osa ihan pikkuruisia nyppylöitä. Delfiiniparvi tuli näyttäytymään meidän oikealle puolelle. Muutama heistä tuli ihan laivan viereen. Yksi ui hetken laivan perässä, laivan muodostamissa vaahtopäissä. Delfiinit olivat ihana bonus tälle retkelle. dsc_0067

Perillä Urupukapuka-saarella meitä odotti Otehei bay ja sen pieni ravintola. Ihmiset istuivat vihreiden säkkituolien päällä nurtsilla tai pöytien ääressä syömässä pikaruokaa. Mekin istahdimme vähäksi aikaa katselemaan merta, joka oli paennut vuorovesivaikutuksen vuoksi kymmeniä metrejä rantaviivasta. Mila oli vähän tyytymätön, tissi ei maistunut, joten arvelimme hänen olevan väsynyt. Lähdimme itkevän Milan kanssa tsekkaamaan läheisiä kävelyreittejä. Kohta hän nukahtikin rattaisiin. Lampaita laidunsi siellä täällä vihreillä kummuilla, joita mekin lähdimme tavoittelemaan. Paikoin maasto oli rattaille hankalaa, ylä- ja alamäkiä ja kovin kivistä maata siellä täällä, mutta hyvin suoriuduttiin. Kävimme tsekkaamassa mäen nyppylän takana olevan viereisen Urupukapuka bayn. Siellä oli vain pari muuta ihminen. Kiipesimme lahtien välisen korkean kummun päälle. Siinä olikin jo vähän työntämistä, mutta hienot maisemat Urupukapukaan ja viereisiin saariin olivat sen arvoisia. Uuden-Seelannin joulupuut, Pohutukawat, kukkivat kauniin punaisina vihreillä kummuilla.

Otehei Bay

Otehei Bay

dsc_0081dsc_0099

Pohutukawa, christmas tree

Pohutukawa, christmas tree

dsc_0105dsc_0112

Bay of Islands -maisemissa

Bay of Islands -maisemissa

Alhaalla Otehei bayssä meillä oli puolisen tuntia aikaa ennen laivan lähtöä. Ravintola oli mennyt kiinni jo ennen neljää vaikka laivoja saapui vielä tuoden ostovoimaista porukkaa paikalle. Vesi oli hiljalleen nousemassa ylemmäs rannalle. Kävimme Milan kanssa tutkimassa simpukoita vedenrajassa.

Otehei Bay

Otehei Bay

Delfiinit viihdyttivät meitä hetken myös paluumatkalla. Nyt Milakin oli hereillä, mutta tuskin osasi katsella vielä niitä. Paihiassa kävimme pikaisesti syömässä kierreranskalaisia, jotta jaksamme kotiin asti. Olivat suolaisia, mutta maistuivat erityisen hyvälle. Mila söi samalla omena-mangososetta hyvällä halulla. Ensimmäiset 15 minuuttia paluumatkasta meni Milan parkuessa. Uni yritti tulla, mutta se kesti harvinaisen kauan. Kotona olimme ennen kahdeksaa. Tänään saimme pesukoneen toimimaan. Emme olleet eilen huomanneet avata sekä kuumaa että kylmää vesihanaa. Päivälliseksi oli tuttua nuudeli-kalasettiä. Jälkkäriksi pakastealtaan suklaamoussekakkua. Mila söi iltapuuronsa. Järkyttävä väsymys tuli taas kymmeneltä suunnilleen.

Sijainti: Whangarei, Paihia, New Zealand

Share: