Lähdimme aamupalan jälkeen tutustumaan Christchurchin keskustaan. Botanic Garden on iso ja kaupungin suosituin nähtävyys, joten menimme katsastamaan sen. Autonkin sai puiston sisään parkkiin. Pienestä lammesta nousi kapenevat metalliset portaat, ihan kuin portaat taivaaseen. Puiston ja kaupungin läpi kiemurtelee Avon-joki, jossa oli melojia ja siinä järjestettiin myös gondoli-ajeluita. Ilma oli hiukan viileä, mutta kesähameessa pärjäsi. Mukava siellä oli kärrytellä kaikessa rauhassa. Hienoin botanic garden, jossa muistan käyneeni. Ruusupuutarha oli hieno erilaisin punaisen sävyineen. Erilaisten isojen ja kiemurahaaraisten puiden kirjo oli myös valtava.

Avon-joki

Avon-joki

dsc_0080dsc_0086dsc_0089dsc_0093Joidenkin puiden kupeeseen oli laitettu vaijereilla kiinni isoja punaisia ja hopeisia joulupalloja. Yksi iso puu oli koristeltu vähän pienemmillä joulupalloilla. Kun puun alle meni, siellä roikkui paksuilla oksilla lisää isoja joulupalloja. Siellä oli sellainen puinen joulumaa. Mila pääsi myös tutkimaan isoja palloja, joista hän näki oman peilikuvansa.dsc_0109

Joulupuun alla

Joulupuun alla

dsc_0100Jatkoimme puistosta keskustaan. Kaupunki vaikutti hyvin hiljaiselta vaikka siellä täällä oli jokunen bändi soittamassa uuden vuoden keikkaa lavalla. Hämmästelimme ensin joka puolella olevia rakennustyömaita, mutta sitten tajusimme, että osa johtuu marraskuisesta maanjäristyksestä, joka oli tapahtunut täällä ja Christchurchin pohjoispuolella. Keskustassa oleva 1900-luvun alussa valmistunut katedraali on kärsinyt maanjäristysvaurioista pitkin historiaansa ja viimeksi suuret vahingot tulivat vuoden 2011 maanjäristyksessä. Päätyosan uudelleen rakentaminen on edelleen kesken.

Katedraali

Katedraali

dsc_0112dsc_0113Etsimme ostoskeskusta, mutta löysimmekin kauppakontteja. Yhdessä ne muodostivat Re:start –ostoskeskuksen. Nautimme lounaaksi kojusta kiinalaisen kanacrepen, bingin. Se oli siis lettuun käärittyä kanaa ja salaattia. Ostoskeskuksesta löytyi lähinnä souvenirshoppia ja oudompaa vaatekauppaa. Milalle ostin punaisen kiwipaidan. Kävelimme takaisin botanic gardeniin ja käppäilimme siellä vielä jonkin aikaa ennen autolle palaamista. Kävimme mm. Uuden-Seelannin kasvien puistossa saniaispuiden seassa. Isossa lammessa ui äitisorsa ja sen pörröiset poikaset. Lammen ylitti jokseenkin romanttinen pieni kivisilta.

Re:start Mall

Re:start Mall

Ensimmäisen maailman sodan muistolle rakennettu portti

Ensimmäisen maailman sodan muistolle rakennettu portti

Botanic Gardenin saniaismetsä

Botanic Gardenin saniaismetsä

dsc_0135Kotimatkalla kävimme Brighton beachillä, pitkällä beachillä, jossa yhdessä kohtaa on hyvinkin pitkä laituri. Laiturilla oli lähinnä kalastajia. Muuten ranta-alue vaikutti aika kuolleelta. Meillä oli vielä epäselvää missä vaihtaisimme vuotta. Edelleenkin tuntui hyvin oudolta, että nyt on uusi vuosi. Botanic gardenissa olisi ilotulitus, mutta toisaalta tuntui vähän kurjalta alkaa Milaa raahaamaan sinne asti kesken yöunien. Kotiin tullessa tapasimme isäntiemme kultaisennoutajan, Zepin, joka tuli meidän luokse  rapsuja hakemaan.

Zep

Zep

Uuden vuoden päivällisemme kotona oli schnitzeliä ja pennapastasoosia. Jälkkäriksi tein tai siis kokosin jonkinlaisen pavlovan. Täällä pavlovat ovat kovasti suosittuja ja valmiita pehmeitä pavlovakakkuja myydään kaikissa isoissa ruokakaupoissa. Kermavaahdon sijasta laitoin päälle passionjugurttia. Passionsoosi, mansikat, vatut ja mustikat pysyivät liukkaalla alustalla vähän huonosti, mutta syötäväksihän kakku oli tarkoitettu.

Uuden vuoden pavlovamme

Uuden vuoden pavlovamme

Antti ei halunnut/jaksanut lähteä vaihtamaan vuotta keskustaan vaan halusi olla ihan meidän kolmen kesken. Helpompihan se olisi eikä tulisi turhaa säätöä, mutta minä aina vähän kaipaan pientä bilettä uutena vuotena. Mila meni iltapalansa jälkeen yöunille kymmeneltä. Emme lähteneet keskustaan vaan jäimme Antin ja Milan mieliksi kotiin vaihtamaan vuotta. Mila heräili yötissille ennen puolta kahtatoista ja sopivasti vaihtamaan vuotta meidän kanssa. Minä innostuin tanssimaan Milan kanssa ja vuosi vaihtuikin kun soitin youtubesta Alice Cooperin Poisonin. Se alkoi soimaan radiosta silloin kun Mila alkoi syntyä ja sopi hyvin tähän tilanteeseen kun Milalla oli ensimmäinen uusi vuosi. Vähän haikeasti hyvästelin vuoden 2016, joka oli ollut meille kaiken rankan opiskelun lisäksi täynnä elämyksiä, ihan uudenlaista rakkautta ja pientä ihmettä. dsc_0154dsc_0156Mila laitettiin takaisin unille ja me avasimme paikallisen Riverstone Riesling -viinipullon. dsc_0161Sijainti: Christchurch, New Zealand

Share: