Tänään oli aamupalailun ja blogeilun jälkeen suunnitelmissa pingviinien katselu Oamarussa, jonne oli alle 100 km matkaa. Käväisimme Oamarussa ensin Viktoriaanisessa korttelissa. Siellä oli siis hienoja vanhoja taloja 1800-luvulta, joihin oli turistien vuoksi ilmestynyt erilaisia souvenir shoppeja. Kalkkikivestä veistellään täällä muistoesineitä, koru-symboli on hyvin suosittu. Kalkkiveistäjien työhuone oli yhdessä vanhoista taloista, jonne sai mennä katsomaan keskeneräisiä töitä. Ostin hassun New Zealand –passin, jossa oli perusjuttuja uusiseelantilaisuudesta, mm. sarjakuva hakasta. Myyjällä oli kassan takana mm. Euroopan kartta, jossa oli nuppareita joidenkin kaupunkien kohdalla. Helsingissä oli kolme nupparia. Sain oman nupparini Tampereen kohdalle, jossa ei ollut vielä yhtäkään. Steampunk-talo ja –veturi komeilivat myös Viktoriaanisessa korttelissa.

Mila autossa ja kädessä jo paljon maailmaa nähnyt reppuväpä.

Mila autossa ja kädessä jo paljon maailmaa nähnyt reppuväpä.

Tamperekin oli juuri mahtunut kartalle ja meidän nuppari siellä.

Tamperekin oli juuri mahtunut kartalle ja meidän nuppari siellä.

Viktoriaaninen kortteli

Viktoriaaninen kortteli

Steambunk-talo

Steampunk-talo

Meillä olisi ollut lounasaika, mutta kaikki ravintolat avasivat vasta neljältä tai viideltä iltapäivällä. Oli siis mentävä taas pikasafkaamaan KFC:hen. Otimme tällä kertaa kanaburgerit, jotka ovat kyllä laadukkaampia kuin mäkin kanaburgerit. Antti nautti tavoistaan poiketen lounaan kanssa pirteän pinkin vattulimun. Parin minuutin ajo keskustasta pois ja olimme Oamarun Sinisien pingviinien pesäalueella rannassa lähellä Oamarun satamaa. Sinne oli rakennettu shoppi ja sieltä sai ostaa lippuja päivä- ja iltakierroksiin. Valitsimme halvemman päiväkierroksen kun illaksi meillä oli muita suunnitelmia. Suurin osa pingviineistä on nyt päivän merellä ruuan haussa, mutta muutama oli jäänyt pesiinsä. Pingviineille oli rakennettu puisia mökkejä nurmikon poukamiin pesiksi. Niitä oli monia kymmeniä alueella ja niiden vierestä kulki ihmisille rakennettu kävelytie. Muutaman pesän päälle oli rakennettu mökki, josta meni kurkistusputket pesiin. Pääsimme katsomaan näiden kotiin jääneiden pingviinien hiljaista eloa pesissään. Osa nukkui ja osa suki itseään. Ulkonakin kävelyreitin varrella yhdessä pesässä oli kaksi pingviiniä. Satuimme onneksemme näkemään ne kun erään perheen mukana kulkeva pingviiniopas sattui huomaamaan ne. Kuvaaminen oli haasteellista kun ulkona oli aurinkoista ja kameran piti yrittää tarkentaa pimeään koloon. Välillä toinen pingviineistä kurkki kolosta ja selvästi katseli heitä tuijottavia ihmisiä. Pingviineille oli rakennettu käytävät rannasta omalle pesäalueelle. Pingviinit tulevat juuri ennen auringon laskua mereltä ja iltakierroksessa heidän kulkua merestä pesille olisi voinut katsella.

Pingviinien pesiä

Pingviinien pesiä

Tunneli merestä pesille

Tunneli merestä pesille

Pesään päiväksi jäänyt kaveri

Pesään päiväksi jäänyt kaveri

Siniset Pingviinit

Oamarun siniset pingviinit tulevat sukukypsiksi 2 vuoden iässä. Ne pysyvät yleensä saman kumppanin kanssa koko elämänsä. Pesän he kaivavat rannalle tai jopa useiden satojen metrien päähän rannasta. Ne munivat kerralla 2 munaa ja molemmat vanhemmat hautovat ja hoitavat poikasia. Toinen vanhempi on yleensä merellä ravinnon haussa. Aikuinen pingviini painaa 1 kg ja poikaset saavuttavat sen viidessä viikossa.dsc_0933

Jatkoimme autolla Oamarun Bushy Beachille, joka on keltasilmäpingviinien asuinaluetta. Rannalle ei saanut mennä kolmen jälkeen iltapäivällä pingviinien takia, mutta rannan yläpuolella oli siisti kävelyreitti, josta pystyi katselemaan alas rannalle. Olimme paikalla kuudelta, ja jossain oli lukenut, että kaksi tuntia ennen auringon laskua on paras aika bongata mereltä saapuvia pingviinejä. Joitakin muitakin oli järkkärikameroidensa kanssa tullut bongaamaan pikkumerilintusia. Olimme tulleet Milan kanssa rintarepussa, mutta kun jäimme tähyilemään rannalle vähän pitemmäksi aikaa, niin Antti haki rattaat. Mila oli puettu hyvin vihreään fleecepukuun. Toisin oli meillä. Hupparit olivat, mutta minulla oli ohuet leggingsit ja Antilla sortsit. Vähän viileä tuli siinä seistessä. Muut olivat taas kerran varautuneet paremmin. Mutta me emme oikeastaan tienneet, että jäämme pingviinivahtiin. Lähteminen vain tuntui koko ajan vaikeammalta. Rannan lähellä leijuvat isot levät nousivat aaltojen mukana pintaan ja muistuttivat ärsyttävän paljon merestä nousevaa pingviiniä, vaikka emmehän oikeastaan tienneet miltä ne näyttävät. Rannalla oli koko ajan ollut myös köllimässä yksi merileijona. Leppoisasti vedessä leijuen hän lähti varmaan saalistusuinnille. Tunnin jälkeen päätimme, että odotamme kunnes näemme pingviinin. Pientä vilua lukuun ottamatta pingviinivahdissa oli ihan mukava seisoskella. Mila saatiin ruokittua myös samalla. Hän ei kuitenkaan jaksanut vahtia tuntia pitempään, vaan nukahti iltaunille. Tunnin jälkeen myös enemmän ihmisiä tuli paikalle. Oletin, että show kohta alkaa.

Bushy Beachillä pingviinivahdissa

Bushy Beachillä pingviinivahdissa

Merileijona täälläkin.

Merileijona täälläkin.

Iltaruokailua

Iltaruokailua

Pienen pieni tallustelija ilmestyi sitten hiekalle. Hän oli yksin ja vaappui vähän aikaa ihan kuin kotiansa etsien. Se oli todella suloinen ja niin hyvin pieni pingviiniotus. Onneksi minun kamerassa on hyvä zoomi. Saatiin edes jonkinlainen kuva kaverista. Puolen tunnin päästä ensimmäisestä vähän kauemmas rannalle ilmestyi neljä pingviiniä. He seisoivat rannalla pitkän aikaa ennen pesiinsä palaamista. Ne olivat paljaalla silmällä pieniä pitkulaisia joko valkeita tai tummia (masu- tai selkäpuoli) kohtia hiekalla. Zoomin kanssa niitä pystyi paremmin katsomaan. Valkoiset lokit alkoivat myös muistuttaa pingviineitä kun olivat hyvin kaukana. Olimme reilun kaksi tuntia tähystelleet pingviinejä ja päätimme lähteä kahdeksan jälkeen. Meillä oli vielä yksi paikka, jonne olisi kiva päästä ennen auringon laskua, joka tapahtui yhdeksän aikaan.

Pingviini matkalla pesäänsä.

Pingviini matkalla pesäänsä.

Ajoimme takaisin päin puoli tuntia Moerakin majakan luokse. Valkoinen pieni majakka seisoi hämärtyvässä illassa yksinään. Alue tuntui olevan pupujen vallassa. Niitä juoksenteli kymmeniä. Lyhyt polku vei meidät näköalapaikalle, josta näki rantakallioille. Yksi hylje oli kiivennyt pitkälle rantaheinikkoon chillaamaan. Hylkeitä oli enemmänkin rannan kivillä. Osa polskutteli kivien ja levien rajaamissa altaissa. Olimme kuitenkin tulleet tännekin bongaamaan pingviinejä ja yhden sellaisen näimme. Hän seisoskeli korkealla kalliolla muutaman metrin päässä meistä. Melkein vieressä oli hylje.

Moerakin pingviini

Moerakin pingviini

dsc_0973Pimeä tuli juuri kun olimme lähdössä. Kymmenet puput juoksentelivat liikkuvan auton edessä vaarallisen näköisesti, mutta taisimme onneksi selvitä ilman pupumurhia. Tunnin verran oli vielä ajettavaa eli olimme kotona vasta puoli yhdeltätoista.

Korutaidetta kalkkikivestä

Koru-taidetta kalkkikivestä

Sijainti: Oamaru, New Zealand

Share: