Parin tunnin aamupuuhien jälkeen auto starttasi yhdentoista jälkeen kohti Rotoruaa, tunnin verran Tauposta pohjoiseen. Tamaki Maori Village, johon olimme illalla menossa, oli matkan varrella lähellä Rotoruaa. Taivas oli tänään pilvessä ja sade alkoi alkumatkasta. Välillä satoi ihan rankastikin, mutta onneksi se oli aika maltillista kun pääsimme perille Te Puian geotermaaliseen puistoon.

Menimme mukaan opastetulle kierrokselle. Tutustuimme Rotuwhioon, moderniin malliin traditionaalisesta maraesta (kerääntymisalue), maorikulttuurin sydämestä. Siihen kuuluvat wharenui (whare=talo, nui=iso), pataka (ruuan säilytyspaikka) ja wharekai (ruokailutalo). Talojen reunoja ja pylväitä koristaa maoritaide tyypillisine koukeroineen. Sisällä oli erilaisia seinään kaiverrettuja puisia tikipatsaita. Ei puuttunut muuta kuin että Antti olisi kiivennyt lavalle esittämään Hakan (maorien tunnetuimman tanssin).

Marae

Marae

Maraen vieressä oli maoritaiteen instituutti, jossa opiskelijat harjoittelivat maorikaiverruksien tekoa. Siellä syntyi kaiken kokoisia tikejä, suurimmat olivat yli metrin pituisia. Kierrokseen kuului myös kiwi-talossa vierailu. Kiwit eivät kuitenkaan yöeläiminä nyt päiväaikaan näyttäytyneet, onneksi olimme nähneet niitä Whangareissa.

Opiskelijat töissään

Opiskelijat töissään

Tikejä

Tikejä

Reitti geysirille kulki suuren muta-altaan ohi. Kuuma muta pulppusi iloisesti.dsc_0350Muta

Maorit käyttivät geotermisesti lämmitettyä muta-altaita erilaisten vaivojen hoitoon. mineraaleja sisältävä muta auttoi tehokkaasti ihon paranemista ja uudistumista, paremmin kuin muut hoitokeinot.

Sade alkoi hissukseen taas pienen tauon jälkeen kun pääsimme geysirille, jossa opastettu kierros sai päätöksensä. Vettä tuli sekä taivaasta että maasta. Geysirin lisäksi maa tuprutti höyryä siellä täällä, ne olivat pienempiä geysirejä. Pilvistä valkoinen taivas ja pieni sade vähän heikensivät kuvausolosuhteita. Geysiriä päästiin katselemaan muutaman metrin päästä. Se purkautui nyt koko ajan, mutta korkeus vaihteli.

Pohutu Geysir

Pohutu Geysir

Pohutu=constant splashing

Eteläisen pallonpuoliskon korkein geysir on ajoittain jopa 30 metriä korkea. Se purkautuu joka tunti. Pisin purkaus kesti 329 päivää. 1800-luvulla pohjoissaarella oli viisi geysir-aluetta. Maunga (mount) Taraweran purkaus tuhosi yhden niistä vuonna 1886. Myöhemmin ihmiset alkoivat käyttää höyryä ja kuumaa vettä kotien lämmittämiseen. Nykyään Whakarewarewan geysir-alue, johon Pohutukin kuuluu, on suojeltu liialta käytöltä.

Geysir tarvitsee vesilähteen, kuumuuslähteen ja kivisen putkiston (maaperän halkeamat), joka kestää painetta. Sadevesi pääsee huokoista kiveä pitkin maahan ja muodostaa pohjaveden. Vesi kulkeutuu halkeamissa ja kuumenee tuliperäisillä alueilla. ”Putkisto” muodostaa lähempänä maan pintaa pusseja, joissa vesi paineistuu ja purkautuu maan pintaan vetenä ja höyrynä. Kun onkalo suppenee ylöspäin, suuri määrä vettä purkautuu näyttävänä geysirinä kapeasta aukosta.

Pohutun takana oli houkuttelevan näköinen turkoosi lampi, the blueys. Sinne olisi tehnyt mieli pulahtaa, mutta liian kuuma se olisi varmaan ollut. Kiersimme hetken geysirin ja höyryjen väliin rakennetuilla kävelyteillä. Höyryt lämmittivät sateesta hieman viileäksi kastuneita vaatteita.dsc_0367

The Blueys Pool

Allas saa siniturkoosin värinsä koboltista. Se kerää läheisistä geysireistä purkautuneen veden. Emäksisen altaan lämpötila on 30-50 astetta. Maanalaisia kanavia pitkin vesi laskee Puarenga-jokeen.

Pohutu ja Blueys pool

Pohutu ja Blueys pool

dsc_0379Kahviossa oli nafti valikoima syötävää, mutta bagelin ostin, ettei kova nälkä pääse yllättämään ennen illan ruokailua. Souvenirshopissa olisin voinut viettää aikaa vaikka kuinka kauan. Siellä oli paitoja, puisia maoriukkoja, puisia ja lasisia tauluja, upeita lasisia lautasia maorikuvioilla, laukkuja, koruja vaikka mitä. Kiirehän siinä sitten vähän tuli kun yritin tarkkaan valita mitä haluan ja mitä en.

Sade loppui kun pääsimme Tamaki Maori Villageen viideksi. Ihmettelimme kun siellä oli portit kiinni eikä ketään missään, mutta juuri ennen viittä sinne tuli kolme turistibussia Rotoruan keskustasta. Pieni maorikylä oli rakennettu metsään. Milan lisäksi paljon muitakin lapsia oli tullut maorikylään. Tervetuloseremoniassa tanssivat ja huusivat miehet naamat koristeltu feikkimaoritatuoinneilla. Osalla oli ihan oikeatkin maoritatuoinnit käsissä.

Maorien tervetulotanssi

Maorien tervetulotanssi

Pienemmissä ryhmissä tutustuimme naisten poi-pallotanssiin, vapaaehtoiset miehet (tietysti myös Antti) saivat kokeilla hakaa ja meille kerrottiin maoritatuoinneista. Miehillä ne peittävät suuren osan kasvoista ja ne liittyvät vahvasti heimoihin. Kasvoissa vasemmalla puolella on äidin heimon tatuointi ja oikealla isän heimon tatuointi.

Haka

Haka on maorien perinnetanssi. Haka ei ole vain miesten sotatanssi ja sitä voivat esittää myös naiset tai lapset. Se voidaan esittää esimerkiksi tervetulotoivotuksena tai viihdytykseen juhlissa. Esitykseen kuuluu tanssin lisäksi ilmeet ja ääntely sekä myös jalkojen tömistäminen ja nyrkkien sekä käsien taputtaminen eri paikoille kehoa esim. reisille tai rintakehään. Usein se loppuu irvistämiseen ja kielen ulostyöntämiseen. Tunnetuin haka on Uuden-Seelannin rugby-joukkueen All Blacksin Haka Ka Mate.

Haka

Haka

Mila ei halunnut olla rattaissa ja saimme kantaa häntä ympäriinsä. (Toisella oli Mila ja toinen sai työntää tyhjiä rattaita.) Hän tuntui nauttivan ihmisten jopa maorimiesten ihastuttamisesta. Ruokamme valmistui umussa, maauunissa, joita käytetään ympäri Polynesiaa. Siellä liha ja vihannekset kypsyvät alle tunnista kahteen tuntiin.dsc_0417

Umu

Umu

Auditorion tapaisessa saimme katsella maoritanssiesitystä. Miesten hakatansseja ja naisten poi-pallotansseja. Esiintyjien laulu on suuressa osassa maoritansseja. Tuli kotoisa olo. Vaikka en itse ole mitään maoritansseja koskaan tanssinut ja ne ovat hyvin eri tyyppisiä kuin muut polynesialaiset tanssit, niin musiikki, kieli ja miesten haka ovat kovin tuttuja.

Poi-tanssia

Poi-tanssia

Nälkä ehti tulla sopivasti kun pääsimme paikallisen buffetin kimppuun. Tarjolla oli mm. perunaa, bataattia, kalaa, kanaa, possua. Ystävällinen tarjoilija halusi pidellä Milaa sylissä kun me haimme ruokaa. Mila keräsi ympärilleen muutaman muunkin ihastelijan ja päätyi kulkemaan koko ruokailun ajan sylistä toiseen. Eräs kitaran soittaja piti Milalle pitkiä serenadeja. Henkilökunta oli ihan rakastunut meidän muruseen.dsc_0445dsc_0444

Milalle soitetaan kitaraa

Milalle soitetaan kitaraa

Jälkkäriksi oli passionpavlovaa ja sen kanssa jotain pudding-hässäkkää vaniljakastikkeen kera. Hain pavlovaa etukäteen meille molemmille vaikka olimme vielä eturuuassa siltä varalta että se loppuisi. Ei se onneksi loppunut, vaan pääsimme hakemaan pavlovaa lisää vielä pari kertaa. Lopuksi miehet pääsivät vielä osallistumaan hakaan. Minunkin olisi tehnyt vähän mieli.

Pavlova

Pavlova

Maorikylässä

Maorikylässä

dsc_0470Lähdimme kotiin kahdeksalta. Milalla oli ollut pitkä päivä ja hän oli pärjännyt vain pikkupäikkäreillä rattaissa. Hän oli ihan väsynyt ja nähnyt tänään paljon uutta ja paljon uusia ihmisiä oli pyörinyt hänen ympärillä. Alle tunnin kotimatkalla pistäydyimme vielä jättimäisessä, Pak’n save-ruokakaupassa. Siellä oli monen metrin korkuiset hyllyt. Mukaan lähti mm. passionjugua ja ananas. Viimeinen pysähdys oli liikaa Milalle, joka parkui väsymystä koko ajan. Kotona hän ruokaili ja sammui yöunille aika pikaisesti.

Koru=saniaisen silmu, joka avautuu lehdeksi. Koru symboloi uutta alku, kasvua ja harmoniaa.

Koru=saniaisen silmu, joka avautuu lehdeksi. Koru symboloi uutta alku, kasvua ja harmoniaa.

Vasemmalla Whangarein kiwimestan tuliainen. Oikealla tämän päiväinen Koru.

Vasemmalla Whangarein kiwimestan tuliainen. Oikealla tämän päiväinen Koru.

Maoriukkoja tuliaisiksi

Maoriukkoja tuliaisiksi

Sijainti: Rotorua, New Zealand

Share: