Meidän oli herättävä yhdeksältä suorittamaan nopeat pakkausviimeistelyt ja aamutoimet. Yhdentoista jälkeen saimme kaikki kimpsumme autoon. Maailman jyrkin katu, Baldwin street, oli koko ajan ollut meidän kotikadustamme seuraava, mutta liian lähellä ilmeisesti, että olisimme siellä aikaisemmin käyneet. Meillä kuitenkin oli nyt hyvin aikaa, joten pistäydyimme siellä. Kyllä se melko jyrkältä näyttikin. Jätimme auton alas, mutta aika hurjan näköistä oli katsella kun pari autoa meni ylös tai tuli alas. Autoliikenne oli kuitenkin ainakin keskipäivän aikaan hiljaista. Katu oli enemmänkin siinä makaavien ja kameroille poseeraavien japanilaisturistien vallassa. Mahtaa kadun varrella asuvia ärsyttää tai sitten he vain ovat tottuneet. Yksi oli päättänyt tienata rahaa jyrkällä kotikadullaan ja pistänyt pystyyn pienen shopin turisteja varten.

Minä kiipesin Mila sylissä ihan ylös asti. Tuli taas päivän kuntoilut suoritettua. Melkein hellelukemissakin oltiin taas tänään. Ylhäällä oli komeat maisemat. En ihan asettunut makuulle niin kuin japsit, mutta käväisimme Milan kanssa toki istahtamassa kadun yläpäässä. Alastulo oli turvallisempaa suorittaa jalkakäytävälle rakennettuja portaita pitkin.

Maailman jyrkin katu

Maailman jyrkin katu

Matka jatkui samaa reittiä pohjoiseen, mitä oltiin tässä jo menty edestakas monena päivänä Oamaruun ja Moerakiin. Nyt kohteena oli Christchurch, jossa on viimeinen kotimme tällä matkalla. Melkein puolivälissä pysähdyimme Waimatessa, jossa on erään naisen pitämä pelastettujen wallabien puisto. Uuteen-Seelantiin on tuotu kaksi wallabilajia Australiasta lähinnä metsästystarkoitukseen niiden turkin vuoksi. Eteläsaaren wallabit ovat Bennettin wallabeja ja ne asuvat Waimaten lähistöllä. Monet wallabipuistoon tulleet pienet wallabit ovat sellaisia, joiden emo on tapettu. Naisella oli toimisto vanhassa talossa, jossa oli paljon täytettyjä eläimiä, ihan kuin vanhaan biologian luokkaan olisi tullut. Sisäänpääsymaksu oli nimellinen, 15 NDZ. Saimme pellettipussin käteemme ja pääsimme itseksemme tutustumaan paikan hyppijöihin. Heitä oli yli kymmenessä aitauksessa, joita erottivat aidat ja mitä erilaisimmilla tavoilla avautuvat kotikutoiset portit. Osa wallabeista tuli heti meidän luokse pyytämään ruokaa, osa jäi kauemmas chillaamaan täysillä masuillaan tai piti meille komeata hyppyshowta. Aussimuistot tulivat mieleen ja olivathan nämä ihanat taas niin ihania, että kotiin ottaisin jos voisin. Mila oli myös hyvin kiinnostunut uusista eläimistä. Piti vain varoa, ettei hän töki heitä naamaan, sehän Milaa tietysti kiinnosti eniten.

Tuplaruokintaa - ruokailuhetki Milalle ja wallabille.

Tuplaruokintaa – ruokailuhetki Milalle ja wallabille.

Kiersimme melkein kaikki aitaukset ja annoimme ruokamme nälkäisimmille. Yhdessä aitauksessa oli pikkuinen Joey emon pussissa. Sinne aitaukseen ei saanut mennä sisään. Linnut pitivät elämää. Tilalla oli riikinkukkoja, joitakin kanoja ja kakadu.

Joey pussissa

Joey pussissa

dsc_0046dsc_0048Kun olimme kierroksemme rauhassa tehneet, wallabitädillä oli vielä yllätys meille. Sain ihan pikkuisen wallabin poikasen syliini. Hän oli 7 kuukautta eli suunnilleen saman ikäinen kuin Mila. Hän viihtyi sylissä kun oli kangaspussissaan, joka tietysti yritti korvata puuttuvan emon pussin. Saimme ihan rauhassa nauttia pienestä pussiotuksesta. Jossain vaiheessa Antti sanoi, että ehkä minun olisi aika luopua siitä. En olisi millään raaskinut. Jos olisi tilaa ja rahaa niin toisin kotiini pari wallabia ja koalaa itseni ja muiden ihasteltaviksi. Mutta ainakin vielä se olisi myös laitonta. Oli kyllä ihana paikka ja kaukana liikarahastuksesta. Muissa wildlife-puistoissa saa aina maksaa erikseen jos haluaa jonkun suloisen otuksen syliinsä.

Milan ikäinen wallabivauva

Milan ikäinen wallabivauva

Matkamme jatkui tunnin verran kunnes pysähdyimme Subwayhin lounaalle. Mexican sub oli uutuus ja ehkäpä paras subi, mitä olemme syöneet. Melkein parin tunnin matka oli vielä kunnes olimme perillä Christchurchin Burwoodissa. Hienoa, tyylikästä ja uutta taloa oli meidän kotikadullamme Rothesay roadilla. Me majoituimme kivan näköisen omakotitalon perälle kaksiosiipeen. Tilaa oli vähemmän kuin edellisessä, mutta kaikki oli uutta ja kiiltävää. Jääkaappi oli vähän pieni, mutta sinne oli täkäläisen airbnb:n mukaisesti laitettu valmiiksi rasvatonta maitoa, jugurttia ja margariinia. Olohuoneessa oli minulle pieni työskentelykulma. Milalle löytyi sänky ja syöttötuoli komerosta. Hetken aikaa meni että onnistuimme kasaamaan matkasängyn neidille, mutta hyvä tuli.

Omakotitalon kaksiosiipi

Omakotitalon kaksiosiipi

Bloginurkkani

Bloginurkkani

Kun olimme asettuneet kodiksi, lähdimme käymään autolla kaupassa. Vanha tuttu jättimäinen Pak’n save. Vietimme siellä yli tunnin. Yksi hauskimmista puuhista matkoilla onkin tutustua uusiin isoihin ruokakauppoihin kun sieltä löytyy kaikkea mielenkiintoista uutta kokeiltavaa vaikka toki nyt olivat monet paikalliset tuotteet tulleet jo tutuiksi.

Milallakin oli hauskaa kaupassa.

Milallakin oli hauskaa kaupassa.

Antin öölimaistelut jatkuu

Antin öölimaistelut jatkuu

Sijainti: Dunedin – Waimate – Christchurch, New Zealand

Share: